Tuasiisa lomalla!

Otin tänään kesälomapäivän, kun lapsillakin alkaa koulu ja muutenkin, kun niin pitkiä ovat nuo viikot. Pidän lomapäiviä sitä mukaa kuin niitä kertyy. Mitäs noita säästelemään, nimittäin jatkoa määräaikaiseen pestiini ei tule. Virastoon otettiin tällainen palkkatukilainen kesälomien ajaksi, ja nyt ovat kaikki viimeisetkin jo palailemassa lomiltaan. Saretska joutaa hitsiin.

Niin, sen takia nuo työviikot tuntuvat aika raskailta loppuviikkoa kohti, koska mulla on herätys viideltä aamulla ja kotona olen viiden ja kuuden välillä iltapäivällä. Ei olisi mikään välttämätön pakko vielä viideltä nousta, sillä linja-autolle pitää lähteä puoli seiskalta, mutta nousen keittelemään puolisolle kahvia hänen käyttäessään Tarmoa aamukus… eiku -pissillä. Illasta sitten ottaa veronsa aikainen aamuherätys, ja etenkin loppuviikosta olen jo aivan kuitti. Tällainen neljäpäiväinen työviikko sopisikin mainiosti jaksamisen suhteen minulle.

Olen tykännyt aivan kauheasti olla tuolla työpaikassa ja työelämässä yleensäkin. Harmittaa ainoastaan minimaalinen palkka, sillä suoraan sanottuna en ole pärjännyt taloudellisesti yhtään paremmin kuin työmarkkinatuella. On ollut hankittava seutulippu, työvaatteita (olen asiakaspalvelussa) ja ylimääräisiäkin menoja tässä on ollut juhlien ym. muodossa (hih, koiran osto). Yhtään ei ole tullut löysiä talouteen, kauhistuttaa, jos en tästä työllisty tämän pestin jälkeen ja vieläpä parempipalkkaisiin hommiin. Alkaa olla jopa talosta luopumisen pakko lähellä. Se surettaa. Miehelläkin kun on pienipalkkainen työ ja sadan kilometrin työmatka omalla autolla. Kaikki tienestit menee bensaan.

Tuota tämän hetkistä työpaikkaani haluan kehua, että vielä on olemassa sellaisia työmaita, joissa on hyvä ilmapiiri. Minut on otettu porukkaan mukaan ja kaikki ovat tosi auliisti neuvoneet ja opastaneet töissä. Mokista ei ole tehty numeroa, vaan autettu eteenpäin. Ulkomaalaiset asiakkaat on ilomielin sysätty minun kontolleni, ja noissa tilanteissa saan ”päteä” ja tuntea itseni oikeinkin tarpeelliseksi :D On mielenkiintoista ollut tutustua oikeus- ja lakialaan. Kuulustelupöytäkirjat ovat muuten paljon jännempiä luettavia kuin mitkään dekkarit: totuus on tarua ihmeellisempää.

Nyt alan herätellä mukeloita (oikein pikkukoululaisia, 11 ja 15 vee!) valmistautumaan ihanaan ensimmäiseen kouluaamuun. Johan nuo joutavat opintielle, onhan sitä lomailtu kaksi ja puoli kuukautta, eräät.

Tällä kuvalla osallistuin työpaikan valokuvakisaan/-näyttelyyn, jonka aihe
on "Kesän paras hetki". Kuvan nimi: Sulo löytyi! Sulo on jo kuuluisuus
ja kestopuheenaihe työpaikkani kahvipöytäkeskusteluissa ;)