Pikaloman vika päivä

Olipa todellinen pikaloma: neljä päivää viime viikolla ja tällä viikolla tämä päivä. Huomenna sitten töihin taas. Pitikin ympätä kaikki kesäreissut muutamaan päivään, joten aikamoista haipakkaa mentiin. Ensin kävin yhden yönseudun reissulla Helsingissä Siirin kanssa, sitten muutama päivä kotona kipeitä kinttuja parantelemassa, eilen jo huristeltiin Pori Jazziin.

Meillä oli pikkutytön kanssa Helsingissä huisin kivaa. Asuimme keskustan hotellissa ja pyynnöstä saimme oikein kylpyammeellisen huoneen, jollaista Siiri toivoi. Ensimmäisenä päivänä kävimme Ateneumissa ja shoppailemassa, toisena päivänä Linnanmäellä ja taas shoppailemassa. Matkustimme junalla  kaksikerrosvaunun yläkerrassa, kuten tytskä toivoi. Mulla oli toisen päivän iltana kotiin lähtiessämme jalat jo niin poikki, että tuskin kykenin kävelemään. Jotenkin töpöttelin menemään nilkuttaen. Ei hauskanpidosta selviä ilman huviveroa näköjään.

Eilen teimme retken Poriin jatseille ja pääasiassa Vesa-Matti Loirin konserttiin. Siiri otti mukaan bestiksensäkin, aikuisen lipulla kun sai yksi alle 12-vuotias tulla festarialueelle. Meillä oli matkassa mukana kylmälaukullinen ja korillinen eväitä sekä tietenkin viltti retkialustaksi. Saimme hyvät paikat, sillä tulimme Kirjurinluodolle jo ajoissa iltapäivällä. Sitten söimme eväitä, kiertelimme aluetta, pötköttelimme nauttimassa auringonpaisteesta ja musiikista. Pidin kovasti malilaisesta Amadou & Mariam  -kokoonpanosta. Musiikki oli ihanan rytmikästä afrikkalaistyyppistä, ja taustatanssijoita oli kiva katsella.

Vihdoin illansuussa sitten odotus palkittiin Veskun ja orkesterinsa esiintymisellä. Menin puoli tuntia ennen keikan alkua jo varaamaan paikan lavan edestä, olinkin sitten samoin kuin Venla aina kertoo keikoilla käymisistään  ”eturivissä keskellä”. En nyt sen yksityiskohtaisemmin tässä selosta kuin että oli aivan huikeaa, liikuttavaa, koskettavaa...  Kannatti lähteä Uuraisilta varta vasten Veskun takia Poriin, näin sanoin eräälle freelance-toimittajallekin, joka siinä kuvaili Vesa-Mattia juttuansa varten.

Kotiin palasimme Porista jo ennen puoltayötä, ja nyt tänään olen sitten keitellyt miehen aamulla poimimista vatuista hilloa. Huomenna duuniin, angst. (Vaikka tietenkin pitäisi riemuita, kun nyt kerran on se duunipaikka, mihin mennä.)

Turistina Helsingin humussa

Maailmanpyörästä näkyy kauas.

Tahdoin Mariolleni kaveriksi Luigin, mutta en osannut ampua
tykillä tarpeeksi hyvin: hyllyyn jäivät nämä Linnanmäen kojuun.

Joku ihme friikki Loiri-fani keksiä mussuttamassa.

Hyvää musaa ja auringonpaistetta Kirjurinluodolla.



IIIKKK!! Pääsin näin läheltä katsomaan ja kuulemaan tätä :)

Hurrur, menoksi!

Tytär sai eilen mopokortin. Eihän se auta kuin antaa hänen mennä vain, vaikka sydänalassa huoli on kova. Kovin pieniä ja turvattomia ovat nuo skootteritytöt muun liikenteen seassa. Usein bussin ikkunasta katson kauhuissani, kun ohitetaan mopotyttöjä: eivät vain jäisi alle! Eilen illalla näin eka kerran, kun tyttö lähti päristelemään. Mopo on nimittäin ollut hänellä isänsä luona, isä kun sen on hommannutkin samoin kuin mopokortin. Minulla eivät rahkeet olisikaan riittäneet. Tuohan se elämään tietenkin vapautta, kun saa mennä niin, ettei aina tarvitse vanhemmilta kyytiä rukoilla. Täällä syrjäkylillä ajokortti on jopa välttämätön.

Tässä lähdetään! Boyfrendi kyydissä ja Tarmo ihmettelee.

Loma!

Niinpä niin, uskomatonta mutta totta, että minullakin on tässä pieni lomanen alkamassa! Olen koko loppuviikon ja vielä ensi maanantainkin vapaalla työmaalta. Ensiksi huomenna menemme Siirin kanssa yhden yönseudun retkelle ihan Helsinkiin, sitten toinen lomasuunnitelma on meno Pori Jazzeille sunnuntaina Veskua kuuntelemaan. Sinne lähdemme Arto, Siiri ja minä. Venlaa ei kuulemma kiinnosta katsoa, kun keski-ikäiset ryyppää. Me menemme kylläkin omalla autolla, että emme kuulu ainakaan siihen ryyppyporukkaan. Niin ja yhden pitää joka tapauksessa jäädä koiranhoitajaksi.

Semmosta kivvoo tiijossa :-) Tuossa kun pari pöytäkirjaa saan vielä työpöydältä pois, niin ajattelin lähteäkin jo ajoissa tänään. Jee!

Ihanaa siivousta ja sen sellaista

Rakastan siivoamista, leipomista ja ruoanlaittoa! Ihanaa, kun on ollut taas viikonloppu aikaa tehdä oikeita kotiasioita, tuo työelämä vie näköjään ihan kaiken minusta arkipäivinä. Siis anteeksi kaikille teille blogistikavereille, kun en ole kommentoinnut blogeissanne. Anteeksi, että en ole vastannut kommentteihin (mielessäni olen vastannut teille ja ollut hyvilläni kauniista sanoistanne) En kerta kaikkiaan ole ehtinyt edes lukea teidän rakkaitten blogeja, vaikka haluaisin! Nyt tuntuu, että elämä alkaa pikkuhiljaa asettua uomiinsa, ehkä saan omat harrastuksenikin vielä takaisin…???  Nimittäin kirjoittamisopinnot ovat jäissä, kuntosalikortti meni vanhaksi toista kuukautta sitten jne.

Niin, siis nyt tuntuu, että kai tämä elämä tästä taas asettuu uomiinsa. Sulohan se on minulla se isoin asia tässä ollut, ja nyt näyttää, että Sulo on jotakuinkin OK sen muutoksen kanssa, jonka herra Tarmo toi tullessaan: Kun olimme vihdoin löytäneet Sulon sen karkuretkeltä, minähän pidin sitä sisällä vankina ja ulkoilutin valjaissa ainoastaan. Ei hyvä. Sulon mielestä se oli eläinrääkkäystä. Niinpä se sitten tässä yksi kaunis ilta livahti jalkojeni välistä ulos, kun olin tulossa terassin ovesta sisään. Olinkin jo mielessäni miettinyt tuota, että ei tule mitään, jos yhtä pidetään vankina kodissamme vastoin tahtoaan. Lisäksi tuntuu itsestäkin typerälle, jos ei saa pitää ovea ulos asti auki, kuten meillä yleensä aina on hyvällä kelillä. No, siis Sulo karkasi. Siinä oli sitten pari episodia, koska hänelle oli jäänyt trauma siitä ovenvälikohtauksesta, jonka seurauksena edellisen kerran lähti mierontielle. Nyt oli vain se ero, että Sulo EI lähtenyt mierontielle. Yhden kerran kannoin sen sisälle, kun ei hirvinnyt muuten tulla. Ja nyt se Sulo-poikakissa menee ja tulee ihan mielinmäärin eikä juurikaan välitä koko Tarmosta. Se on huomannut, että Tarmo on kovasti paljon meidän ihmisten käskettävissä ja lisäksi vielä pihallakin kiinni! Tarmo jotenkin säälittää kyllä minua, sillä se tahtoisi niin kovasti olla Sulon ystävä. Mutta ei anna Sulo periksi.

Niin, siis sehän oli tämän päivityksen aihe, että miten ihanaa on tehdä kotitöitä! Kaikki näyttää jäävän viikolla rästiin, viikonloppuna sitten teen kaiken! Eilen siivosin, pesin pyykkiä, keitin lakkahilloa (rakkaani on saanut tänä vuonna tosi paljon lakkoja, kun ovat Tarmon kanssa soilla samoilleet), paistoin mustikkapiirakkaa (myöskin rakkaani poimimista marjoista: hän on kesälomalla) jne. Ja nautin todellakin tuosta kaikesta, siivouskin voi olla hauskaa! Tänään vielä jatkuu tuo pyykinpesu, mutta muutenhan tämä näyttää ihan hyvältä. Sitten taas huomisaamuna kukonlaulun aikaan menoksi ja syyttäjänvirastoon. Mutta nyt voi sinnekin mennä hyvillä mielin, kun tämä kotipuoli vaikuttaisi asettuneen kohdilleen J

KroohZZZZ. Minä olen jo näin iso poika.