12.3.2018

Pakkovenäjää Googlen kautta

Meni puoli päivää, että sain tämän Bloggerin suomenkieliseksi, kun jostain syystä se näkyi minulle koko ajan vain venäjäksi, vaikka mitä yritin. Kyllä, tyhjensin välimuistin ja poistin evästeet ja kirjauduin ulos ja takaisin sisään ja sammutin virrat koneesta ja käynnistin uudelleen ja kiroilin ja join välillä teetä ja taas kaikki alusta... Mutta nyt sitten toimii taas suomeksi, ihme. Ei siinä, hyvähän se on kielitaidolle, jos kaikki näkyy vain venäjäksi, mutta jotenkin ei tuntunut kovin kotoisalta käyttää tätä omaa blogialustaansa, kun eivät nyt kuitenkaan kaikki nettitermit venäjäksi ole tuttuja. Mutta sepä siitä. Niin sen takia tämä koneeni muuttuu aina salaperäisellä tavalla venäjänkieliseksi, jos katselen venäläisiä verkkosivuja ja kirjoitan sinne venäjää tai googlettelen venäjäksi. Ärsyttävää.

Tämän päivän ohjelmassa oli käynti koululla. Kävin opolta työssäoppimismateriaalit, siis koulutussopimukset ja sen sellaiset. Tuli siinä juteltua kaikenlaista ja purettua ahdistustaankin. Olen jotenkin aivan kauhuissani siitä, että kohta valmistun, sillä en todellakaan tunne itseäni valmiiksi mihinkään. Kuulemma tunne on tavallinen ja yleinen näin opintojen loppuvaiheessa, en ole asian kanssa yksin. Silti. Tekee vain mieli työntää pää pensaaseen tai hävitä avaruuteen, kun alkaa tulla aika ottaa oikeasti vastuuta eikä voi turvautua opiskelijan statukseen. Toisaalta, meniväthän ne viime kesän työtkin kai ihan hyvin, joten ehkä tässä sentään jotain osaa. Toivottavasti opin sitten työelämässä paljon lisää.

Olen koko alkuvuoden ollut jotenkin lamaantunut. On ollut huolta ja murhetta perhepiirissä. Jotta ette suotta huolestu, niin puolisoni ja tytöt sekä Sulo ja Tarmo ovat hengissä ja terveinä. Palaan asiaan myöhemmin, nyt on äkkiä luettava loppuun Mielenterveyshoitotyö, sillä viimeinen palautuspäivä on tänään ja siihen on, hitsi vie, varauksia.


Tässähän se elämäni valo loistaa. Sulo ♥


10 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Ihana Sulo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Ja kiva, että tulit kommentoimaan, niin muistanpa palata sinun blogiisi ja kuulumisiesi ääreen :)

      Poista
  2. Olen niin kateellinen sinulle tuosta venäjän kielestä; siinä on kieli jota haluaisin osata!

    Tosiaan varmaan ihan luonnollista, että jännittää ja ahdistaa kun opiskelut ovat loppusuoralla. Mutta kaikesta tuntuu, että ala on sinulle oikea ja pärjäät siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjä on kyllä ihana kieli ja kulttuuri. Sain tyttärenkin innostumaan Venäjän kulttuurista ja kielestä, kun kävimme Pietarissa kesällä: hän aloittaa kielen opiskelun lukiossa ensi syksynä. Klassikot, kuten Rikos ja rangaistus, ovat hänellä jo nyt luennassa.

      Poista
  3. Uusi ammatti ja uudet asiat, varmaan aluksi kauhistuttaa. Mutta uskon, että pärjäät hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta :) Ehkä se varmuus sitten kokemuksen myötä kasvaa.

      Poista
  4. Onpa kiva kuulla taas sinusta. Ja kohta valmistut! Älä yhtään pelkää töiden alkamista. Kaikki sujuu varmasti hyvin. Koulussa opitaan alkeet, työ opettaa sitten. Ja oppiminen ei lopu koskaan. Mulla tulee keväällä 37 vuotta valmistumisesta sairaanhoitajaksi ja joka päivä saa oppia uutta. Sinusta tulee tai olet jo hyvä hoitaja. Asenne on kohdillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Sirpa, kauniista sanoistasi! Olet kyllä ihanan kannustava ♥.Kovasti haluan olla hyvä hoitaja, mutta harmi vain, mokattua tulee harva se päivä jollain tavalla. Onneksi niistä mokistansa voi oppia, eikä mitään tosi kamalaa ole sattunut. Toivottavasti ei satukaan.

      Poista
  5. Anonyymi18.3.18

    Mukavaa että olet palannut! Ja kera Sulon vieläpä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa että kommentoit :) Enhän minä mihinkään ilman Suloa ♥

      Poista