23.4.2014

Tammistooria osa 2

Nyt menikin jo pari päivää tässä välissä, etten ehtinyt käydä koneella. Tuntuu, että Tammen-matkan kertomus on jo vanhanaikaista, höh. Mutta koska laitoin tuohon edelliseen päivitykseen "osa 1", niin on pakko tehdä osa 2 myös, eikö!

Kiitos muuten taas kommenteistanne, rakkaat immeiset! En ole nyt yksitellen vastannut vähän kiireenkin takia. Mutta kiitos tosiaan kaikille ja pistin korvan taakse tuon toiveen, että kertoisin jotain Ukrainassa ja Venäjällä olostani. Mutta, mutta... kun sekin tuntuu jo jotenkin "vanhanaikaiselta", mietin, että mikä siinä voisi ketään kiinnostaa. Olihan toki Murmanskissa joskus sellaisia sattumuksia, että voisi ollakin hauska kertoa niistä (nyt hytkyn täällä naurusta ja puistelen päätäni).

Tammelta on vielä pakko näyttää vähän kuvia. Varsinkin tämä kalansaaliimme, jonka saimme verkolla, oli hyvä. Tuo oli vain yllätys, että se Tarmo niin kauheasti pelkäsi veneessä oloa, eihän se viime kesänä ollut moksiskaan! Nyt on siis pakko käydä sen kanssa veneilemässä paljon kesän aikana, sillä mitäs siitä sitten tulisi, kun sorsanmetsästys alkaa elokuussa, jos se vain vapisisi ja itkisi koko ajan (äitin pikku raukka!).

Saimme verkosta lahnoja, ahvenia, säynävän, Sulolle hauen.
Vielä eilen söimme uunilahnaa.
Kyllä sitä muuten säästäisi ruokamenoissa kummasti, jos asuisi kalavesien ääressä. Nytkin söimme kalaa monta päivää. Mutta kun täältä lähtee 130 km:n päähän sitä kalastusta tekemään, niin ei se enää leiville lyö.

Tammen kammarin seinällä nököttää tällainen täytetty lintu, sukuni ja syntymämaakuntani nimikkolintu ;-) Ei edes mieheni tiedä, miten hirveän vanha se on, sillä kyseinen otushan on ollut rauhoitettu jo ties kuinka kauan.


Siellä Tammella on aina jotain projektia tehtävänä, eihän tuollainen(kaan) paikka muuten kunnossa pysy. Minun kuvioissaolon aikana on ainakin uusittu pitkospuut, saunan terassi, laitettu uusi kiuas, uusi huussi, korjattu tuvan katto... Polttopuita ja sen sellaista pitää tehdä jatkuvasti. Taas näyttää olevan yksi homma tulossa, kun tuvan rappuset meinaavat lahota.

Nämä pitää laittaa ennen kuin joku särkee itsensä.
Nyt tällä kertaa laiteltiin niitä puita liiteriin ja minä vähän siivosin, joten kämppä on taas seuraaville vieraille siisti ja mukava tulla. Täytyy tässä kesemmällä mennä matonpesuun ja sen sellaista.


12 kommenttia:

  1. On upea paikka, tuollahan voisi asua pitemmänkin aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi on, että olemme mooonet kerrat pohtineet, miten voisi tuolla asumisen käytännössä toteuttaa. Ehkä sitten eläkkeellä muutamme tuonne erakoiksi.

      Poista
  2. Kuikkako se siinä nököttää?
    Tuosta tuvasta tulee mieleen Karjalan Kalamiesten maja... vähän iso pienen perheen lomailuun, mutta mukava tunnelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuikkapa hyvinnii! ;-) Meidän sukuriipuksessakin on kuikkafiguuri.
      Tuolla Tammella on petipaikat laskujeni mukaan 11:lle henkilölle. Ainoastaan sorsanaloituspäivänä saattaa joskus olla niin monta. Yleensä siellä ei juuri muita yövy kuin meidän porukka.

      Poista
  3. Anonyymi23.4.14

    Mukavalta paikalta näyttää. Komeat lahnat, savustitteko yhtään? meillä on siellä mökillä myös kovasti lahnoja ja kun ei ole kylmiä säilytytiloja paljon (pieni kaasujääkaappi), niin niitä savustetaan ja ovat hyviä.

    Toki mielenkiintoista olisi lukea noista Venäjän ajoistasi, sehän on vallan ajankohtaistakin nyt. Kirjoita ihmeessä! Oletko lukenut sen Ville Haapasalon "Et kuitenkaan usko"-kirjan? Sinullehan se varmaan olisi mielenkiintoinen. Minä luin ja välillä mietin uskoako kaikkia sen juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole savustuspönttöä, ei kotona eikä tuolla Tammella. Muuten savustaisimme ihan ehdottomasti. Olen kyllä puhunut, että tuonne Tammelle saisi metsästysseura pönikän hommata.
      En ole lukenut Villen kirjaa, vaikka varmaan olisi hauska. Jotenkin ajattelen, että tiedän jo, mitä siinä kirjassa on. Kyllä ne jutut voi ihan varmasti uskoa, sillä siinä maassa on tosiaan totuus tarua ihmeellisempää!

      Poista
  4. Anonyymi25.4.14

    Ihana pirtti! Ja auringonvalo tulvii ikkunoista sisään :) Rakastan niin hirsirakennuksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihana. Hirret ovat käsinveistetyt. Nyt pitäisi vain tehdä sinne kunnon siivousreissu ikkunanpesuineen päivineen.

      Poista
  5. Me saatiin naapurilta kaksi haukea ja savustettiin ne. Ekaa kertaa savustettiin, kun viime kesänä (tai syksynä) saatiin savustuspönttö, siitä puuttui vaan ritilä, mutta mies kehitti siihen uuden ritilän.Näitkö vastaamassani haasteessa Oton kuvan, eikö olekin Sulon näköinen ? Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa on itsesavustettu kala! pöntöt ovat hitsin kalliita, mutta olen "naukunut", että jospa metsästysseura hommaisi sinne kämpälle pöntön. Toivotaan.
      Otto on niin terävän näköinen, ihana!!!!! Kyllä se voisi olla Sulon veli :-)

      Poista
  6. Ihan pimeetä blogista tänne löysin ja tykästyin ja lukijaksesi liityin..:)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi10.7.14

    Heissan! Vieläkö jatkat blogia?

    VastaaPoista