Niisk!

Eilen oli ihana päivä. Minulle tuotiin aamupala sänkyyn (ja kerrankin muuten oikeasti nukuin siihen saakka enkä koiranunta). Sain postin mukana pari yllättävää muistamista, esim. äidiltä tuli Karin koirakoulu -kirja, vaikka Tarmo on edelleenkin haaveissa vain. On hyvä opiskella koirasta hyvissä ajoin etukäteen, sillä varmasti se koira vielä joskus meille tulee (jee: mieheni täyttää tänä vuonna 50 ja pystärinpentu on lahjatoive). Tytär yllätti niin, että nauroin ja melkein itkinkin häkeltyneenä pitkään, kun olin avannut paketin: hän sanoi varoitukseksi, että ”sori nyt vaan, kun mulla on vaan tällanen mielikuvitukseton juttu, kun en keksinyt mitään parempaa” , ja paketista paljastui v.2012 levytetty Teddy & The Tigersin levy!!! Ai että mielikuvituksetonta? Ja mistä hän tuon levyn oli hankkinut? En ole huomannut missään marketin levyhyllyillä ainakaan. En yleensä edes tiennyt, että Teddy and The Tigers on tehnyt yhtikäs minkäänlaista levyä sitten 80-luvun. Olin tuolloin, 70-luvun lopulla ja 80-luvulla kova Tigers-fani ja fiftarityttö. Onhan siitä tullut tietenkin lapsille kertoiltua ja ovat näköjään jopa kuunnelleet höpinöitäni J

Illalla minut vietiin ulos syömään ja elokuviin. Sain itse valita ruokapaikan ja valitsin, ehkäpä arkisen kuuloisesti, pitsabuffet’n. Siksi, että kaikille löytyy siellä jotain mieluista syötävää kohtuuhintaan. Lasten kanssa voi ruokalistaravintolassa käydä niin, että kalliissa ja hienossa annoksessa onkin ”jokin outo mauste” ja se jää lähes koskematta ja nappula nälkäiseksi.  Nyt saimme noutopöydästä vatsat herkkuja täyteen, ja ravintolan jälkeen hain vielä karkkipussin ja limua ja sitten Anna Kareninaa katsomaan.

Anna Karenina oli ihana elokuva. Olen lukenut tuon kirjan ainakin kahteen tai kolmeen otteeseen, joten jonkinlaisia odotuksia elokuvan suhteen tietysti oli. En ole mikään elokuva-arvostelija, joten en osaa tarkemmin analysoida eri elementtejä ja puolia, joten minun arviointini on vain, että TYKKÄSIN. Kaikki oli niin viimeistellysti ja hienosti toteutettu: musiikki kaunista, puvut ja lavasteet upeita ja roolihenkilöt olivat mielestäni ihan ”itsensä näköisiä”. No, ehkä Stiva Oblonskin olin kuvitellut vähän pulleammaksi ja en niin hyvännäköiseksi, mitä hän tuossa filmissä oli :D Luulin, että Kittyn ja Levinin rakkaustarinaa ei juuri näytettäisi, mutta onneksi se oli mukana, sillä se on niin herkkä ja romanttinen stoori, niisk!  Jossain elokuva-arvostelussa sanottiin, että Anna Karenina ei ole kovin tunteita koskettava vaan ainoastaan tekniseltä toteutukseltaan upea elokuva (tapahtumat on sijoitettu teatterin lavalle). Tosi hyvä juttu minun kannaltani, sillä itkin silti ainakin kolmessa kohdassa. Entäs jos filmi olisi sitten ollut vielä tunteita koskettava?! Olisin saanut volista koko parituntisen. Nyt onneksi  osasin varautua siihenkin, miten niissä ratsastuskilpailuissa käy ja katselin sen kohtauksen ajan mieheni olkapäätä…

Sellainen kauniisiin muistoihin jäävä päivä oli eilinen. Monen mielestä ei varmaan mitään erikoista, mutta minulle ihanaa juhlaa. Ja iltalukemiseksi selailin vielä parhaita kohtia eräästä Leo Tolstoin romaanista, niisk! ;)