Nyt kuuluu Mansikkamäeltä hurjia uutisia: Saretska on käynyt
urheilemassa! Kerronpa vähän taustaa, jotta tulee selväksi, miten todellakin
järisyttävästä asiasta on kyse.
Olen ihminen, joka suunnilleen vihaa ja inhoaa kaikkea
liikuntaa. Tausta löytyy varmaan koululiikunnasta, kuten niin monella muullakin
liikunnanvihaajalla. Meillä oli ala-asteella aktiivikilpaurheilija opettajana,
ja jumppatunneilla hiihdettiin ja juostiin aina verenmaku suussa. Pienimmät
meinasivat eksyä metsään, kun ope juoksutti ja hiihdätytti porukkaa itse etunenässä, ei suinkaan viimeisenä
vahtimassa, että kaikki pysyisivät kyydissä. No, muutenkin olen polvenkorkuisesta
ollut enemmänkin kirja nenässä yötä päivää -tyyppi kuin liikunnallinen, ja
nykyisin pisin lenkkini on n. 500 m kauppaan ja takaisin. Pyörällä (tai
mieluiten autolla, jos se on pihassa).
Tottahan toki tiedän, että liikunta tekee hyvää ruumiille ja
sielulle. Siksi (ja ulkomuodon takia, täytyy myöntää) olen monen monta kertaa
yrittänyt aloittaa jotain liikunnallista harrastusta. Erityisen helpoksi liikkumisen
täällä tekisi se, että asumme paikassa, jossa kaikki kuntamme liikuntatilat ja
sen sellaiset ovat max 300 m:n säteellä kotoamme: kuntosali, palloilu- ja jumppasali,
hiihto- ja lenkkiradat, urheilukenttä. Eikä maksa paljon mitään, esim.
kuukauden kuntosalikortti työttömälle 8 euroa! Ja jumppia zumbasta vaikka mihin
järkätään monta kertaa viikossa, kaikki olisi tuossa vieressä.
Kuten
perinteisiin kuuluu, uuden vuoden kunniaksi tänäkin vuonna lupasin taas
aloittaa salilla käynnin. Sain ihan teininkin mukaan juttuun, joten meitä oli
kaksi toinen toistamme tsemppaamassa. Valitettavaa vain, että teinini on minun
kopioni, kirjan sijasta vain kone ja kitara ovat ne seikat, jotka houkuttelevat
enemmän kuin kuntosali. Arvata siis saattaa, miten meidän treenaamiselle kävi:
tammikuussa kävimme ehkä n. viisi kertaa, helmikuuksi maksamani kortit menivät
teinin osalta kokonaan hukkaan, minä taisin käydä kerran. Hiihtämässä kävin
talvella pienen tytön patistamana myös ehkä viisi kertaa. (Pikkutyttö on muutenkin
täysi vastakohta minulle ja teinille; hän olisi tosi hyvä personal trainer, jos en vain
pistäisi niin julmetusti hanttiin.) Sitten vielä ent. työkaveri suorastaan
pakotti lähtemään zumbaan. Siitäkin innostuin ja kävin ihan kaksi kertaa. Siis
toivoton tapaus.
Nyt kuitenkin tänä keväänä kuulin ihmettä kummaa: kuntamme
on perustanut tuohon jääkiekkokaukalon kohdalle tenniskentät! En suurinpiirtein
voinut uskoa todeksi tuota, sillä tämä takahikiä on mielestäni jämähtänyt
linjalle jalkapallo-pesäpallo-sähly. Mutta totta se on! Kolme upeaa ja hienoa
tenniskenttää lepäilee tuossa 150 m:n päässä houkuttelevana ja ILMAISENA.
Innostuin ihan hirveästi ja rakkaanikin siitä ilostuneena, että minäkin jostain
liikunnasta kiinnostun, lähti eilen kanssani Jyväskylään sporttidivariin
mailaostoksille. Sporttidivarin myyjiä nauratti, kun en ollut oikein selvillä edes siitä,
mitkä ovat tennismailoja. Ja pallotkin olisin unohtanut siinä kiihkoissani ostaa, mutta onneksi kultsi muisti. Kaikkihan ovat olleet joskus vasta-alkajia, joten ei se haittaa, että mulle hieman naurettiin, kun välineet kuitenkin saatiin. Tosin aivan liian kalliit minun mielestäni, kun kuitenkin olivat käytettyjä, murrr.
Syy, mikä pisti minut niin täpinöihin tuon tenniksen kanssa
oli se mielikuva, joka minulla oli tenniksenpeluusta: pallotellaan rennosti ja
ei tarvitse lähes liikahtaa mihinkään.
Eilisiltana sitten kipaistiinkin heti koklaamaan. Voitte ehkä kuvitella,
kuinka välillä raikui nauru ja välillä kuului huuto, kun Saretska huitoi
mailansa kanssa. Pallot lähtivät mihin sattuu sekä minulta että kultsiltakin,
joten sain säntäillä essuntassun päätä pahkaa niitä tavoittelemaan. Puolen tunnin ”peluun”
jälkeen jalat olivat ihan sipissä tohjona ja paita litimärkä. Mutta hauskoo
oli.
Nyt ne yksi lasten ja kaksi aikuisten mailaa roikkuvat urheilullisen
näköisinä tuolla eteisessä. Tytöt tulevat tänään isänsä luota kotiin, joten
ainakin pikkutytölle on iloinen yllätys tiedossa. Ja minäkin oikein odotan,
että pääsen taas tenniskentälle! Jokohan löytyi Saretskan laji? Onko minusta nyt tullut urheiluhullu?!!!
 |
Nämä eivät jää tähän. Toivottavasti. |