Pihalta voimia keräämässä

Tuntui tulevan (taas kerran) viimeinen naula arkkuun, kun joku päivä sitten sähköpostiin pätkähti ilmoitus, etten taaskaan ole tullut valituksi erääseen tehtävään, johon toiveikkaana hain. Toiveikkaana siksi, että minulla oli vaadittava kielitaito ja alaa sivuavaa kokemustakin. Mutta ”painotimme maahanmuuttajien parissa tehdystä työstä kertynyttä kokemusta”. Jep. Silloin Saretskaa vietiin taas syviin vesiin. Moneen päivään en jaksanut tehdä mitään, nukuin vain. Yöunet n. 15 tuntia ja parit päikkärit päälle. Onneksi lapset ovat olleet reissuillaan, etteivät ole joutuneet tätä vätystä katselemaan. Ajattelin, että tästä ei enää nousta.

Tässäpä sitä taas ollaan ja blogia kirjoitellaan. Mielialan suunta on ollut tänään ylöspäin, kiitos rakkaan puolison, joka lempeästi patisti minut puutarhahommien pariin. Sain tehdyksi kasvimaan suurin piirtein loppuun, se projekti kun oli jäänyt vähän vaiheeseen. Jospa tässä alkaisi taas tulla mieleen jotain iloisempia ajatuksia kuin että ”tulisi kuolema ja korjaisi”.

Sulo auttaa Saretskaa niin puutarhahommissa kuin
 mielenterveydenkin kysymyksissä. Joka alan asiantuntija <3

Otin taas jokavuotiseen tapaani kuvan kauniista, vanhasta omppupuustamme. Se on aina niin upea ja pörisevä tähän aikaan kesästä. Nyt jo tosin kukat varisevat, on kuin sataisi ensilunta. Sitä odotellessa, heh.