30.1.2019

Vaihteeksi taas työnhakijana

Heipä hei mai frends, jos nyt joku tätä sattuu vielä lukemaan! Olen taas vaihteeksi työttömänä, joten ehdin kirjoittamaan blogiakin. Ei se kiireen takia ole tähänkään mennessä jäänyt vaan saamattomuuden. Aivoni ovat surkastuneet.

Elämäni on ollut sitten kesän yhtä veivaamista. Laitoimme kesällä talon myyntiin ja hankin itselleni valmiiksi syksyä varten vakituisen (!!!) työpaikan mieheni työpaikan seutuvilta Keiteleeltä. Itse asiassa sain kaksikin vakituista työpaikkaa, mutta inhottavasti tein toiselle oharit, kun sainkin paremman tarjouksen. Kesän työskentelin siinä mielenterveyskuntoutujien palvelukodissa, missä aloitin heti valmistuttuani. Sitten nuorempi tytär pääsi opiskelemaan Kallion ilmaisutaidon lukioon Helsinkiin ja muutti kesän loppupuolella kotoa pois, joten olin vapaa muuttamaan itsekin. Oli vain kauhean paha olo rakkaan, maailman parhaan kodin myymisestä ja vielä karmeampi ahdistus Siirin poismuutosta. Kävin muutamia kertoja psykologilla, koska luulin kärsiväni yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, niin paha olo oli koko ajan. Sain tietää potevani elämänmuutoskriisiä. Se on neutraalimpi sana keski-iänkriisille.

Kesä meni, mutta talosta ei tullut yhden yhtä kyselyä. Alkoi olla aika aloittaa työt uudessa paikassa ja muuttaa majansa tietysti lähemmäs työmaata ja vihdoinkin puolison kanssa saman katon alle. Mutta koska kukaan ei ostanut taloamme, meillä ei ollut rahaa emmekä olisi saaneet lainaakaan ostaa kotia Viitasaarelta tai Keiteleeltä. Ei auttanut muu kuin haalia kamansa sinne homemörskään, missä puolisokin majailee. Rakennutin miehellä  kissanrappusetkin parvekkeelta pihalle Sulon kulkua helpottamaan. Tosin tuntui hirveän pahalle ja ahdisti sekin ajatus, että Sulon pitää muuttaa omasta kodista johonkin väliaikaiseen homemörskään. Mutta eipä hänen tarvinnutkaan! Äitini, joka ei liiemmin meikäläisestä perusta, on kuitenkin kissojen ystävä ja ilmoitti tulevansa pitämään huolta Sulosta ja talosta, kunnes joku sen ostaa.

Ei ostanut kukaan taloa. Minulla oli karmea koti-ikävä ja Suloa ikävä ja tyttöjä ikävä. Tuntui, että olen joutunut miljoonan kilometrin päähän lapsista ja ELÄMÄSTÄ. Tuntui, että juuri siinä Jyväskylän korkeuksilla on se vedenjakaja, jonka jälkeen on mahdoton matka Helsinkiin ja Tampereelle. Tykkäsin työstä päihdekuntoutuspaikassa, mutta järkyttävän megalomaaninen ahdistus oli viedä työkyvynkin. Lisäksi äitini oli vallannut kotini siihen malliin, että edes vapaapäivinä ei viitsinyt oikein mennä siellä käymään, koska sain vain kuulla moitteita, miten huonosti on koti ja piha hoidettu. No, kyllä hän kehui, että Sulo on maailman paras kissa ♥♥♥

Loppujen lopuksi syvällisten perhekeskustelujen tuloksena päätimme, että palaan takaisin kotiin. Tyttöjen kanssa olimme syyslomaviikon lokakuussa Pietarissa ja sieltä tulin omaan kotiini Sulon luo. Äitini palasi myös kotiinsa, johon hänelläkin oli jo kova ikävä. Otimme talon pois myynnistä. Päätimme jäädä tähän, ja nyt miehenikin etsii töitä täältä päin. Hankalaa se on ikärasismin takia, mutta eipä hänellä eläkkeeseenkään ole kymmentäkään vuotta. Jotenkin hassua, että oikeastaan vasta nyt todella muutimme tähän asumaan, vaikka olemme asuneet tässä yli kymmenen vuotta. Olemme aloittaneet pikku pintaremontointia, ja tänään tuli putkimies uusimaan käyttövesiputket. Jos vain mitenkään pystymme pitämään tämän, emme halua muuttaa mihinkään. Aika yksinäistä minulla tosin on kahdestaan Sulon kanssa, mutta mies käy Tarmon kanssa aina vapaapäivinään ja tytötkin pääsevät helposti junalla Jyväskylään ja siitä tähän. Venla on tosin nyt Intiassa, on ollut kohta kolme kuukautta, mutta kyllä hänkin sieltä vielä tulla tupsahtaa.

Olen siis työttömänä työnhakijana nyt. Olen tehnyt sen verran keikkaa, että ainakin aktiivisuus on täyttynyt, ja parin viikon päästä alkaa talvilomien lomitus viimekesäisessä työpaikassani. Se kestää maaliskuun loppuun tai huhtikuun puolelle saakka. Sitten toukokuusta syyskuuhun minulla on taas aivan uudessa paikassa kesätyö. Onneksi julkisella sektorilla :)


Elämäni valohan se tässä :)

16 kommenttia:

  1. Ai teillä oli nyt sitten se paljon puhuttu juttu, kun talot ei mee kaupaksi. Kurjaa, tai ei ehkä kuitenkaan niin kurjaa?
    Mullakin on aivot surkastuneet... mutta kiva kuulla sinustakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä päin todellakaan talokauppa käy. Ei minua haittaa yhtään, sillä en ehkä olisi kotiutunut Viitasaarelle. Ja tämä nyt vain on se THE koti (sanoi tytär) :)
      Sinulla mikään ole surkastunut! Ihana kuulla sinustakin ♥

      Poista
  2. Ehkä se talon myymättömyys olikin tarkoitettu menemään näin ja on tavallaan alku paremmalle. Toivon kovasti miehellesi hyvää työpaikkaa sieltä kotinne lähistöltä ja ihanaa, että sinulla on edes tuurauksia tiedossa. Olen ihan varma, etteivät ne siihen tule loppumaan, kun sinut oppivat tuntemaan.

    Ihanaa, kun päivitit kuulumisiasi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsestäkin tuntui vähän samalta, että kai se oli tarkoitus näin. Olisin kyllä itkenyt aivan hirveästi kaupanteossa, haha. itkin silloinkin, kun teimme kiinteistönvälittäjän kanssa välityssopimuksen. Hankalaa se miehen työpaikan löytäminen täältä päin on, mutta toivotaan, että onnistuu.

      Kiitos, olin ihan varma, ettei tätä enää kukaan lue. Käyn sinun blogissasi myös kuulumisiasi lukemassa, kiitos, kun annoit osoitteen. Olet ihana, aina kannustat ♥

      Poista
  3. P.S. Minun nykyinen blogi löytyy täältä

    https://katri130272.blogspot.com/

    VastaaPoista
  4. No Sulo Suloinen oli ainakin mielissään, kun palasit kotiin :) Minä olen ollut työttömänä jo pitkään, mutta ikääkin on jo 61 v...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin Sulo oli mielissään! Etkö sinä pääse pian eläkkeelle? Työttömyys on sellaista "vaiheessa" olemista, eläke olisi selvempi tilanne.

      Poista
  5. No onpas sinua elämä heitellyt. Sellaistakin se välillä on.

    Nyt on monessa paikassa tilanne se, että vanhoja taloja ei saa kaupaksi kuin puoli-ilmaiseksi. Enää ei nuoret parit jaksa alkaa rempata ja tehdä pihahommia ja lumitöitä. Tällä kylällä on monta taloa kokenut saman kohtalon.

    Hienoa, että Siiri pääsi Kallioon, siellä on ollut muutama tuttavaperheen nuori ja tykännyt.

    Hyvää jatkoa ja hienoa, että kesätyö on valmiina!

    Minä nautin eläkkeestä ja aloitin kesällä jopa akryylimaalauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä heittelee, joo :)

      Niin, olisi kai meidänkin talo mennyt, kun olisi tarpeeksi halvalla myynyt, mutta ei voi, kun on lainaa niin paljon maksamatta. Eikä muutenkaan.

      Siiri on ollut tosi onnellinen Kalliossa. Siellä on hyvä Kallion henki ja samanmielistä porukkaa. Saa toteuttaa itseään.

      Kiitos! Nyt on tuurauksia hyvin tiedossa helmikuun puolesta välistä aina syyskuulle asti.

      Sinä olet aina ollut taiteellinen ja taitava. Ihana kuulla sinusta ♥

      Poista
  6. Sellasta se on hitaanpuoleista kiinteistöjen myynti. Pari vuotta minäkin kärvistelin yksinään talossa, mutta onneksi viime kesänä tuli ostaja. Olisi taas ollut tosi luminen talvi yksin selviytyä siellä :) Aikamoista haipakkaa oli viime vuosi mullakin.
    Hienoa kun sulla on sijaisuuksia, kyllä se tulee vielä pidempiaikainenkin työ, näyttää nyt olevan sellainen fiilis hoitoalalla.
    Oikein mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa. Ihana karvakaveri-elämän valo sulla onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän noita lumitöitä on riittänyt. Emme nyt aio myydä tätä taloa moneen vuoteen, jos vain suinkin pystymme pitämään tämän.
      Ei minua haittaa työskennellä sijaisena, jos vain sijaisuuksia riittää sen verran, että saa tosiaan pidettyä katon pään päällä ja leipää pöytään itselle ja perheelle.
      Kiitos, että kävit lukemassa ♥ Mistä minä löydän sinun blogisi, että näkisin, mitä sinulle kuuluu?

      Poista
  7. Onpa kiva kuulla sinusta! Silloin tällöin olen käynyt täällä kurkkimassa, ja nyt tärppäsi!

    Onpa sulle/teille tapahtunut vaikka mitä. Ehkä se vaan oli tarkoitus, että se talo ei mennyt kaupaksi! Pidän peukkuja, että miehesi löytää töitä läheltä kotia.

    Voi että, Kallion lukio on kyllä upea paikka opiskella; onnea tytöllesi, nyt hän saa toteuttaa taiteellisuuttaan!

    Mukavaa alkanutta kevättä!

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Piritta9.7.19

    Hei! Olisi kiva kuulla, kuinka sinulla nyt menee? Kerrothan!

    VastaaPoista
  10. Anonyymi11.10.19

    Toivottavasti vielä kirjoittelet!

    VastaaPoista
  11. Mitä Sinulle kuuluu Saretska?

    VastaaPoista