Koirakuskaaja

Tuo otsikko tuli vain siitä, kun Siirin kanssa luemme aina vahingossa väärin ohjelman Koirakuiskaaja nimen. Olenkin ollut tässä kesälomani ajan sellainen koirakuskaaja, sillä Tarmo on ollut nyt meidän kanssamme täällä Mansikkamäessä, kun isänsä on vielä töissä (haha, ”isä” on siis Arto). Artolla alkaa kesäloma nyt tulevana sunnuntaina klo 24. Heidän työvuoronsa kannalta tosi typerästi, sillä toisella vuorolla alkaa loma jo perjantaina aamuvuoron jälkeen. Meillä on siis koko kesänä ruhtinaallinen yksi viikko yhteistä lomaa.

Juhannuksen sentään vietimme ihan kaksin & Tarmo Tammi-Suvannolla.
Kävimme soutelemassa ja kalassa Heinä-Suvannolla ja Suvantojärvellä.

Minä olen lomaillut juhannuksesta lähtien, ja Siirin kanssa olemme viettäneet oikeasti laatuaikaa. Päiviimme on kuulunut Tarmon kanssa lenkkeilyä noin kolme tuntia päivässä (vähintään), leipomista, leipomista, leipomista ja leivonnaisten syömistä, Britain’s best bakery -ohjelman katselua (jokainen jakso, ja siinä tapauksessa koneelta, jos ei satuttu olemaan oikeaan aikaan kotosalla). 

Nämä teimme, kun Venla oli tulossa kotona käymään.

Alkukesälomasta teimme pienen matkan, risteilimme Tallinnaan ja sieltä palatessamme olimme yhden yön Helsingissä. Reissullamme keskityimme tapamme mukaan ruokapuolen asioihin. Laivalla kävimme illastamassa buffet’ssa sekä tietenkin meriaamiaisella. Ehkä olemme hirveitä moukkia, mutta se illallisbuffet oli meidän mielestämme aivan ihana ja loistava. Maistelimme parhaan kykymme mukaan kaikkea herkullista, mutta minultakin loppui jaksaminen niin pahasti kesken, että juustot jäivät mielikuvaharjoittelun tasolle. Harmitti kauheasti. Suoraan sanottuna en olisi ihan siltä istumalta uskonut sitäkään, minkä ruokamäärän yksi hernekeppimäinen 13-vuotias tyttö saa kupuunsa mahtumaan. Valehtelematta lapsi veti viisi lautasellista, täysiä sellaisia, eikä muuten jättänyt tähteitä. Sitten kyllä olimmekin aivan ähkyjä, jouduin avaamaan Siirin kengännauhatkin, koska hän ei kyennyt kumartumaan. On ehkä rahvaanomaista touhua, mutta vähätpä siitä, meillä oli ihanaa!

Pääsin Tallinnassa kunnon suklaaostoksille.

Helsingissä kävimme luonnontieteellisessä museossa, jossa Siirillä olisi mennyt helposti vaikka koko päivä lukiessa selostuksia ammoisista ajoista, mutta turistipaljous häiritsi keskittymistä, joten käynti oli aika pintapuolinen raapaisu. Ateneumissa kävimme katsomassa Tarujen kansat -näyttelyn, joka oli vaikuttava! Sitten vietimme sen tämän kesän ainoan kuuman hellepäivän Suomenlinnassa, jossa tietysti tärkeimpänä kohteenamme oli taas herkkupaikka, venäläistyylinen kahvila Samovarbar. Siiri kun on teeharrastaja, paikka oli hänelle just paras: siellä oli oikein erityinen teelista, jolta sai valita teelaadun monien mahdollisuuksien joukosta. Ja juomamme nautimme kakkupalan kera, tietenkin:

Ihanan kodikas se Samovaaribaari on.

Samovaareja mitä erilaisimpia kymmenittäin!

ON SULO ELOSSA! Miten minä yleensä itse eläisin tai kirjoittelisin mitään, jos elämäni valo olisi sammunut pois! Sulo on kesän lapsi, hän nauttii elämästään, kun on lämmintä eikä lumi tassuja palella. Nyt kesän aikana hän ei tosin paljon meistä orjistansa perusta, koska hän nukkuu kaiket päivät ja heräilee vasta illansuussa hieman seurustelemaan ja pyrkiäkseen ulos yöhommiinsa. Aamulla sitten istuu kauniisti tuossa terassinpöydällä ikkunan takana ja pyytää päästä tupaan (näyttää tosi söötiltä, kun vain suu aukeilee eikä kuulu ääntä). Sitten annan hänelle aamupalan, jonka jälkeen hän ehkä sallii seurustella kanssaan pienen hetken ja painuu koriinsa unille. Rakas <3.

Sulo on siellä missä huvittaa :D.

Nyt minulla on kaamea tuska sydämessäni Sulon takia, koska lähdemme sunnuntaina Punkaharjulle lomanviettoon. Arto sai edullisesti vuokrattua ammattiliittonsa mökin sieltä, ja minä, Siiri, Ronja (Siirin paras ystävä) sekä Sulo suuntaamme täältä sinne sunnuntaina, Arto tulee Viitasaarelta Tarmon kanssa maanantaina ja Venla poikaystävänsä Jerryn kanssa Tampereelta tiistaina. Olemme Punkaharjulla perjantaihin saakka. Niin miksi minulla on tuska sydämessä Sulon takia? Koska minua pelottaa, että Sulo karkaa siellä ulos mökistä ja häviää ikuisiksi ajoiksi. Ja koska minua säälittää kuljettaa sitä tuntitolkulla kuumassa Micrassa kuljetuskopassa (n. neljä viisi tuntia). Voi kunpa joku tulisi asumaan meille ensi viikoksi ja hoitaisi Suloa samalla! En vain keksi ketään. Kiinnostaisiko sinua loma Uuraisilla?

Sulo-rakkaani päivälevolla juuri hetki sitten kuvattuna.
Korvien asennosta näkee, että valokuvaus häiritsee herraa.

Noista matkoista muuten sen verran, että vaikka rahaa on tosi vähän, niin kun etsii kaikkein edullisimmat tarjoukset joka asiassa, pystyy kuin pystyykin ehkä järkkäämään jotain, kuten minä tuon Tallinnan–Helsingin-reissun Siirin kanssa. Aloitin tarjousten metsästämisen jo huhtikuussa, silloin ostin Onnibus-liput Helsinkiin 8 €/2 hlöä. Kun sitten tuli VR:n kesätarjous, hommasin paluuliput Hki–Jkl 14 €/2 hlöä. Risteilyn ostin myös tarjouksesta ja hotelliyöpymisen Helsingissä samoin. Koko reissu oli varattu ja maksettukin jo toukokuun alkupuolella, vaikka matkustimme heinäkuun alussa. Tuliaisiin ja sen semmoisiin tietysti kului rahaa, vaikka ostimmekin oikeastaan vain makeisia Kalevin suklaapuodista. No, Artolle toin kalliin viskipullon syksyn kaatoryypyiksi (tosin hän juottaa sen yleensä aina ”pojille”, kun ei itse pahemmin alkoholia käytä).  Luonnontieteelliseen museoon menimme ilmaisaikana (kuukauden ensimmäinen torstai) ja Ateneumiin ei lapselta pääsymaksua peritäkään. Kaikki mahdolliset alennukset tutkin etukäteen, jotta osaamme hyödyntää ne. Nytkin kun lähdemme isolla porukalla sinne Punkaharjulle, otan ruokatarvikkeet mukaan ja kokkaan suurimmaksi osaksi ruuat itse. Tai siis kokkaamme yhdessä, en aio ryhtyä miksikään keittiömarttyyriksi, joka passaa muita niska limassa.

Ai niin, ja olihan minulla ihan aikuistenkin reissu tässä alkukesälomalla! Kävin serkkuni kanssa Tampereella humputtelemassa ja tietenkin Venlan luona. Venla muutti kesän alussa poikaystävänsä kanssa yhteen asumaan, heillä on oikein sievä kaksio Peltolammilla. Virva-serkun kanssa kävimme humputtelemassa kaupungilla, terassilla ja kuuntelemassa Venlan bändin keikkaa Matonpesufestareilla (hih).

Serkukset viihteellä

Monessakohan punkbändissä on haitaristi?

 Lapsuudenkodissanikin olemme ehtineet pikaisesti pyörähtää. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin kuin yhden yönseudun, mutta tällä kertaa emme pystyneet sen kauemmin olemaan. Kävimme kuitenkin mansikassa ja lämmitimme saunan. Tarmokin sai olla pihassa vapaana, ihanaa.

Äitini luona on hyviä metsämansikkapaikkoja.

Uljaat saunanlämmittäjät ;-)

 Sitten ensi viikon jälkeen on paluu töihin. Nyt kyllä sanon suoraan, että ankea paluu, sillä työsuhteeni ei jatku toista vuotta, koska täytyy saada uusi, halpa palkkatukilainen tilalle! Motivaatio meni, ei auttanut mitään, vaikka annoin koko sielunikin sille s####nan voimistelup*****le. Silleen. Mur.

  

Чашка чая – venäläistä teetä

Kovin on ollut rauhallista meidän kodissa tänä viikonloppuna. Ei ole perjantain jälkeen nimittäin ollut kotosalla muita kuin minä ja Sulo. Sulon kanssa emme pahemmin melskaa. No, mitä nyt Sulo aina keskellä yötä maukuu ja hilluu, että saa minut hereille, jotta päästäisin sen pihalle. Koukkii kynsineen peiton alle, puskee ja hurisee niin kauan, että on pakko nousta ylös ja mennä aukaisemaan ovi.

Ihan jotenkuten olen viihtynytkin itsekseni ja keskenäni. Pientä ahdistusta välillä on esiintynyt, mutta olen antanut ahdistaa ihan rauhassa: kyllä immeisen pitää osata olla vain ihtensäkin kanssa. Olen touhunnut kaikkea tavallista ja nauttinut siitä, että koti ei sotkeennu :D Olen lämmittänyt saunan ihan vain itselleni, leiponut ihanaa jauhelihapiirakkaa homejuustoineen Saretskan makuun. Paikkasin lapsen vaatteita ja leivoin uudenlaisia pullia, joiden täytteeseen yhdistin joitakin lempiaineksiani. Muistin syöneeni joskus luullakseni Ruthin leipomon ihania rahkapullia, joiden täyte ei kuitenkaan maistunut tavalliselta rahkapiirakan täytteeltä vaan jotenkin vaniljaisemmalta ja voiselta. Tein sitten sellaisen täytteen, johon laitoin rahkaa, munia, voisulaa, sokeria ja vaniljakreemijauhetta. Pullista tuli ehkä täydellisiä. Siis nam.

Kupsakoita pullasia

Sitten hemmottelin itseäni venäläisellä teehetkellä. Siiri on meillä oikea teen harrastaja, joka on hommannut ja hommauttanut kaapin täyteen mitä ihanimpia teelaatuja ja -sekoituksia. Meillä ei sorruta pussiteehen, kuten eivät oikeat venäläisetkään. Eräs pietarilainen tuttavani kutsui pussiteetä nimellä презерватив, kondomi. Tosin tuonkin asian suhteen siellä on rappeuduttu, kiireinen nuorempi polvi taitaa hörppiä kortsuteetä jo aivan sujuvasti.

Teekaapin alahylly. Tänään haudutin tietysti
tuota samovaarisekoitusta.

Teetä venäläisittäin

Venäläinen nauttii teensä aina hillon kera, vadelmahillo on suosikki. Vadelmahilloa käytetään myös flunssalääkkeenä, aivan kuten Suomessa mustaherukkamehua ja Amerikassa kanakeittoa. Hilloa varten teekupin vieressä on pieni tarjoilulautanen, розетка. Hillon lisäksi muuta makeaa ei teen kanssa välttämättä tarjotakaan paitsi tietysti, jos on vieraita, jolloin venäläisen pöytä notkuu monenlaisista herkuista. Venäläinen muuten usein lusikoi hillon teen sekaan ja syö sen siitä eikä erikseen lautaselta.

Ihmeellisen aikaisin alkaa tuo ilta ulkona hämärtyä. Yöllä sitten puolisokin ja Tarmo palailevat taas kotosalle. Tällaista se on "siirtotyöläisen" ja perheen elämä. Ovat siinä huomisen kotosalla, minä puolestani töissä. Sitten menevät taas takaisin työmaan lähelle. Tulikin mieleeni sopiva laulu tästä elämästämme:

Herkkuja mielen iloksi

Eilen taas lievästi vihasin itseäni, kun katsoin peilistä: karsea läski. Lihon aina, kun olen masennuskaudessa, ja kun se tällä kertaa kesti kuukausia, tulos ei näytä kovin ihanalta. Siksipä rupesinkin leipomaan taas vaihteeksi, eli paistelin pääsiäiseksi rahkapiirakkaa ja muuta pullaa. Kyllä se siitä iloksi taas muuttuu, kun saa nami-nami-piirakkaa, lurps!

Tänään sitten siivoillaan ja huomenna lähdemme sinne Tammi-Suvannolle (Tammi-Suvanto on kämpän nimi, puhutaan vain Tammesta). Lapsilla on iskäpääsiäinen, joten lähdemme retkelle kolmistaan, mieheni, minä ja Tarmo. Tytär lupasi käydä Suloa hoitamassa, en nyt halua sitä rahdata Tammelle mukana. Vaikka on sielläkin metsästyskämpällä Sulon hiekkalaatikko! Kai jotkut ukot ovat sitä joskus vähän ihmetelleet siellä, hehe.

Meilläpä kukkii jo omenapuu! Tosin sisällä maljakossa, mutta kuitenkin. Oli ihan hyvä idea ottaa leikkuun yhteydessä sisälle noita oksia.

Kevät saa...

Paras rahkapiirakka ever!

Niin, paras rahkapiirakka tulee minun mielestäni oikeaan pullapohjaan leivottuna. Pullataikinassa paljon voita ja kardemummaa. Täyte minulla on myös hyvin perinteinen, eli pellilliseen piirakkaa tulee  seuraavanlainen täyteseos:

500 g rahkaa (4,3 %)

2 kanamunaa

1 dl kermaa

n. 1 dl sokeria

1 sitruunan mehu

reilu 1 rkl vaniljasokeria

reilu 1 dl rusinoita

Olin viime pyhänä varannut virpojia varten monta pientä pussukkaa, joihin kuhunkin laitoin aina yhden isomman suklaamunan ja muutaman pienen. Kaikki pussukat eivät menneet, joten laitoin sitten nuo ylijääneet nätisti tarjolle itsellemme.

Munaisaa ja maistuvaa sekä aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Niin, ja vielä laitan tähän sellaisen hyvän mielen kappaleen, joka tullut viime aikoina ihan lempibiisikseni. Tosi harvoin minulle tulee uusia suosikkilauluja, mutta tämä on niin kiva!

Ihanaa kasvispiirakkaa

Elämä voittaa. Olen vähän kasvatellut taimia ja laittanut erinäisiä siemeniä itämään. Oikein ilahduin tänä aamuna, kun huomasin olevani innostunut tuollaisesta: jos haluaa kasvattaa jotain uutta, niin sehän on tulevaisuuteen katsomisen merkki, eikö? Ruokapiirin tilauksenkin tein sitä silmälläpitäen, että mitä perunalajikkeita laitetaan pottumaahan. Olen iloinen itsestäni, pitkästä aikaan. "Rouva on tullut kuorestaan ulos", totesi puoliso.

Nyt laitan tähän sen maukkaan kasvispiiraan ohjeen, josta mainitsin aiemmin. Tästä pitävät muutkin kuin kasvissyöjät, voin luvata sen. Meillä tuo Venlukainen ei syö lihaa, joten yritän aina keksiä jotain hyviä kasvisruokia, jotka kelpaavat kaikille. Tämä ohje on alunperin Hellapoliisilta, olen vähän muunnellut sitä oman perheeni makuun.

Välimeren kasvispiirakka

Pohja:
125 g voita
2,5 dl jauhoja (kokojyvä- ja tavallisia vehnäjäuhoja)
ripaus suolaa
pari rkl vettä

Nypi jauhot, voi ja suola murumaiseksi seokseksi, lisää tilkka kylmää vettä ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Levitä piirasvuoan (Ø n. 28 cm,) pohjalle ja reunoille ja laita jääkaappiin siksi aikaa, kun pilkot täytteen ainekset.

Täyte:
salaattijuustokuutioita
kirsikkatomaatteja puolitettuna
aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
oliiveja puolitettuna
juustoraastetta (mielellään voimakkaan makuista, esim. Emmental puna- tai mustaleima)
reilusti tuoretta basilikaa silputtuna
3 dl kermaa
3 munaa
ripaus suolaa
(ripaus mustapippuria myllystä)

Ripottele piiraspohjalle salaattijuustokuutioita, tomaatit, oliivit, basilika, juustoraaste ja pyöräytä pippurimyllystä vähän mustapippuria päälle. Sekoita kerma, munat ja suola keskenään ja kaada vuokaan. Paista 200°C n. ½ tuntia.
Meillä eivät kaikki oikein välitä oliiveista, joten jätin ne viime kerralla laittamatta, mutta minusta ne kyllä kuuluvat tähän piiraaseen makua antamaan.

Ennen  paistamista

Valmis piiras, nam.

Kaikkee...

Olen ollut viime aikoina kuin halvaantunut koko tänne kirjoittamisen ja myös lukemisen suhteen. On tapahtunut joitakin ikäviä asioita, niin että olen sitten vain sulkeutunut omaan pieneen piiriini. En tosin tiedä miksi, sillä kirjoittaminen tänne ja teidän blogienne lukeminen auttaa ja helpottaa oloa. On vain ollut niin tyhjä olo ja tunne, ettei ole mitään annettavaa. Ja ettei halua ajatellakaan mitään.

Mieheltäkin meni sitten työpaikka. Eräänä kauniina aamupäivänä, kun olin juuri Tarmon kanssa hiki päässä lenkillä, soitti mies töistä ja sanoi, että heillä on puolen tunnin päästä tiedotustilaisuus ja käskettiin juuri pistää koneet seis. Firma on kuulemma mennyt konkurssiin. Siitä kahden tunnin päästä mies oli jo kotona työttömänä. Sillä tavalla päättyi hänen 26 vuoden työrupeamansa Fenestran ovitehtaalla. Aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta ja puskista tuli se. Kaikki työntekijät, koko henkilökunta, irtisanottiin. Tuolta tehtaalta, jossa mieheni työskenteli, potkaistiin pihalle yli 150 henkilöä. Siihen loppui haaveilu pinkistä pikkutalosta joen rannalla Kumpumäessä. Monet muutkin haaveet samoin tein.

Toinen asia, joka kalvaa ja kaivaa, on pikkutytön terveys. Hänellä on särkenyt päätä jo pitemmän aikaa ja nyt noin kuukauden ajan joka päivä aamusta iltaan. Lisäksi häneltä tulee verta nenästä harva se päivä. Nyt viikonloppuna, kun hän oli isänsä luona, oli pitänyt soittaa ambulanssi, koska verta oli tullut suihkuamalla eikä vuoto ollut tyrehtynyt millään. Ei kuitenkaan tullut sairaalareissua siitä, vaan lopulta verentulo oli saatu loppumaan.  Kahdesti Siiri on käynyt verikokeissa, joista ekoissa ei ollut mitään vikaa ja toisten tulokset saamme huomenna. Lääkäri määräsi alkuun fysioterapiaa, kun kuuli lapsen harrastavan harmonikansoittoa. Kerran on tytär siellä käynyt tähän mennessä, eikä se ainakaan vielä heti auttanut. Liikunnan tai hapenpuutteen syytä tuon päänsäryn ei ainakaan pitäisi olla, sillä tyttö ulkoilee, luistelee ja hiihtää ainakin pari tuntia joka päivä (minäkin siinä sivussa innostuin retkiluistelusta, ja koira myös). Arvaatte varmaan, mitä minä kauhulla pelkään…   No, lääkäri sanoi, ettei (muka) panttaa magneettikuvaukseen lähettämistä, mutta tutkitaan nyt muut vaihtoehdot ensin. Kyse on tietysti terveyskeskuslääkäristä. Pitäisi totta kai mennä yksityiselle, mutta kun ei kerta kaikkiaan pysty;  fysikaalinen hoitokin on tiukassa saada maksettua, vaikka Kela siitä osan korvaakin.

Tällaisen kuvan sain puhelimeeni, kun tilanne siellä iskän luona oli ohi ja verenvuoto tyrehdytetty.

Jatkamme kuitenkin tavallista elämää ja tavallisia touhuja tietenkin. Yritän tehdä opintoja, vaikka ajatukset eivät pysy kasassa. Rauhoittavaa ilmapiiriä työhuoneessani edistää tuo ”työkaveri”. Sen nukkumakori on sivupöydällä; siinä se lepäilee tai niin kuin kuvista näkyy, istuu työpöydällä tai makaa hyllyn päällä tähystämässä tielle J

Runebergin päivänä leivoin torttuja, joihin käskettiin laittaa ”paljon hilloa ja kuorrutetta”.

Eilen juotiin tietysti mitalikahvit! Leivoin pikaisesti pienen kakun, joka syötiin melkein kokonaan het' kertalaakista. Hieno suoritus se Enni Rukajärven, ja niin kivan oloinen tyttökin hän on kuin mikä!

Tässä piiperoiseni. Siirikin hieman vähemmän verissä päin ja Venlalla uusi otsis.

Peace!

 Nyt alan sitten ottaa selvää, mitä kaikille blogi-immeisille kuuluu. Toivottavasti teillä menee paremmin kuin täällä. Tai no, enhän tosin edes tiedä, miten meidän laitamme on: jos Siirillä ei ole päässä syöpää tms. ja kivut saadaan hoidettua, ei meilläkään ole mitään hätää. Talous katastrofissa, mutta se on vain aineellista.

Loppukevennys: Minutkin saatiin sitten painostuksen tuloksena ”nykyaikaan” ja hommaamaan älypuhelin. Äitikin oli juonessa mukana ja rahoitti osaksi puhelinhankinnan. Ollaan sitä niin keskittyneenä tässä kikkejä laittelemassa, hahhah! (Kikit ovat sellaisia ilmaisia viestejä.)

Huhhuh, meniköhän  nyt oikein...

Namia kakkua

Laitanpa tähän nyt sen ihanan päärynä-suklaatortun ohjeen, josta tuossa jo vihjasin. Tämäkin resepti on jo hamalta 80-luvulta, kuten monet niistä, jotka olen parhaiksi havainnut. Niitä samoja hyviksi todettuja tulee sitten valmistettua vuodesta toiseen. Tämän tortun täytteenä ovat säilykepäärynät, mutta varmasti voi käyttää myös esimerkiksi banaania tai jotain omaa lempihedelmää. Minä olen aina laittanut vain noita päärynöitä. En ole muuta kokeillutkaan, koska juuri tuo täyte on niin herkullista, että ei mielestäni paremmaksi voi tulla.

Päärynätorttu

Pohja:

4 munaa

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

½ dl kaakaota

1 tl leivinjauhetta

Valmista kääretorttupohja vatkaamalla munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi ja lisäämällä keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan sihdin läpi ja varovasti sekoittaen.

Paista 225° C, n. 8–10 min.

Täyte ja kuorrute

1 tlk säilykepäärynöitä + lientä kostutukseen

Kiisseli kuorrutetta varten:

1 d sokeria

½ dl kaakaota

1 dl kermaa

2 keltuaista

Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja kuumenna koko ajan sekoittaen kiehumispisteeseen. Jäähdytä esim. kylmässä vedessä.

Sen jälkeen:

150 g voita

2 valkuaista

1 tl vaniljasokeria

Vatkaa voi vaahdoksi, lisää vaahtoon kiisseli vatkaten, valkuaiset yksitellen myös hyvin vatkaten ja lopuksi vaniljasokeri.

Huom! Minulle on joskus käynyt niin, että kuorrute on juoksettunut. En ole leipomisasiantuntija, joten en oikein tiedä, mistä se johtuu, mutta olen huomannut, että se saattaa liittyä siihen, että valkuaista on liikaa suhteessa voihin. Joten olen käyttänyt sitten vähän reilummin voita ja jättänyt pienen tilkan valkuaista laittamatta, jos kananmunat ovat tosi isoja.

Kostuta torttupohjaa päärynöiden liemellä, levitä sitten pohjalle siivutetut hedelmät. Levitä suklaakuorrutteesta noin kolmasosa päärynöiden päälle ja kääri torttu rullalle. Levitä loppu kuorrute tortun päälle ja koristele haluamallasi tavalla. Tämä täyte sopii tietysti myös täytekakun täytteeksi. On suussasulavaa, nam.

Tämännäköistä sisältä. Piti tehdä toinen pikkutorttu, kun ei
mahtunut yhdessä osassa vadille.

Kuorruttelemassa torttua

Leipurit. En edes huomannut, että pikkutyttö kuvailee
koko ajan (onkohan mulla aina noin
myrtsi naamataulu).

Hylykyä tuas ja tietennii

Sain taas kielteisen vastauksen työhakemukseen. Tuo oli sellainen viestinnän alan paikka, joka tosiaan kiinnosti minua kovastikin ja ilmoituksen perusteella olisin jopa täyttänyt kaikki vaatimukset. No mutta ei tietenkään tärpännyt, ei tietenkään.  Ovat ensimmäisenä katsoneet CV:stä syntymäajan ja heittäneet saman tien hakemuksen roskapostin joukkoon. Toisaalta mietin, että olisinko kuitenkaan ollut heidän tyylisensä tai heidän organisaatioonsa sopiva työntekijä, kun siinä kahden lauseen kielteisessä vastauksessa oli molemmissa lauseissa kielivirhe, esim. ”osoittamastanne kiinnostuksestanne”, hahhaa! Tuota tasoa jos siellä halutaan ulkoista viestintää, niin huoks. Selvästikin yritän tässä vain itseäni lohdutella hylkäämisestä, tiedostan tämän. Toisaalta tekisi jo mieli heittää kirves kaivoon ja lopettaa koko yrittäminen, toisaalta vihastuttaa niin, että vajoanpa moukaksi ja käytän viime viikolla tv-dokumentista oppimaani tokaisua, joka osuvasti kuvaa tunnetilaani: Jumalauta minä sanon saatana että vittu! @#%:O Ja toisaalta on vain tylsä olo: onhan tähän jo tottunut.

Eilen paistoin ruisleipäsiä, ne kun ovat kaikkien mielestä niin herkullisia. Teen ne ihan vain valmiista ruisleipäaineksesta pussin ohjeen mukaan. En ole uskaltanut kokeilla leipoa isoja ruisleipiä, eivät ne varmaan sähköuunissa onnistuisi. Olisipa sellainen hyvä oikea leivinuuni!

Tuoreita ruispaloja

 

Sitten vielä kuvasarja tai sarjakuva siitä, miten Tarmo aina osallistuu kaikkiin perheemme toimiin: Siiri opetti Venlaa neulomaan, Venla kun on koulussa opiskellut pelkästään teknisiä töitä. Tarmon piti tietysti saada osansa huomiosta.

 

Alussa sujuu ihan rauhallisesti.

 



 

Saisinko vähän neuloa? Tai mieluiten rapsuta minua.



Ala, jooko, rapsuttaa mua, äläkä keskity muuhun.

 

Eikö mene perille? Neule tänne tai rapsutusta.

 

Minä tahon neulooooo!!!!

Joojoo, iskä! Olen ihan kiltti poika.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perjantai-iltana oli Tarmolla huippuhetki, kun pääsi Siirin sänkyyn pötköttelemään. Olimme siivonneet, ja Siirille oli juuri vaihdettu valkoiset ja puhtaat satiinilakanat. Kyllä siinä kelpasi koiran olla polleana, kuten ilmeestä näkyy. Siiri olisi halunnut koiran yöksikin viereensä, mutta Tarmo taas haluaa nukkua yönsä isäntänsä sängyn alla. Kai se iskän kuorsaus on niin kotoista ja turvallista ;)



Sipulipiirakkaa äiti-tytärpäivänä

Nam. Leivoin tänään pitkästä aikaa sipulipiirakkaa, joka on kuulunut suosikkileipomuksiini ainakin jotain 25 vuotta. Laitan nyt ohjeen tänne, sillä tämä on tosiaan aivan älyttömän yksinkertainen ja silti myös suussa sulavan herkullinen piirakka. Tällä on vuosien varrella aina viimeistään hurmattu uudet poikaystävät (osa olis kyllä saanu jäädä väliin). Ei ehkä  tosin  kannata sipulinvihaajille tyrkyttää, tai en tiedä, saattaa tätä maistettua mieli muuttua!

SIPULIPIIRAKKA

 

Pohja:
125 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
(½ tl leivinjauhetta)
n. 2 rkl kylmää vettä

Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti valmiiksi. Levitä piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Täyte:

n. 3 aika isoa sipulia
2 rkl vehnäjäuhoja
n. 1 tl suolaa
(sinihomejuustomuruja)
kuminoita
 

Kuori ja silppua sipulit ja kuullota öljytilkassa paistinpannulla. Lisää jauhot ja sekoita hetki, mausta suolalla. Levitä seos piiraspohjalle. Laita myös sinihomejuustoa, jos haluat; alkuperäisessä ohjeessa ei sitä ole, mutta minusta se sopii tähän hyvin.  Ripottele pinnalle mausteeksi kuminoita. Päälle vielä munamaito:

2 tai 3 munaa

2 tai 3 dl ruokakermaa
vähän suolaa

Paista 200 asteessa n. 40 min.

Niin, äiti-tytärpäivä meillä on ollut siksi, koska mieheni lähti taas johonkin maanpuolustushommiin ja pikkutyttö iskänsä luo. Eli jäätiin teinin kanssa kahden. Aamupäivällä en vielä edes yritellyt häntä herätellä, kävin yksikseni aurinkoisessa säässä kävelyllä ja aivan aamusella kuntosalilla. Sitten iltapäivän puolella söimme ”aamupalaa”, minä jo monennen kerran tänään. Mutta tälle aamiaiselle otimme croissantit esiin ja nautimme niitä juuston sekä oman omenahillon kera. Olisin paistanut pekonia ja muniakin, mutta kun tuo tytär ei syö kumpiakaan, ihme epeli. Sitten siirryimmekin olkkarin sohvalle elokuviin katsomaan Tie pohjoiseen. Teini ei ollut sitä vielä nähnyt, minä kävin sen ensin katsomassa pikkutytön kanssa elokuvissa, sitten puolison kanssa katsoin tuon DVD:n ja nyt uudestaan teinin kanssa. Eli näin tänään filmin jo kolmannen kerran ja silti taas itkin ja nauroin samoissa kohdissa, hehe. Tytärkin piti leffasta oikein kovastikin, joten ei mennyt hukkaan katsominen.

Tiedä mitä tässä illalla vielä keksitään. Herkkuja käytiin ainakin eilen ostamassa sen verran, että niiden voimalla katsoisi useammankin elokuvan, uhh. Vaikka muutama kaverikin katsoisi.