Yksi silmä

Eilen tuli radiosta ohjelma, jossa keskusteltiin lasten harrastuksista, mahdollisuuksista harrastaa ja syrjäytymisestä. Melkein kaikki harrastuksethan ovat nykyisin tosi kalliita, eikä joka perheessä sitä rahhoo tosiaankaan ole. Kuuntelin lähetystä puolella korvalla, kunnes ohjelmaan soitti eräs täydellinen iskä, jolla oli varma ja oikea mielipide harrastamisasiasta. Hän paukautti heti alkuunsa totuutena, että jos vain tosissaan jotain haluaa, niin sitähän sitten mennään ja tehdään vaikka läpi harmaan kiven. Hänkin oli (nyt jo eläkkeellä) VAIN teknikko ja raakaa työtä koko ikänsä tehnyt, mutta lapset vietiin harrastamaan lentopalloa ja pelasivat isoiksi asti. Oikein hyvin menestyivätkin hyö siinä. Häneltä meni lasten harrastuksen piikkiin laskelmiensa mukaan 20 000 markkaa vuodessa, mutta kun ”meillä palloteltiin eikä pulloteltu”, niin sen takia homma hoitui ja rahat riittivät. Ja päälle itsetyytyväinen naurahdus. Minulla meni tuossa vaiheessa ratska kiinni, en pystynyt enkä kyennyt enempää kuuntelemaan.

Voi itku ja pyhä sylvi, mistä noita itsetyytyväisiä, kaikkitietäviä, yksisilmäisiä ääliöitä oikein piisaa? Missä pehmotynnyrissä jotkut oikein kasvavat? Jos henkilö on niinkin aikuinen kuin eläkeiässä, luulisi hänen jo tietävän ja nähneen, että ei tosiaankaan köyhä perhe ota muutamaa tonnia ylimääräistä rahaa lasten tai kenenkään harrastuksiin pelkällä tahdonvoimalla. Siinä ei auta ”pullottelematta” oleminen, jos rahat riittävät juuri ja juuri lasten ruokkimiseen ja vaatteisiin. Mutta ei auta kyseisenlaiselle besserwisserille alkaa edes rautalangasta vääntää karua totuutta, kaikkihan on hänen mielestään ihan vain itsestä kiinni. Nämä kaikkitietävät hyvien neuvojen jakelijat ovat juuri niitä, joista tuolla aikaisemminkin kirjoittelin: työttömän elämä korjaantuu, kun menee vain töihin ja lopettaa laiskottelun, masennus paranee, kun ottaa itseään niskasta kiinni ja piristyy. Tämä oli taas uusi huippujuttu: rahaa harrastamiseen piisaa tonnikaupalla, kun vain oikein kovasti haluaa! Voi *#¤! Pitääpä ihan yrittää tuota keinoa. Minä tahdon oikein kovasti lottovoittoa, tahdon, tahdon, tahdon!!!!  Varmasti tärppää ensi lauantaina.

Nousi muuten silmieni eteen tuosta radiotyypistä sellainen elävä mielikuva, että varmaan se ukko jahtasi risun kanssa lapsiaan ja nuoriaan sinne lentiskentälle. Iskän kunnianhimoa tyydyttämään.

"Harrastuksemme" Sulo-poikakissa yritti auttaa valitsemalla meille
lottonumerot. Ei siltikään voitettu, kumma kyllä.