Kun tuli silloin luvattua...

Iiik!! Nyt se on tehty: soitin uuraislaiselle pystykorvankasvattajalle pentuasiassa! Olemme suunnitelleet ja haaveilleet punaturkin hankintaa ainakin kolme vuotta, ja tuli joskus luvattua pienimmäisellemme, että sitten ostetaan pentu, kun pääsen töihin. No, arvatkaa mikä pommitus alkoi heti, kun sain tiedon työpaikasta! Ei auttanut yhtään, vaikka yritin sanoa, että se on vain puoli vuotta. Pikkutyttö on varma, että työt jatkuvat senkin jälkeen ja sitä paitsi ei ole ollut puhetta siitä, että työpaikan pitäisi olla vakituinen tai pitkäaikainen, että koira hommattaisiin. Oli puhe, että kunhan vain yleensä pääsen töihin.

Soitin tosiaan sinne Hakojen kenneliin. Pystykorvamies kyseli tarkkaan, mihin tarkoitukseen ja millaiseen taloon pentu olisi tulossa. Kun kerroin että lintumiehelle metsästyskaveriksi ja Mansikkamäkeen omakotitaloon, hän jotenkin rauhoittui ja totesi, että kyllä teille pentu löydetään! Heillä on itselläänkin parasta aikaa pystärinpentuja, mutta ne on jo kaikki varattu. Mutta tulossa on kuulemma pentueita tässä lähialueilla. Että kesäksi tai viimeistään syksyyn mennessä varmasti löytyy.

Minua jännittää ihan kauheasti! Välillä olen ihan intoa täynnä ja välillä kauhuissani: mitähän Sulo tuumaa? Osaammeko me hoitaa koiraa? Osaammeko kasvattaa? Apua! Meillä on jo monta koirakirjaa, sain vasta synttärilahjaksi äidiltäni yhden koirankasvatusoppaan. Täytyy alkaa opiskella nyt ihan tosissaan.

Sehän tässä myös askarruttaa, että ei ne meidän raha-asiat kovin paljon tästä kohene. Mieheni kanssa naurettiin, että kovin kalliiksi tulee tuo töihinpääsy. Taitaa mennä enempi miinuksen puolelle.