Vähän köpsähtänyt nimpparipäivä

Ruusuja rentulle

Kiitos yllätyksellisestä nimipäiväni muistamisesta blogistikavereille! Jaan kanssanne nämä ihanat ruusut, jotka rakkaani ja pikkutyttö jo eilen illalla tuoda tupsauttivat minulle – ja todellakin yllätyksenä. Yleensä jostain aavistan tai vaistoan, jos on kukkia tulossa, nyt olin aivan hämmästynyt: kuka nyt nimipäiviä juhlistaa!? (Teini on taas reissussa, joten ei siksikään ollut ruusuilemassa mukana.)



Jotenkin kuitenkin nypelösti kävi minulle näin ”juhlapäivänä”: jäin loppujen lopuksi kotiin ypöyksin. No, onhan Sulo, mutta sekin jossain miilustaa, ei näy kotosalla. Kaikille tuli menoloisia paitsi minulle, tietenkin. Itsepähän olen erakoitunut, joten ei voi syyttää kuin itseään. No, oli siinä pientä tietokatkostakin, koska olisin aivan hyvin voinut lähteä mieheni mukaan metsästysseuran kämpälle Tammi-Suvannolle talkoisiin, jos olisin tiennyt, että lapset ovat menossa ukkiansa tapaamaan isänsä luo. Koko eilispäivän laitoin ruokaa ja leivoin pullaa sille talkooporukalle valmiiksi, että mieheni saa ottaa ne mukaansa ja lämmittää vain. Jäin kotiin ikään kuin pikkutytön takia, kun hän ei halunnut lähteä Tammelle, mutta sitten isänsä soittikin päivällä, että tytöt tänne, ukki tuli (käy max 2 krt. vuodessa). Että tässä ähötetään yksin, jotkut toiset saunovat ja uivat Tammella. Kiitos kuulemma kokille, oli hyvä ruoka. Enpä ole yhtään katkera, enpä.



Pullia talkoolaisille. Pyöreitä tein vartavasten siksi, että
sain laittaa pakkasesta viimevuotisia omenasoseita kyytipojaksi.

Mansikoita pakastettiin myös eilen, mutta Sulo kylläkin hoksasi, mitä varten nuo laatikot ovat oikeasti olemassa: tietenkin niin kuin kaikki muukin maailmassa, kissaa varten!

Laittakaa vähän paremmin tuo aurinkosuoja! Muuten ookoo.