Viimeisimmästä työhaastattelupettymyspaikasta tuli tänään lopullisen ratkaisun paperi, jossa kerrottiin työhön valitun nimi ja että paikkaan olikin 181 eikä 120 hakijaa, kuten kuulin haastattelijan silloin sanovan. Olin varmaan siellä haastattelussa niin paniikissa, etten kuullut oikein. Vaikka vieläkin v***aa se valitsematta jääminen, niin mielestäni tuo, että pääsin kuuden haastateltavan joukkoon, on positiivinen viesti siitä, ettei minua työmarkkinoilla sentään ihan montun reunalle olla vielä laittamassa. Kyllä tosiaankin ajattelin yhä vielä yrittää. Kuten rakkaani sanoo: "Vaikka polvillaan ryöpyten, mutta eteenpäin yritetään."
Nyt on hakusassa sitten harjoittelupaikka. Jospas sitä
sentään edes ilmaiseksi johonkin otettaisi. Harjoittelupaikan hakeminen tuntuu
aivan samanlaiselta kuin työnhaku. Takaraivossa jyskyttää: ”En kelpaa, en
kelpaa, en kelpaa kuitenkaan.”
Jotakin jännittävää ja uuttakin on tässä elämässäni toki
tapahtunut: vaalea- ja pitkätukkaisesta tyttärestä kuoriutui ihan erinäköinen nuori
nainen, kun hän leikkautti itselleen irokeesin. Tosin se sininen väri ei nyt
niin minun mieleinen ehkä, hmmm. Ja siinäpä ne suuret uutiset sitten olivatkin
:D Siinä mielessä hyvä tietenkin, että eipä ole myöskään järisyttäviä
suru-uutisia!
 |
| Tämäkin uutta: pikkutyttö nikkaroi koulun puutöissä Sulolle uuden sängyn asekaapin päälle, ja ihan mittojen mukaan! Entinen nukkumakori oli jo käynyt pieneksi. Sulo tykkää <3 |
Sulo näyttää tosiaan erinomaisen tyytyväiseltä..
VastaaPoistaHirmu aikaisin joudut aamuisin nousemaan ja pian alkaa olla pimeää siinä vaiheessa, kun työpäivä päättyy. Ei ihme, että väsyttää..Ymmärrettävää on sekin, että keljuttaa mennä tekemään töitä ilman kunnollista palkkaa. Tuntuuhan se helposti aikuisen, korkeasti koulutetun, ihmisen työpanoksen halpamyynniltä.
Toivottavasti harjoittelu silti tavalla tai toisella maksaa vaivan. Jospa solmituista kontakteista koituisi hyötyä työnhaussa.
Juu, kyllä Sulo on ottanut tuon petin omakseen. Onneksi, sillä lapselle on tärkeää, että tietää tekevänsä hyödyllistä.
PoistaEn tosiaan tarvitsisi nousta vielä noin aikaisin, koska lähden kotoa 6.35, mutta jostain syystä nykyisin herään samaan aikaan kuin puoliso. Olen tosin aamuihminen, joten mukavahan se on rauhassa kahvit juoda.
Tuo ilmaistyö.... Täällä Keski-Suomessa on humanisteja maistereita niin pilvin pimein työttömänä, että jopa ilmaistyönkin, siis harjoittelupaikan, saaminen on vaikeaa. Eikö hieman ihmeellistä? Joskus toivon, että olisin syntynyt 100 vuotta sitten.
Onpas komea sänky Sulolla nyt!
VastaaPoistaMukava sentään kuulla Sinustakin välillä;)
Täällä Pirkanmaalla, lähinnä Tampereella, on ylitarjontaa joka alalla. Nyt kun Nokia irtisanoo, niin insinöörejä on kovasti työttömänä. Jotenkin keinotekoiselta tuntuu, että heille tarjotaan lähes kaikille yrityksen perustamista ratkaisuksi. Toki muutamalle se varmaan sopii, mutta ei kymmenet uudet yritysket kauan pystyssä pysy.
Noita ilmaistöitäkään kuulemma ei meinaa täällä enää löytää. Yritykset ei ota, kun vanhojakin työntekijäitä irtisanotaan.
Sinulla on pitkiä päiviä, ei ihme että väsyttää. Syksyn pimeys lisää väsymystä itsellenikin, vaikka en mitään järkevää teekään;(
Onnea Sinulle harjoittelupaikan saamiseen!
No onpas mukava kuulla, että meikäläisenkin olemassaolo muistetaan :) Olen kyllä koko ajan lukenut sinun postauksesi, mutta kommentointikin on jäänyt, kun on voimat menneet tuohon koulunkäyntiin. Se rahkapäällysteinen omenapiirakka on muuten tooosi hyvää! :)
VastaaPoistaArvaa vaan kuinka monta piirakkaa olen leiponut;)
PoistaKyllä minä odotan kuulumisiasi, mutta ymmärrän, että kaikkea ei jaksa. Minulla on nyt vain aikaa, polvikin on jo vähän parempi, ensi viikolla kuvataan, onko luutunut.
Toivottavasti polvi on parantunut, että pääset sitten liikkumaan metsään ja mihin vain haluat.
Poista