Море чая, Teemeri

Pietarissa on aivan ihana teekauppojen ketju, Море чая http://morecha.ru/. Ketjulla on yli 40 liikettä Pietarin alueella ja teevalikoima kertakaikkiaan älytön ja huikea. Kaupassa on irto- ja pakattuja teitä satoja eri laatuja (EI pussiteetä). Eipäs, vaan itse asiassa yli 1000 laatua, näkyy lukevan heidän verkkosivullaan. Tuosta linkistä kun menet katsomaan, niin siellä sivun alaosassa voit kurkistaa kauppoihin panoraamakierroksilla.

Käyn joka kerta reissullani Fontankan varrella sijaitsevassa liikkeessä hakemassa teetuliaisia kotiin ja Venlalle. Suurin piirtein Venäjän-reissun väli on sen verran kuin kotona teetä piisaa: kun teet alkavat olla vähissä, alan katsella edullisia junalippuja Pietariin. Kun ensimmäisen kerran astuin Море чая -kauppaan sisälle, olin valehtelematta saada paniikkikohtauksen, sillä menin aivan järkytykseen sen teemäärän edessä. Onneksi kaupassa on ystävällinen ja avulias henkilökunta, joka kertoo mielellään eri teistä ja esittelee niitä, joten aloin sitten pikkuhiljaa saada vähän tolkkua, että mitä kannattaa mukaansa ostaa.

Viime reissulta tuomiani teitä, kahdessa pohjana vihreä tee ja mansikka-
samppanjassa musta. Lasipannu löytyi myös samasta kaupasta.

Teenjuojalle Venäjä on tosiaan paratiisi verrattuna Suomeen. Eipä juuri ole sellaista ravintolaa, jonka listalta ei löytyisi useita teevaihtoehtoja ja kaikki ovat tietysti haudutettua irtoteetä, joka tuodaan tarjolle kauniisti teepannussa. Tyttäreni olivat viime kesänä ensimmäistä kertaa mukanani Pietarissa ja etenkin nuorempi ihastui ikihyväksi venäläiseen teekulttuuriin. Hänestä oli tosi mahtavaa, kun teetä arvostetaan muuallakin kuin kotikeittiössämme. Siinä vaiheessa tosin, kun ravintolan teelista käsitti kymmeniä eri vaihtoehtoja, oli tulla melkoisia valinnanvaikeuksia. Siinä välillä hieman kesti, että saimme tilaukset tehtyä.

Teellä ja letuilla Чайная ложка:ssa (suom. teelusikka). Sellainen pikaruokapaikka,
 jossa voi valita esimerkiksi noita lettuja vaikka millaisilla suolaisilla
 tai makeilla täytteillä. Eikä maksa paljon.

Pakkovenäjää Googlen kautta

Meni puoli päivää, että sain tämän Bloggerin suomenkieliseksi, kun jostain syystä se näkyi minulle koko ajan vain venäjäksi, vaikka mitä yritin. Kyllä, tyhjensin välimuistin ja poistin evästeet ja kirjauduin ulos ja takaisin sisään ja sammutin virrat koneesta ja käynnistin uudelleen ja kiroilin ja join välillä teetä ja taas kaikki alusta... Mutta nyt sitten toimii taas suomeksi, ihme. Ei siinä, hyvähän se on kielitaidolle, jos kaikki näkyy vain venäjäksi, mutta jotenkin ei tuntunut kovin kotoisalta käyttää tätä omaa blogialustaansa, kun eivät nyt kuitenkaan kaikki nettitermit venäjäksi ole tuttuja. Mutta sepä siitä. Niin sen takia tämä koneeni muuttuu aina salaperäisellä tavalla venäjänkieliseksi, jos katselen venäläisiä verkkosivuja ja kirjoitan sinne venäjää tai googlettelen venäjäksi. Ärsyttävää.

Tämän päivän ohjelmassa oli käynti koululla. Kävin opolta työssäoppimismateriaalit, siis koulutussopimukset ja sen sellaiset. Tuli siinä juteltua kaikenlaista ja purettua ahdistustaankin. Olen jotenkin aivan kauhuissani siitä, että kohta valmistun, sillä en todellakaan tunne itseäni valmiiksi mihinkään. Kuulemma tunne on tavallinen ja yleinen näin opintojen loppuvaiheessa, en ole asian kanssa yksin. Silti. Tekee vain mieli työntää pää pensaaseen tai hävitä avaruuteen, kun alkaa tulla aika ottaa oikeasti vastuuta eikä voi turvautua opiskelijan statukseen. Toisaalta, meniväthän ne viime kesän työtkin kai ihan hyvin, joten ehkä tässä sentään jotain osaa. Toivottavasti opin sitten työelämässä paljon lisää.

Olen koko alkuvuoden ollut jotenkin lamaantunut. On ollut huolta ja murhetta perhepiirissä. Jotta ette suotta huolestu, niin puolisoni ja tytöt sekä Sulo ja Tarmo ovat hengissä ja terveinä. Palaan asiaan myöhemmin, nyt on äkkiä luettava loppuun Mielenterveyshoitotyö, sillä viimeinen palautuspäivä on tänään ja siihen on, hitsi vie, varauksia.

Tässähän se elämäni valo loistaa. Sulo ♥

Hyvää päivää ja anteeksi!

Jostain syystä blogin kirjoittaminen opiskelun alettua jäi ja nyt, kun tulin katsomaan tänne, olikin tullut monta kommenttia ja kyselyä. ANTEEKSI kaikille, jotka ovat olleet kiinnostuneita elämästäni! En todellakaan arvannut, että jotakuta oikeasti kiinnostaa.

Olen nyt lähihoitajaopintojeni loppusuoralla. Osaamisalakseni valitsin mielenterveys- ja päihdetyön, josta on jäljellä joitakin tehtäviä ja viiden viikon työssäoppimisjakso. Sen jälkeen vielä valinnainen tutkinnon osa, minulla se on vanhusten kotihoito. Tykästyin vanhustyöhön viime kesänä, kun olin kotihoidossa ja palveluasumisessa kesätöissä.

Olen ehkä hieman muuttunut ihmisenä. En koe olevani niin tarpeeton enää mutta riittämätön kyllä. Usein turhaudun itseeni, tiedollisiin ja taidollisiin puutteisiini. Olen onnellinen, kun saan auttaa. Tunnetta on vaikea selittää, mutta tekee mieli aina kiittää asiakkaita. Ja kiitänkin. Tunnen saavani asiakkailtani paljon enemmän kuin he varmaan ikinä minulta. Esimerkiksi eräs rouva harmitteli sitä, että joudun pesemään ja pukemaan häntä, kun hän ei itse pysty, niin yritin selittää hänelle, että se on minulle kunniatehtävä, syy, miksi nousen aamulla ylös iloisin mielin.

Jos joku siis vielä lukee tätä, niin olen tosiaan elossa ja jonkinmoisessa tasapainossakin nykyisin. Kirjoittelen kuulumisia jatkossa, paljon kaikenlaista elämässäni onkin tapahtunut ja tapahtuu. Nyt täytyy yrittää jatkaa koulutehtävää, josta olen luistellut jo luvattoman kauan.

Rauhaa ja rakkautta kaikille teille ♥

Olen ruvennut taas käymään Pietarissa. Tässä Mariinski-teatterissa
pari viikkoa sitten.