Loppukesä tulilla

Vietimme loppukesän ihanan päivän, minä, puoliso, Siiri ja Tarmo, missäpä muualla kuin Tammi-Suvannolla (linkki johtaa Heinä-Suvannolle, jossa kämppämme sijaitsee: Tammi-Suvanto on talon nimi). Perjantai-iltana menimme sinne, mutta Siiri ja minä olimme niin väsyneitä viikon touhuista, ettemme jaksaneet edes saunassa käydä, vaan painuimme heti ruuan jälkeen pehkuihin. Arto sentään saunoi, iltalennolle ei kuitenkaan enää mennyt. Ei kai raaskinut jättää meitä kämpälle keskenämme. Lämmitimme sitten Siirin kanssa saunan aamulla, ja Arto lähti Tarmon kanssa sorsastamaan. Sorsat olivat tänään onnekseen jossain muualla, joten saalista ei metsämies saanut.




Päivä oli kaikkiaan aivan täydellinen lomapäivä. Aamulla tosiaan lämmitimme Siirin kanssa saunan heti aamupalan jälkeen ja sitten saunoimme hyvin ja kävimme neljä kertaa uimassa.

Ihanasti saunottu ja uitu

Siiri sitten koetti laiturilta kalaonneaan, mutta ei tärpännyt tällä kertaa.

 

Kävimme iltapäivällä porukalla vähän kauempana kokeilemassa uistinta (siis Siiri uisteli), mutta ei tullut saalista sieltäkään. Hauskaa oli silti, ja hauskinta minulla, kun kuuntelin väittelyä ”Minun iskä on parempi kalastaja kuin sinä” vastaan ”Olen saanut sen ja sen painoisia niitä ja niitä kaloja, lyöpä iskäsi vastaava lista pöytään”. Kuulemma vene hytkyi, kun meikä nauroi niin makeasti.

Kalastus on totista touhua.

Tarmolle oli koko päivä taas yhtä ihanuutta: sai olla vapaana, käydä iskän kanssa sorsassa (koko sorsista ei hän tosin välitä mitään), leikkiä Pyry-koiran kanssa (Arton veli ja siskonpoika koiransa kanssa pistäytyivät myös Tammella sorsareissullaan), syödä grillimakkaraa jne.....

Eräkoiran ansaittu lepohetki



Mieluummin tähystelen täältä varjosta.
 

Jännittävä ja kiinnostava tuo iso koira!

 

Ei vielä kesän viimeiset vedet tulilla, toivottavasti.

Tästä alkaa polku Tammelta pois. Tullaanhan taas pian
takaisin? Toki viimeistään metsälinnun aloitukseen.