16.3.2016

Äitikin menee TETtiin

Seiskaluokkalainen tytär miettii tulevaa elämänuraansa ja siihen avuksi on yläasteella muutama TET-jakso, eli tutustuminen työelämään työpaikalla. Lapsella kävi hyvä onni, sillä hän sai paikan heti sieltä, mistä ensimmäisenä kysyi, eli kirjankustantamosta. Siellä hän pääsee kirjailija-kustannuspäällikön ohjaukseen, aivan mahtavaa! Menisin itsekin ilomielin tutustumaan tuollaiseen paikkaan, jos se tämänikäiselle olisi jotenkin luontevaa. Mutta eihän sitä tällainen vanha akka kehtaisi kysyäkään. Varmasti tulee mielenkiintoinen TET, ja olen ylpeä tyttärestäni, joka lähti heti merta edemmäs kalaan eikä hakenut Uuraisten Saleen, kuten tapana on.

Minä puolestani olen herätellyt itseäni oblomovilaisuudesta ja yritän ottaa elämääni omiin käsiini ajelehtimisen sijasta. Tein nimittäin sellaisen siirron, että hain työpaikkaa päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksiköstä ohjaajana. Filosofian maisterin papereilla ei tietysti ole mitään tekoa tuollaiseen tehtävään haettaessa, joten hylkyhän sieltä tuli. Kokeilinpa kuitenkin kepillä jäätä, sillä ala kiinnostaa aidosti. Ei tässä yhteiskunnassa ole yhtään liikaa syrjäytettyjen ja heikkojen puolustajia tai auttajia, joten ajattelin, että ehkä minunkin elämälleni olisi vielä jotain järkevää käyttöä. Siispä en kerrankin lannistunut hylkäävästä päätöksestä vaan ”sinua ei tällä kertaa valittu” -sähköpostiin vastasin kysymällä, olisiko heillä mahdollisuus ottaa minut kuitenkin työkokeiluun. Ja olihan heillä!

TE-toimisto ei aivan automaattisesti hyväksynyt työkokeiluun menoani tai suorastaan tyrkyttänyt sellaista, vaan sain tarkat ehdot, millä ainoastaan voisin mennä kokeiluun. Koska en ole pitkäaikaistyötön tai nuori työnhakija, voin mennä ainoastaan sellaisiin tehtäviin, joita en ole aikaisemmin tehnyt. Tämä oli tosi hyvä seikka sitten haastattelussa, sillä yksi kolmesta (työkokeilukandidaattiakin piti olla kolme ihmistä haastattelemassa!) haastattelijasta innostui heti, että olen toiminut sihteerinä ja heillä olisi suuri tarve sellaiselle! No voivoi, kun piti todeta, että en saa tehdä työkokeilussa sihteerintöitä, hihi. Sopimuksessani lukee nyt selvin sanoin, että ohjaajan avustavat tehtävät sekä asiakastyöskentely päihde- ja mielenterveyskuntoutujien parissa. Sopimus tehtiin kuukaudeksi, työaika on viisi tuntia päivässä kolmena päivänä viikossa. Aloitan huhtikuun alussa. Jännää. Sanoin siellä haastattelussa, että toki tulen sihteeriksikin mielelläni PALKKATYÖHÖN. No ei ole tietenkään rahaa palkata, tekevät omien hommiensa ohella mitenkuten.

Eihän se työkokeilu tietenkään leiville lyö, päinvastoin, sillä työmatkaa tulee yli 40 km suuntaansa. Mutta pakko tässä on jotain keksiä, pääkoppa ei kestä kovin hyvin tunnetta tarpeettomuudesta. Lapsi on toki aina iloinen, kun ei tarvitse tulla koulusta tyhjään kotiin ja useimmiten on vielä jotain hyvää leivottu välipalaksi, mutta hänkin on jo niin iso, ettei varsinaisesti tarvitse minua hyysäämään. Jotain uutta ja jännittävää on siis tiedossa Saretskalle, ja eiköhän sitä jo viisikymppisenä voi jotain uskaltaa, vaikka muut (äiti) sanoisivat mitä.


10 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Tuo on niin tyypillistä, että ei ole rahaa palkata, vaikka työtä oliskin... ja kuitenkin "laiskaa työtöntä" syyllistetään siitä, kun ei työ kelpaa. Ilman palkkaa.

    Toivottavasti kokeilu onnistuu ja ehkä jopa poikii jotain hyvää tulevaisuudessa! Reipas oot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo paikka, mihin menen, olikin aika positiivinen yllätys siinä mielessä, että aivan aidosti vaikutti heidän haluavan järjestää kokeilun minun lähtökohdistani ja toiveistani käsin. Kerroin mikä kiinnostaa ja sitä pääsen tekemään. Myös työajat sain päättää itse.

      Todellakin toivon, että jotain hyvää ja uutta tuosta poikii. Ja, hehe, itsekin olen tyytyväinen reippauteeni :)

      Poista
  2. No ainakin näet tuolla työkokeilussa, pitäsitkö mahdollisesti tuolla alalla työskentelystä ihan tosissaan. Jos nimittäin pidät, niin nykyään on mahdollisuuksia jopa noin vuodessa opiskella aikuiskoulutuksessa lähihoitajaksi tai sitten jotain sosiaalityötä. Kummallakin, hoitaja- tai sosiaalialan koulutuksella pääsee noita päihde- tai mielenterveysalan ohjaajan töitä tekemään. Ja ainakin täällä meillä päin sen puolen hommia riittää. Vaikkei vakituista työtä saisi, niin saikkutuurauksia yms on jatkuvasti. Mieheni on tuolla alalla ja keikkaa pukkaa niin paljon, että vapaapäivien pitämisessä joutuu olemaan tarkkana, että saa edes joskus sanottua ei, en tule töihin... Tietty me ollaan isossa kaupungissa ja täällä on lukuisia yksiköitä, missä noita hommia voi tehdä, mutta tosiaan, jos vaan homma kiinnostaa, niin kannattaa harkita koulutustakin alalle, koska työtilanne vaikuttaa hyvältä vaikka olisi yt:kin menossa, niin tuuraajia tarvitaan aina ja työ on myös sikäli antoisaa, että pääsee ihan oikeasti auttamaan ihmisiä ja kaikilla ei kuitenkaan ole halua/kykyä moiseen hommaan, niin kuin sanot, niin heikkojen puolustajia ei ole liikaa tässä yhteiskunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että kuulostaa ihanalta! Jos tuosta ura urkenee, voin muuttaa Tampereellekin työn perässä, ellei täällä päin hommia ole. Mitkähän nuo sosiaalialan opinnot tarkemmin ottaen olisivat? Ei tosiaan enää tässä iässä haluttaisi kolmea vuotta istua vielä koulunpenkillä. Toisaalta lähihoitajan opinnot eivät niinkään kiinnosta kuin tuo sosiaaliala.

      Poista
    2. Tosiaan tuolla missä mieheni heittää keikkaa näin sairaanhoitajaopintojensa loppusuoralla, niin siellä tosiaan vakituisina ohjaajina toimivat on joko lähihoitajia tai sitten jonkun sosiaalialan koulutuksen saaneita, esim. sosionomeja.

      Katsoin nyt utelaisuuttani Takk:in sivuja, niin siellä ainakin starttaa tänä vuonna sekä lähihoitajakoulutus, joka kestää 1,5 vuotta, että hoiva-avustajakoulutus, joka kestää vain 9 kk. Eli periatteessa ei hirveän pitkiä kouluja. En nyt huomannut, että siellä olisi alkanut tänä vuonna mitään pelkästään sosiaaliohjaajan koulutusta, mutta uskoisin niitäkin jossain olevan. Mutta pointtina siis, että noissa aikuiskoulutuskeskuksissa on verraten lyhyitä koulutuksia ja niistä saa sitten sen muodollisen pätevyyden, että voi toimia noissa ohjaajan hommissa ilman, että tarvitsisi käydä yhtä pitkiä kouluja kuin nuorisopuolella. Ja ainakin täällä noissa mielenterveys/päihdehommissa tunnutaan pelaavan paljon nimenomaan noilla ohjaajilla ja esim. sairaanhoitajia on vähemmän, tyyliin yksi per yksikkö ja siksi jääkin nähtäväksi aukeaako miehelleni sieltä sitten kuitenkaan koulun kohta loputtua hommaa, kun ei välttämättä sitten valmistuttuaan haluaisi tehdä ohjaajan hommia vaan nimenomaan sairaanhoitajan tittelillä. Joka tapauksessa tuo on ollut loistava paikka tienailla rahaa tässä koulun loppupuolella ja olla kesätöissä. Ja saisihan tuo varmaan jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi, koska keikkaa tosiaan pukkaa ja sieltä soitellaan useamman kerran viikossa, että pääsisitkö millään... Mutta ymmärrän toki, että kun on käynyt sen 3,5 vuoden koulun aikuisiällä, niin haluaa sitten valmistuttuaan ihan oikeita sairaanhoitajan töitä. Mutta joka tapauksessa mieheni haluaa tehdä mielenterveysalan töitä, joten johonkin sinne päin suunta on :)

      Poista
    3. Kiitos tiedoista! Jotain tuohon suuntaan arvelin itsekin. Venlahan tähtää sosionomiksi, ja olen vitsaillut hänelle, että lähdetäänkö samaan kouluun :). Eipä sinne niin vain mennä, enkä varmaan pääsisikään, mutta katsotaan mitä tuleman pitää, kunhan käyn ensin siellä kokeilussa.

      Poista
  3. Ainahan se on parempi jotain tehdä kuin kotona olla. Virkistyt ihmisten näkemisestä ja tosiaan saatat löytää vaikka aikuisopiskeluideoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta viserrä, en tahdo jumittua kotiin! Onhan tässä puuhaa, mutta kun se ei henkisesti riitä. Pidän todellakin ihmisten parissa työskentelystä, asiakastyö oli aivan hauskinta tuossa urheiluseuratyössäkin, missä olin reilun vuoden.

      Poista
  4. Voi, onnea sinulle! Kuka tietää mitä hyvää tuo kokeilu tuo tullessaan, toivottavasti töitä! Olen tosi iloinen puolestasi, ja iloinen myös siitä, että taas päivität blogiasi. Oikein mukavaa kevättä sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas mukava, että luet vielä tätä!
      Jännittävää tosiaan, mitä tuleman pitää. Ja kyllä varmaan päivitän nyt blogiakin ahkerammin.
      Ihanaa kevättä sinullekin!

      Poista