Näin jo viime yönä painajaista, että sain äidinkielen
kokeesta 7! Tosin en oikein ymmärrä, miten olin äidinkielen kokeeseen joutunut,
kun en ollut unessakaan mitenkään nuorempi kuin nyt. No, joka tapauksessa
kauhea häpeä huonosta arvosanasta oli päällimmäinen tunne unessani. Ja
että ”tässä on jokin kauhea väärinkäsitys”. Mieli siis askaroi jo tulevan
työttömyyden kurimuksessa, huok. Minulla on enää kolme vajaamittaista työpäivää
ensi viikolla, ja siinäpä se sitten on. Työsuhde päättyy tammikuun lopussa,
mutta sinne saakka olen kesälomalla, joten JNV:n hommat alkavat olla osaltani
pulkassa. Tosin työt eivät sieltä mihinkään lopu, kisojen takia kasautuneita
hommiakin jää vielä seuraajalle, kuka sitten liekään. Hallitus ei ole osannut
päättää seuraajastani mitään, joten ilmeisesti toimari joutuu toistaiseksi
vetämään toimistoa lähes yksikseen. Miten lie hyvin onnistuu, kun nytkin tuntuu
olevan 24/7 duunissa. No, ehkä sitä nuorena jaksaa…
 |
| Viimeinen Kuperkeikka-lehti, jossa minäkin olen vielä mukana. Otin oikein muistoksi. |
Muuten on alkuvuosi mennyt pakkasia pidellessä. Sulo on
turhautunut, koska ei pysty olemaan ulkona kuin minuutin kerrallaan. Minä
toimin portsarina aukoen herralle ovea ulos ja sisään. Tarmoa ei pakkanen
haittaisi yhtään, mutta ei sitäkään uskalla pihalla pitää kovin kylmällä ilmalla muuta kuin lenkkien ajan, paljaat varpaat voivat paleltua. Kun puin päälleni pilkkihaalarin, pystyin menemään poitsun kanssa jopa puolentoista tunnin lenkin kolmenkymmenen pakkasessa. Arto oli eräänä päivänä kolme tuntia Tarmon
kanssa jäällä, kun kävivät verkoilla sukulaismiesten apuna. Siitä seurauksena oli
karmea migreeni, miehellä siis, ei koiralla.
 |
| Ulos tekisi mieli, mutta kun ei tarkene! |
Hyvää ja iloista tätä vuotta kaikille! Katsotaan ja
ihmetellään, mitä vuosi tuo tullessaan. Minä odotan nyt eniten tyttären vanhoja tansseja helmikuussa. Ja toivottavasti tapahtuisi omassakin elämässä jotain mukavaa. Tai no, ettei ainakaan mitään ihan hirveitä katastrofeja, sekin riittäisi.
 |
| Lapsi, pian Wanha, ja joku pörröpäinen kaverinsa, joka näyttää jotenkin epämääräisen tutulta, hmmm... :D |
Hyvää vuoden jatkoa sinullekin!
VastaaPoistaKiitos! Tämä blogielämäkin varmaan vähän vilkastuu osaltani, kun jään päiviksi pitkiksi kotiin.
PoistaHyvää alkanutta vuotta sinulle...:)
VastaaPoistaKiitos ja samaa :)!
PoistaAlan lueskella ja kirjoitella taas reippaammin, kun aikaa jää ehkä liikaakin.
Ihana pörröinen kaveri :)
VastaaPoistaKyllä se elämä jatkuu työttömänäkin, ja ties mihin ovi aukeaa nyt...
Hyvää vuotta sinullekin, toteutukoon toiveesi!
Kiitos! Pörrökaveri muistuttaa sinun koiriasi, niin söötti :D.
PoistaParantumista lenssusta ♥!
Ihanko tosi!? Kerron niille heti, ne ilostuu :)
PoistaHihi ;) http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2013122117862749_fd.shtml
PoistaLoistavaa alkanutta vuotta, Saretska! Kiva kuulla taas sinusta. :-)
VastaaPoistaKiitos, samaa sinulle!
PoistaNyt tästä ahkeroidun kirjoittamaan, kun tulee tuota aikaa taas liikaakin.
Kiva kuulla sinusta! Toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, niin töiden kuin muidenkin asioiden johdosta!
VastaaPoistaMoikka, Aila! Kiitos!
PoistaSinulle myös kaikkea mukavaa tähän vuoteen. Varmaan minusta nyt alkaa kuuluakin enemmän, kun tuota aikaa rupeaa jäämään ehkä liikaakin, kirjoittamiseen ja muuhun.
Työttömyys on hankalaa mutta sen kanssa voi elää. Näin voin sanoa syvällä rintaäänellä - itsekin elelen kahden eäimen ja lapsen kanssa, lapsen joka on jo nuori ja miettii, minne ysin jälkeen suuntaisi.
VastaaPoistaTsemppiä sinulle, yritystä ja jaksua! Jotakin kivaa varmasti tapahtuu kun avoimin mielin katsoo elämää!
Kiitos valoisasta kommentistasi, Janika!
PoistaEilen oli vaikea päivä, kun oli viimeinen työpäivä, mutta nyt on jo parempi mieli. Sain niin loistavan työtodistuksen, että se rohkaisee ajattelemaan positiivisesti työllistymismahdollisuuksiakin. Nyt sitten kesäloman viettoon, haha. Kaivaisinkohan kaapista sortsit ja pistäisin ne jalkaan ja aurinkolasit päähän, kun tarvon puolimetrisessä hangessa postia hakemaan :D
Nyt olisi hyvä vaikka alkaa suunnittelemaan remonttia. Kiitos muuten kauniista sanoistasi edelliseen kommenttiini. Koko perheen olisi varmasti mukava viettää aikaa yhdessä ja asua samassa paikassa.
VastaaPoistaHyvää alkanutta vuotta. A
PoistaKiitos! Sinulle myös hyvää tätä vuotta!
PoistaRemonttia suunnitellaan jatkuvasti, mutta rahaa ei ole, joten suunnitelman asteelle se jää. Tämä tilanne saattaa pysyä tällaisena vielä pari vuotta, kunnes pikkutyttö saa peruskoulun loppuun. Välillä ottaa koville, mutta tähän on jo totuttu.
Hei Saretska! En jostain syystä ole huomannutkaan postauksiasi, kai minä kuitenkin edelleen lukija olen :) Kiva kun poikkesit jättämässä kommentin, niin tuli taas tänne kurkattua :) Kyllä se taas siitä, työttömyyskin... mulle tuli vaihteeksi muutama päivä töitä.
VastaaPoistaHei, Sesse! Voi miten mukavaa, että käyt lukemassa, vaikka harvoin tuleekin kirjoiteltua nykyisin, kun meinaa tuo masis painaa päälle. Yritän rämpiä ylös masennuksen suosta ja keksiä järkevää tekemistä. Jospa sitä jaksaisi taas kirjoitellakin. Sinun blogisi aina piristää mieltäni <3.
PoistaIlmeisesti olin jossain vaiheessa pudonnut pois, mutta liityimpä uudelleen :)
VastaaPoista