19.7.2013

Hurrur, menoksi!

Tytär sai eilen mopokortin. Eihän se auta kuin antaa hänen mennä vain, vaikka sydänalassa huoli on kova. Kovin pieniä ja turvattomia ovat nuo skootteritytöt muun liikenteen seassa. Usein bussin ikkunasta katson kauhuissani, kun ohitetaan mopotyttöjä: eivät vain jäisi alle! Eilen illalla näin eka kerran, kun tyttö lähti päristelemään. Mopo on nimittäin ollut hänellä isänsä luona, isä kun sen on hommannutkin samoin kuin mopokortin. Minulla eivät rahkeet olisikaan riittäneet. Tuohan se elämään tietenkin vapautta, kun saa mennä niin, ettei aina tarvitse vanhemmilta kyytiä rukoilla. Täällä syrjäkylillä ajokortti on jopa välttämätön.

Tässä lähdetään! Boyfrendi kyydissä ja Tarmo ihmettelee.

3 kommenttia:

  1. Turvallisia kilometrejä tyttärelle!
    Kyllähän ne ovat kevyen näköisiä kun autolla ohi ajaa, mutta uskon, että tyttäresi on viksu ja ajelee rauhallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rauhallinen tyttöhän Venla on, ja varmaankin liikenteessä samanlainen. Ei auta ruveta pelkäämään täällä kotipäässä, mitäpä se tointaisi.

      Poista
  2. Tuosta minulla on kokemusta. Nuoremmalla tyttärellä oli ensin moposkootteri, sitten kevytmoottoripyötä ja sitten iso moottoripyörä ja sitten auto. Nyt vaan pyöräilee Adan kanssa, vaikka kuulemma Adalle pitää saada kypärä, että pääsee harrikka ajelulle. Arvaa vaan pelottaako.

    VastaaPoista