Kisat olivat ja hyvin menivät. Tulikohan sinä viikonloppuna
paljon nukuttuakaan, kun kisojen tiimoilta kertyi melkein 50 tuntia ylitöitä…
Nyt sitten ovat kaikki rästihommat parilta kuukaudelta päällä, mutta koska
meillä ei ylitöitä makseta rahalla, ”joudun” pitämään ylityövapaita. Seuraavan
kerran menen töihin viikon päästä, ja tässä välissä alkaa kevätkauden
ilmoittautuminen ja on joulunäytös ja niin edelleen. Kumma, kun aina ennen olen
ollut niin tarpeellinen ja nyt kaikki hoituukin ilman työpanostani. Ihan hirveä
olo. Lisäksi kun minulla on pitämättömiä vuosilomia vielä 22 päivää, ei minua
hirveästi enää toimistolla näy ennen tammikuun loppua, jolloin työsuhteeni
päättyy. Nyt kai pitäisi nauttia näistä vapaista, mutta minulla on vain ihan
kauhea olo. Todellisuus pätkähti päälle: tämän työn loppu häämöttää. Apua.
Viime sunnuntaina en onneksi ehtinyt kollottelemaan
jonninjoutavia, sillä olin Venlan koulussa, Hatanpään lukiossa, hienossa kahvikonsertissa
ihailemassa tyttären ja muiden taitavien musisoijien esityksiä ja nauttimassa
opiskelijoiden tyylikkäästi tarjoamista herkuista. Voi mikä piristys syksyyn!
Vieläkin hyräilen mielessäni Aamu lakeuksilla ja Walking in the Air ja muita. Ja Finlandia-hymni oli niin upea! Menkääpä lähellä asuvat kuuntelemaan Tampereen keskustorille Sibeliuksen
synttäripäivänä 8.12. klo 18.15. Kyllä kannattaa! Minä menen samana iltana
pienemmän tyttären Sibelius-konserttiin Suolahtisaliin. Ihanaa J
Ennen konsertin alkua. Äitiä jännittää enemmän kuin lasta. Aina. |