Hihii, hauskaa huomenta!

Saretska on täällä töihin lähdössä, jos sattuu bussiin ehtimään. Ensin on siivottu (aivan ensin vahingossa astuttu niihin) muutama pissi, ruokittu KOIRA ja leikitty sen kanssa :D Mies tuossa jo vitsailikin, että malttaako se rouva lähteä töihin laisinkaan. No en kyl malttaisi. Tuntuu uskomattomalta, että meidän talossa on tosiaan nyt KOIRA. Joka ei muuten ikävöinyt yöllä paljon yhtään (kuulin kaiken, vaikka nukuin eri huoneessa kuin isäntä & Tarmo).

Kuvia on kuvailtu, niitäkin tulossa... ♥ :)

Yksi yö

ja kyllä muuten jännittää! Huomenna käymme hakemassa Tarmon Multialta kotiin tänne Uuraisten Mansikkamäelle. Kampetta on hommattu jonniin verran: kupit, panta, flexi, kynsisakset, harja, ruokaa tietysti ja koulutusnameja, koiraportti, pari lelua, kakkapusseja. Mies nikkaroi pedin ja äitini neuloi siihen tilkkupeiton. Päästään varmaan alkuun noilla.

Olen nähnyt öisin levottomia koiraunia. Lapsuuden koirat ovat sekoittuneet tulevaan perheenjäseneen. Onkin jo korkea aika päästä tästä hermopaineesta, että pääsisi keskittymään myös muihin juttuihin, kuten eräisiin rippijuhliin... Ikkunat yhä pesemättä, yyhhh!

Rippijuhlan sankari tilasi prinsessamekkonsa ulkomaisesta nettikaupasta, josta luvattiin ilmainen toimitus kaikkiin maihin. Tosi hienoa, mutta päivän päästä mekon saapumisesta mulle tuli 35,80 euron lasku kuljetusfirmalta. Arvasin jo heti, mistä oli kyse, koska olin joutunut aikaisemmin täyttämään mekosta tullauspaperit: tullimaksut jouduin maksamaan. Reklamoin kylläkin mekkokauppaan, vaikka tiesin vastauksenkin etukäteen: "Voi sorry kauheasti, olemme pahoillamme, mutta ei voi mitään, jos kuljeusfirma perii erikseen tullausmaksuja. Me olemme kyllä maksaneet kuljetuksen kotiovelle asti." Voihan prkl! Tuli reippaasti lisää puvulle hintaa. Mutta muualta ei löytynyt sellaista hennon pinkin sävyistä vaatetta, jollaisen tyttö halusi. Nyt ovat muotia kirkkaat ja räikeät sävyt, vain sellaisia mekkoja oli joka kauppa täynnä, kun Jyväskylässä kiertelimme. Olen kyllä ihmeissäni ja iloinen, että punkkaritytär halusi pinkin prinsessamekon juhla-asukseen. Hyvin hän tajuaa näköjään tilaisuuden luonteen. Olisi ehkä musta nahka pistänyt mummelit vähän nikottelemaan.

Tätä kirjoittaessa ovelle kolkutettiin ja "kolmas tytttäreni" eli veljen tyttö tuli Varkaudesta kyläilemään, kivaa! Menevät tuon teinini kanssa tänä iltana kuuntelemaan bändiä nimeltä Kakkahätä 77 (huoks!). Ja huomenna meidän mukana Tarmon noutoon. Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Välipäivä stressaamisesta

Onneksi oli tämä päivä tässä kaiken huolehtimisen välissä. Olen jotenkin laittanut itselleni päälle sellaisen huolehtimisvaihteen, että jatkuvasti sydän kurkussa stressaan jostain: Tarmon tulo, rippijuhlat, siivoukset, ikkunoiden pesu.....
Tänään oli anoppini 80-vuotisjuhlat. Olo helpottui ja huojentui huomattavasti, kun siellä kävimme. Anoppini ja muutenkin koko mieheni suku ovat aivan ihania ihmisiä, heidän parissaan rentoutuu, vaikka ei haluaisikaan! Sanoinkin miehelleni kotiin ajellessamme, että en kyllä yhtään ihmettele, miksi sinusta on tullut niin ihana. Anoppini tänään esimerkiksi kehui ulkonäköäni niin, että väkisin meinasin herahtaa itkuun: oma äitini ei koskaan ole puhunut minulle niin kauniisti (saati ex-anoppi, hih).
Nyt tässä jaksaa varmaan paremmin paneutua siivoiluihin sun muihin hössötyksiin, kun ei ole aivan niin viulun kieli kireällä.
Ja Tarmon tuloon yksi viikko...

Lämpöisä viikonloppu

Viikonloppu on mennyt taas tosi nopsaan ja mukavissa merkeissä. Perjantaina kävimme teinin kanssa etsimässä hänelle kaupungista rippimekkoa, mutta ei löytynyt. Parin kaupan jälkeen väsähdimme, menimme syömään ja vielä syönnin päällekin istuksimme ikkunapöydässämme varmaan tunnin verran pelkästään katselemassa kadulla ohikäveleviä ihmisiä. Samalla pohdimme, millaisia taustoja ja elämäntarinoita noilla ohikulkevilla mahtaa olla. Oli tosi hauskaa!

Lauantaina pääsimme taas katsomaan Tarmoa! Hän on jo aika iso poika, kuusi viikkoa tulee ikää tiistana.  Etutassut ovat Tarmolla ainakin puolta tukevammat kuin sirolla siskollaan. Naamakin kuin karhunpojalla ♥ Tässä muutama kuva, joissa tosin on jotain outoa nyt, kun tänne latasin: vaaleissa kohdissa tuollaista ihme pikselöitymistä tai jotain..

Sain hirvenluun, nam!

Jahas, tämän isosiskon sylissä on tämmöstä.

Tästä tulee sitten mun iskä. Ollaanhan myö kyllä
aika samannäköisiä!

Minä haluan jo kuunnella tarkkaan Siiriä! Siitä tulee
mulle hyvä leikki- ja touhukaveri.

Aina nää sylittelee. Ei se haittaa :)

Lauantai-iltana ajeltiin vielä Savoon tervehtimään äitiäni äitienpäivänä. Kaunis kesänalku oli siellä jo, pääskyt lurittelivat pesäntekopuuhissa ja käki kukkui. Äitienpäiväkakuksi leivoimme teinin kanssa "testikakun" rippijuhlia varten. Loppupäätelmänä se, että kyseistä mansikkahyytelökakkua tarjotaan myös rippijuhlissa.

Ja nyt kotosalla jälleen. Ikkunanpesut ym. suursiivoukset yhä vain odottavat tekijäänsä. Kumma, kun eivät olleet tekeytyneet itsekseen mummolareissun aikana! Mutta kyllä minä nuo ehdin hoidella, viimeistään ainakin sitten, kun on ihan pakko. Mukavaa äitienpäivän iltaa kaikille! :)

Mielen piällä: pelkoja

Meillä ei ole ikinä koskaan milloinkaan ollut koiraa. Minulla on aina ollut kissa. Noin kolme vuotta sitten lupasin perheen pienimmälle, että vielä kerran koira hankitaan. Rakkaani on aina halunnut koiran, mutta koska oli yksinhuoltajaisä, ei voinut hommata: ei olisi ollut aikaa koiranhoitoon. Sitten tuli jossain vaiheessa jo luvattuakin sille pienimmälle, että jos pääsen töihin, koira hankitaan. No sitten pääsin töihin ja lupaukset tulivat lunastettaviksi J

Nyt meille on tulossa Tarmo. Ihana suomenpystykorva, jonka ukki, siis pappa eli vaari, on Pohjoismaitten haukkumestari. Jee. Ei siis tarvitse varmaan pelätä, että ei haukkuisi tämä meidän vauva.  No sehän on tietenkin pystärin työ, mutta kuulemma ei se haukkuminen niin elintärkeää ole, pääasia, että on kaveri metsällä. Tuntuu kuulemma vähän alastomalle kulkea metsässä ilman koiraa. Sanoopi siis tämä meidän metsämies. Hän on Tarmosta niin onnessaan, että! Niin että kun minä vähän huulta heitin ja vitsailin tyyliin ”onpa hieno PYSTYKORVAkoira, kun on korvat lurpassa ja naama ihan lytyssä” ei ymmärtänyt yhtään vaan alkoi minulle, että ”POJASTA ei saa noin rumasti puhua!”  Oikeasti katsoin suu auki, että onko tuo tosissaan. Kyllä kai jokainen, joka minut tuntee, tietää, että rakastan kaikkia eläimiä ja oman perheen eläimiä satamiljoonaatäysillä. Mutta siis opin, että Tarmo on Artolle herkkä paikka, ei saa leikilläänkään sanoa mitään kielteiseen viittaavaa… Hih J

No siis niitä pelkoja. Jännittää ja pelottaa, että mitä mahtaa tuo Sulo-poikakissa tuumata Tarmosta. Olen kuullut kauhukertomuksia siitä, että kissa on lähtenyt mierontielle, kun kotiin on otettu uusi kissa tai koira. Minä oikeasti rakastan Suloa enkä halua sille mitään sielunjärkytystä aiheuttaa. Nyt vain valitettavasti joudun aiheuttamaan, kun Tarmo tulee kotiin. Pelottaa ihan karseasti, mutta toisaalta on myös sellainen toivo, että Sulosta ja Tarmosta voisi tulla hyvät kaverit. Sulokin on aina joutunut olemaan päivät yksin kotona, kun porukat ovat olleet koulussa ja töissä. Ehkäpä niistä olisikin seuraa toisilleen, kun ihmiset ovat pois. En tiedä, mutta tosiaankin maha on jo nyt muralla jännityksestä. Kertokaa ja kommentoikaa tänne, jos teillä on kokemuksia kissan ja koiran totuttamisesta toisiinsa.

Ostin muuten netistä itselleni juhlamekon (sieltä missä kehutaan, että ilmainen toimitus ja palautus). Ihan älyttömän hieno mekko tuli. Päädyin tuohon nettitilaamiseen, kun kävin ensin Siirin kanssa pari shoppailukierrosta Jyväskylässä ja hikoilin ja kiroilin sovituskopeissa ilman tulosta. Sitten istuin kotona saman asian (=mekon) äärellä koneella ja tilasin, kun löysin hyvännäköisen. Mekko on tosi kaunis, ainut vika, että on numeroa liian iso. Siis ihmeellistä, että liian iso! Pelkäsin nimittäin tilatessani, että jos se kiristää ja on pieni. Pyörähtelin vähän siinä rakkaani edessä ja päätettiin olla vaihtamatta mekkoa, on niin kaunis joka tapauksessa. Mahtuupahan syömään reilusti eikä ainakaan tarvitse stressata, että pitäisi laihduttaa ennen juhlia! Naurettiinkin sitä, että kun monet haluaa laihduttaa ennen juhlia, minä laitan vahvemman kerroksen voita eväsleiville, että mekko istuisi :D

Niin ja PEE ÄS: MIHIN MINUN LUKIJAT OVAT HÄVINNEET?  Huomasin tässä jokin aika sitten, että tuossa sivupalkissa oleva "Lukijat"-kohta on nykyisin tyhjä. Ovatko siis kaikki lukijat suuttuneet minuun ja ottaneet ritolat, vai onko mulla jokin vika tässä bloggerissa?

Tarmo kasvaa

Työntäyteistä tohinaa tämä elämä nykyään. Pihalla kukkii vaikka kuinka, mutta tuskin ehtii käydä ihailemassa, kun on niin myöhällä kotona ja kotihommat ja väsy... Perheenkin kanssa haluaisi ehtiä enemmän viettää aikaa, mutta se aika on lähinnä nukkumaan mennessä Akun lukemista pienimmän kanssa. Blogin päivityskin on tätä. Päätän ottaa aikaa ja kirjoittaa kunnolla; tähän hätään kuva nuorimmasta poitsustamme viime viikonloppuna, kun kävimme taas katsomassa, kuinka hän kasvaa:



Tarmo vähän pussaa Venlaa