29.8.2012

Sopeutumista

Luin tässä hiljakkoin jostain, että kun olosuhteet pikkuhiljaa kurjistuvat, niihin tottuu ja sopeutuu aivan kuin huomaamattaan. Taloudellinen tilanteeni on tosiaan viime vuosina ja viime aikoina portaittain huonontunut ja huonontunut koko ajan. Kun olin työelämässä, menot ja tulot olivat ihan ookoo hanskassa. En nyt missään hyvin palkatussa hommassa ollut, mutta pärjäiltiin ja joskus saatettiin vaikka käydä reissussakin ja lapset saivat jotain kivaa. Ansiosidonnaisella työttömyysturvalla piti jonkin verran tinkiä menoista, mutta herkkuruokiakin silloin tällöin tehtiin ja pieniä reissuja. Nyt työmarkkinatuella rahat eivät riitä edes laskujen maksuun, vaan elämä on koko ajan velan puolella rahallisesti. Pelko jäytää sisuskaluja, kun ajattelee kohta postilaatikkoon tipahtavia lasten musiikkiopistomaksuja ja vesi-, lämpö-, sähkö-, vakuutus- ja niin poispäin laskuja. Ruokalista koostuu (onneksi oman maan) potuista ja makkarasta lähinnä. Olen alkanut aamuöisin heräillä möykky rinnassa: huoli pärjäämisestämme valvottaa. Niin että en nyt välttämättä ole oikein tottunut ja sopeutunut tähän köyhyyteen, mutta pakko on kuitenkin senkin kanssa elää. Pitää nyt kuitenkin koputtaa puuta ja kiittää mielessään, että ollaan kaikki suunnilleen terveitä: lääke- ja sairaalamenoja tästä nyt vielä puuttuisikin.

Kuitenkin viime viikonloppuna kävin oikein bailaamassa. Käytiin tyttären kanssa Lutakko liekeissä -punkfestareilla. Tyttö stailasi minut teemaan sopivasti. Minusta tuli tosi hieno! Tuon näköisenä jos menisi seuraavaan työpaikkahaastatteluun, irtoaisikohan paikka paremmin kuin tällä tätilookilla? Jos nyt joskus se seuraava haastattelu tulisi.
 
Punkkari-Saretska
 

27.8.2012

Tunnustus – ai mulleko!?!

Jee, sain Rantakasvilta tunnustuksen: kaunis kiitos! Otan tämän nyt ihan reilusti onnellisena vastaan, vaikka ensimmäinen reaktioni oli minulle tyypillinen: ”Voi miten suloista, Rantakasvi on säälistä antanut mulle tällaisen…” Tunnustuksessa on seuraavanlaiset säännöt:

 1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.
 
Minulle ovat lempibloggaajia kaikki, joiden blogeja luen, joten on hankala valita juuri viisi. Mutta seuraavat valitsin:

 1. Millan blogista Suklaamuru ja Kermakaramelli + yks salmiakkipastilli. Piristää ja ilostuttaa päiväni joka kerta. Luenkin aina useaan otteeseen ja eritoten katselen sööttejä kuvia!

2. Venla blogista Silver Missiles and Nightingales. Lukisin mielelläni enemmänkin, kunhan päivityksiä vain tulisi J

3. Pulla blogista Elämä janottaa? Kissallisen open elämää mustan huumorin sävyttämänä. Tämä tyyli kolisee minuun  ;)

4. Outsa blogista Ailigaksen unessa useasti. Mukava, kun saa lukea uusia, elämänmakuisia päivityksiä usein.

5. Vauhko blogista Räpiköintiä. Tuntuu vertaistuelta, kun elämän- ja perhetilanne liippaa niin läheltä.
 
Tässä tämä hieno muistilappunen, joka liittyy tunnustukseen:
 
 

 

24.8.2012

Luulot karisee


Kyllä nyt lähinnä naurattaa ne taannoiset väitöskirjahöpötykset sun muut haihattelut. Olisihan sitä pitänyt ymmärtää omat voimavaransa ainakin vähän realistisemmin.

Olen nyt tämän viikon käynyt täällä tietotekniikkakurssilla. Kurssilla käydään läpi minulle entuudestaan tuttuja asioita. Ei tarvitse siis pinnistellä oppimisen takia tai että pysyisi mukana. Olen saanut täällä aikaiseksi jopa pari työhakemusta, joten jotain oikeaakin asiaa olen tehnyt. No, liittyykö tämä nyt muka jotenkin korkeamman asteen opintoihin? Kyllä.

Olen ollut joka ilta kotiin tultuani täysin naatti. Kuitti, loppu, sipissä, puolikuollut. Kotitöitä en ole jaksanut tehdä ollenkaan. Onneksi alkuviikoksi oli jääkaapissa ”öylösiä” ja eiliseksi mies oli hankkinut valmiiksi grillatun broilerin ja keitti potut. Tein minä sentään kastikkeen. Pikkutyttö oli imuroinut talon ja tampannut matot ja kyseli kotiin tultuani, tulenko minä siitä iloiseksi. Voi että, kyllä toki ilahduin! J Silti sama juttu kuin muinakin iltoina: torkuin jo seitsemän aikaan ja puoli kymmeneltä täysin yöunilla.

Eli pelkkä ihmisten parissa oleminen jotenkin”järjestäytyneesti” ottaa minulla niin koville, että vapaa-aikani kykenen vain nukkumaan ja syömään. Soittotunneillekin keskiviikkona joutui mies lähtemään kuskaamaan koko porukkaa, kun katsoi, että taidan haluta ja tarvita sitä. Minä nuokuin ja torkuin autossa, vaikka yleensä en ikinä tee sitä: täytyyhän jonkun ajaa vierestä!

Uskottava se on, että taitaa tämä aivan tavallisen elämän suorittaminen olla ihan tarpeeksi kova haaste meikäläiselle tässä ajassa. Enpä kuitenkaan järin korkealta tippunut, haihatteluahan se olikin. Mutta säälittää oikeastaan se mieheni, hän kun uskoo ja luottaa kykyihini kai ihan tosissaan.

Mulle sopiva haaste olisi kasvatella vain tällaisia Sulo-vauvoja

20.8.2012

Terveisiä kurssilta!

Lähdinpä vaihteeksi taas kurssille. Täällä kertaillaan it-taitoja mutta mikä tärkeintä, saan olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Olinkin jo aika mökkihöperö suoraan sanottuna.

 Oikein jännitti aamulla suunnata tänne kaapuntiin, hui! Mutta väki on oikein mukavaa ja opettaja rento tyyppi. Vähän kalliiksihan se tulee meiltä asti kulkea täällä, mutta sain revittyä kasaan sen 115 euroa seutulippua varten. Onpahan päivissäni nyt ainakin kuukaudeksi muuta sisältöä kuin pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Sitä paitsi tämä tekee hyvää itsetunnolle, koska opiskeltavat asiat ovat enimmäkseen minulle tuttua juttua. Opettaja vähän ihmettelikin, että miksi tänne yleensä tulin. Ymmärsi kuitenkin oikein hyvin, kun sanoin, että tarvitsen tätä rohkaistuakseni taas jatkamaan työnhakua.

Sellaista tänään täällä. Siis ihan mukavoo J

19.8.2012

Kirsikkapuisto


On se kummallista. Jopa rakas puolisonikin hymyilee minulle. Sen takia, koska mieleni muuttuu kuin tuuliviiri.
Kun olin venäjän kielen ja kirjallisuuden opiskelija Jyväskylän yliopistossa, minulle tärkeiksi tulivat Tolstoin tekstit. Voi että ihannoin Tolstoita! Venäläisen taiteen museossakin Pietarissa kävin suurin piirtein polvistumassa tuon ihanuuden muotokuvan edessä.

Opiskeluaikoina Tshehovin lukeminen oli minulle pakkopullaa. Minusta ei voinut olla mitään tylsempää kuin novellit ja näytelmät. Kirsikkapuisto, yäk! Lokki, yäk! Vanja-eno, yäkyäk!
Sitä se puolisoni hymyilee, koska nykyisin kannan kirjastosta kotiin pelkästään Tshehovin teoksia. Otan takaisin sen, mitä opiskeluaikana en ymmärtänyt. Rakkaallenikin olen sitä sanonut, että olinko minä tosiaan opiskeluaikanani ihan ääliö??? Rakkaani sanoo, että ei, sinulla oli vain erilainen vaihe elämässäsi.

Rakkautta, rakkautta vain

Oikeata rakkautta on. Siis sitä romanttistakin.  Se on ihmeellinen asia huomata näinkin ”kypsässä” iässä. Lainausmerkit siksi, koska kaikki minut tuntevat tietävät, että kypsäähän minusta ei saa tekemälläkään.  Vaikka  joskus silloin tällöin kypsähdänkin tähän hullujenhuoneeseen. Ja  tosiaan rakastankin tätä sekalaista seurakuntaa ihan täysillä.

No mutta siitä rakastamisesta. En ole mielestäni ollut ihan kaikkein ihanin puoliso tämän työttömyyteni aikana. Hermot kireenä ja silleen. Itsetunto männynnä. Mutta tiedättekö, mitä rakas aviomieheni alkoi minulle puhua eilen: ”Nyt kun sinulla on tuota aikaa, käyttäisit sen siihen mikä sinua OIKEASTI kiinnostaa. Väittele tohtoriksi. Kyllä myö jotenkin aina selvitään.” Ohhoh. Siis puolisoni todella yhä vielä uskoo kykyihini ja taitoihini. Se varmaan todellakin rakastaa minua.
Kuvituksena käytän tuon keskustelun aikana räpsimiäni kuvia. Pihallammehan näyttää ihan mukavalta, kun sen oikein oivaltaa. Kirsikkakuvaan ei pystynyt laittamaan kuvatekstiä, koska tämä nyt jotenkin reistailee taas tämä bloggeri.


Rakas kotipiha
Tyrnissä vitamiinipommit kypsyvät.









7.8.2012

Huastetta pukkoo

Nyt vastaan viimein Miumiun haasteeseen, kun jaksan taas ajatella sen verran, että pystyn siihen.

Kopioin tuohon nuo haasteen säännöt (minkä taatta ne pitää muuten olla englanniksi, ei esim. savoksi , hih?):

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the questions the tagger set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!

Jaa, että 11 faktaa Saretskasta, onpa monta, löytyyköhän minusta edes noin monta puolta…
1.       Ikä 45 vee, henkinen ikä 4 tai 5.
2.       Olen aamuvirkku ja illantorkku, pienemmän tyttären sanoin siis ”vauva”.
3.       Minulla on hyvä sydän (kuulemma) ja olen hirveän kiltti.
4.       Puhun savon murretta, vaikken ole asunut Savossa 30 vuoteen.
5.       Venäjä on lähellä sydäntäni, vihaan ja rakastan sitä ja kaikkea siihen liittyvää.
6.       Rakastan ruokaa ja syömistä, lähes kaikki kelpaa hyvällä ruokahalulla!
7.       Olen himputin ylpeä lapsistani. Ihmettelen, että he tosiaan ovat minun!
8.       Liittyy edelliseen, mutta menköön: perhe on minulle kaikki kaikessa.
9.       Liittyy myös edelliseen, mutta menköön vielä tämäkin: Sulo-poikakissa on elämäni valo :D
10.   Suomen kielessä kieliopillinen auktoriteettini on Aku Ankka -lehti :D
11.   Pyrin repimään huumoria vähän joka asiasta. Siksi(kin) vaikutan välillä (usein) tosi tyhmältä.

Sitten vastaukset Miumiun kysymyksiin:
1.       Mikä on villeintä, mitä olet tehnyt?
Ei nyt kyllä tule mieleen mitään villiä. Minusta tekemiseni ovat olleet aika mietoa meininkiä aina.

2.       Mitkä kolme asiaa haluaisit vielä tehdä elämäsi aikana?
Palkkatöitä, ostaa pystärinpennun, asua Jaltalla.

3.       Miksi ihmiset kiusaavat toisiaan?
Kai se johtuu jostain tunnevammoista. Kotoa ja vanhempien esimerkistä se empatian oppiminen lähtee. Voiko ihminen olla vain puhtaasti paha ja ilkeä, en tiedä.

4.       Kumpi on parempi, antaa ymmärtää vai ymmärtää antaa?
Molempi paremi.

5.       Teko, jota kadut yli kaiken?
En halua sitä ainakaan juuri nyt tässä jakaa. Liittyy lapsuuteeni, kun olin 9-vuotias. (Nyt kun tuosta vastaamisesta on mennyt vähän aikaa, tulee mieleen jo tosi moniakin tekosia, joita kadun. Tuo "yli kaiken" tekee kysymyksestä hankalan.)

6.       Elämäsi kaunein tapahtuma?
Enpäs vastaakaan, että lasten syntymät! Vuonna 2001 olin kolmevuotiaani kanssa Kiovassa Pyhän Mikaelin luostarissa pääsiäispäivän ortodoksisessa jumalanpalveluksessa. Se oli jotenkin aika yliluonnollinen tapahtuma.

7.       Millaiset häät haluaisit? Vai haluatko ylipäätään?
No en enää! Johan noita on kahdet pidetty, ja numero kakkoset olivat sellaiset kuin halusinkin.

8.       Mikä saisi sinut syömään Pelkokertoimestakin tuttuja toukkia/hämähäkkejä/torakoita?
En ole niin yllytyshullu! No jaa, ehkä kuitenkin saattaisin tarpeeksi isosta rahasta syödä, kun nyt tarkemmin ajattelee…

9.       Mitä sanonta "Suosi suomalaista, potki pakolaista" sinussa herättää?
Kuvotusta.

10.   Mitä on erilaisuus?
Kaikki olemme erilaisia.

11.   Loppuviikon suunnitelmat?
Terapia, siivous ehkä ja marjankeruuta.

Nyt tällä kertaa minulta ei lähde jatkohaastetta, koska olen tainnut jo kertaalleen kaikki blogituttuni haastaa. En myöskään keksi mitään hyviä kysymyksiä.

Täällä oli se kaunis tapahtuma ja kokemus vuonna 01.
Tytär ei varmaan kyllä muista siitä mitään.



4.8.2012

Ekotekoja

Pitkästä aikaa. On ollut taas matalapaine niin kovasti päällä, että bloggailukin on ollut liian suuri urakka. Mutta kyllä tämä taas tästä. Sain haasteenkin Miumiulta, lämmin kiitos, nyt juuri ei vain ole jaksua vastata haasteeseen, kun sitä varten pitäisi jopa ajatella. Lupaan vastata pikapuoliin.

Asia, mikä pisti nyt ihan kirjoittamaan, on tämä ralli. Tunnen olevani maanpetturityhmäidioottiviherpiipertäjääliö, kun en ymmärrä iloita ja fanittaa tuota touhua. Mutta HUOM!!!!! Iloitsen kyllä Uuraisten pienyrittäjien puolesta, jotka moninkertaistivat myyntinsä eilen. Hienoa heille. Silti kokonaisuudessaan, kun pieneltä osin jouduin todistamaan tuota rallitouhua, niin en vain jaksa ymmärtää. Mitä järkeä??????
Meidän elämäämme tuo ralli vaikutti suoranaisesti siten, että Sulo-raukka joutui valjaisiin. Reitti katsomaan Palsankylän pikataivalta menee melkein talomme nurkalta, ja himputinmoinen liikenneruuhka oli siinä tiellä koko päivän (pientä liioittelua)! Ja helikopterit sätkyttelivät ilmatilassamme vähän väliä. Siinä olisi kissarukka säntäillyt varmaan kauhuissaan ja päätynyt vielä auton alle. No, onneksi meillä on ne kissanvaljaat ja Siiri tunnollisena lemmikin omistajana ulkoilutti Suloa hihnassa. Arvatkaa, v***tiko Suloa yhtään, kun on tottunut menemään vapaana? :D

Menimme sitten tyttöjen kanssa Uuraisten kirkonkylän keskustaan katsomaan sitä rallitouhua (meiltä on keskustaan n. 400 m). Se, mihin kiinnitin huomiota oli, että tapahtuma on ilmeisesti vain nuorten aikuisten touhua. Yhtään lapsiperhettä en nähnyt. Mutta nähdäkseni kaikki joivat hirveästi kaljaa. Tämän huomion innoittamana pikkutyttöni alkoikin kerätä kylänraitilta tyhjiä kaljatölkkejä. Ei muuten ollutkaan hukkareissu, tyttö tienasi noin tunnissa 17, 10 euroa! Samalla teki ekotekoja siivotessaan Uuraisten keskustan ojanpientareita ja torinlaitoja. Siis päätelmä: ralli on ryyppytapahtuma ja luonnon saastuttamista.
No mutta. Kun olen tällainen yltiörehellinen, niin pakko kai se on tunnustaa, että rallitouhussa oli jotain mukavaakin: Salen kassajonossa edellämme oli kaksi NIIN syötävännäköistä italialaista miestä, että huh-huh! Kivahan se on hienoja maisemia ihailla :)

Siiri, se ekotekojen tyttö, ei anna laittaa kuvaansa tänne, joten kuvailen sitten teiniä:
Äiskän tytön kanssa kun kylällä eilen
käppäilin, niin ne rallityypit huutelivat.
Minulle arvatenkin :)