Voi itku ja pyhä sylvi, mistä noita itsetyytyväisiä, kaikkitietäviä, yksisilmäisiä ääliöitä oikein piisaa? Missä pehmotynnyrissä jotkut oikein kasvavat? Jos henkilö on niinkin aikuinen kuin eläkeiässä, luulisi hänen jo tietävän ja nähneen, että ei tosiaankaan köyhä perhe ota muutamaa tonnia ylimääräistä rahaa lasten tai kenenkään harrastuksiin pelkällä tahdonvoimalla. Siinä ei auta ”pullottelematta” oleminen, jos rahat riittävät juuri ja juuri lasten ruokkimiseen ja vaatteisiin. Mutta ei auta kyseisenlaiselle besserwisserille alkaa edes rautalangasta vääntää karua totuutta, kaikkihan on hänen mielestään ihan vain itsestä kiinni. Nämä kaikkitietävät hyvien neuvojen jakelijat ovat juuri niitä, joista tuolla aikaisemminkin kirjoittelin: työttömän elämä korjaantuu, kun menee vain töihin ja lopettaa laiskottelun, masennus paranee, kun ottaa itseään niskasta kiinni ja piristyy. Tämä oli taas uusi huippujuttu: rahaa harrastamiseen piisaa tonnikaupalla, kun vain oikein kovasti haluaa! Voi *#¤! Pitääpä ihan yrittää tuota keinoa. Minä tahdon oikein kovasti lottovoittoa, tahdon, tahdon, tahdon!!!! Varmasti tärppää ensi lauantaina.
Nousi muuten silmieni eteen tuosta radiotyypistä sellainen
elävä mielikuva, että varmaan se ukko jahtasi risun kanssa lapsiaan ja nuoriaan sinne
lentiskentälle. Iskän kunnianhimoa tyydyttämään.
 |
| "Harrastuksemme" Sulo-poikakissa yritti auttaa valitsemalla meille lottonumerot. Ei siltikään voitettu, kumma kyllä. |
Noita besserwissereitä olen minäkin kohdannut sekä työttömyyden että masennuksen osalta. Työttömyys varsinkin tuottaa niitä. Juuri yksi oli käynyt oikein ideoimassa minulle töitä blogini kommentissa.
VastaaPoistaOnpas teillä ihanan pehmeä ja suloinen lotto-arpoja vai lieneekö oikein viralinen valvoja;)
Kyllä niitä viisaita neuvoja on saanut tässä tosiaan kuunnella...
VastaaPoistaJuu, Sulo todellinen virallinen valvoja: valvoo, että ruokakupissa on aina herkkuja tarjolla! :D
Ja joka paikassa vielä toitotetaan lasten harrastusten tärkeydestä. Etteivät vain raukat vain joudu huonoille teille. Meidän pojat kun ovat vielä työttömän yksinhuoltajan lapsia eli riskiryhmässä jo muutenkin.
VastaaPoistaMinusta lasten valtava harrastusrumba on jotenkin riistäytynyt käsistä. Jokailtainen harrastaminen on ihan liikaa. Tottakai kaikilla pitäisi olla jotain kivaa ja mielekästä tekemistä, mutta liika on liika. Harrastaminen on hyvin vakava asia joillekin.
Rahallisesti olen iloinen etteivät omat lapseni ole kiinnostuneet esim. just jostain kalliista urheluseuratoiminnasta. Kumpikin on mummun pienellä avustuksella voineet jotain harrastamista kokeilla. Tällä hetkellä kumpikaan ei käy missään järjestetyssä harrastuksessa. Sen sijaan touhuavat kavereiden kanssa, pelaavat ja lukevat ja ennenkaikkea jaksavat keskittyä koulunkäyntiin.
Meilläkin on onneksi mummi tullut apuun, että molempien tyttöjen soittoharrastus on voinut jatkua. Isompi on soittanut haitaria jo 9 vuotta ja pienempikin viisi vuotta. Itkun kanssa olen välillä saanut pähkäillä, mistä rahat, kun on ollut aika vaihtaa isompaan soittimeen. Mutta kun isompi lapsi olisi halunnut alkaa opiskella myös kitaransoittoa, oli pakko sanoa ei taloudellisista syistä. Pahalta se tuntuu kieltää, kun olisi niin mukava antaa toisen toteuttaa itseään, mutta ei voi mitään. Nuo nykyiset soittotunnit pyrin kyllä säilyttämään, vaikka mikä olisi, koska lapsille ne ovat tosi tärkeitä ja opestakin on vuosien varrella tullut yksi tärkeimmistä aikuisista.
PoistaNiin, välillä vaikuttaa, ja useinkin, että lasten harrastaminen on tooosi vakava juttu nimenomaan vanhemmille. Siitä on harrastamisen ilo ja riemu kaukana, jos iskä tai äiti painostaa suorittamaan.