Kiitos tuesta ja kommenteista edellisen kirjoitukseni tiimoilta! Olen ollut aika maissa, ja tämänkin pävittäminen on jäänyt. Nyt sitten jälleen pisteessä nolla, viimeinen virallinen töpäivä on tänään, mutta oikeasti olin viimeistä päivää töissä jo viime torstaina. Että tämmöstä taas. Kauhua ja pelkoa, että mitenkä tässä toimeen taas tullaan, kun ei tule rahhoo mistään.
Olemme alkaneet suunnitella muuttoa Viitasaarelle Kumpumäkeen. Miehellä on siellä tontti Suvantojoen varressa ja siellä pieni eräkämppä. Tämä talo käy meille aivan liian suureksi ja kalliiksi, lisäksi on vielä tuo miehen pitkä työmatka, joka vie rahojen lisäksi häneltä voimatkin. Jos saisi tämän talon myytyä ensi kesänä, voisimme miettiä pienen talon rakentamista sinne metsän keskelle. Tiedä, vaikka sieltä päin löytyisi paremmin duuniakin kuin täältä Jyvässeudulta. Miehen sukua asuu Kumpumäessä tosi paljon, joten siellä saattaisi jopa minullakin olla jotain sosiaalista elämää. Se olisi jotain ihan uutta. Ja Tarmollakin alkaisivat metsästysmaat heti rappusilta. Tarmon haukusta on muuten ammuttu tänä syksynä jo kaksi teereä! Nimenomaan siellä Kumpumäessä.
Tässä muutama syksyinen kuva:
 |
| Kahvitauko |
 |
Puolukassa   |
Mukava kuulla sinusta!
VastaaPoistaTarmo on oikein reippaan oloinen ja kaunis koira. Mitäs Sulo, onko niillä jo hyvä rinnakkkaiselo?
Viitasaari on tuttu nimi, siitä aikoinaan on usein ajettu ohi Lappiin mennessä. Eikös se ole kauempana Jyväskylästä kuin Uurainen? Mutta tontti joen varressa kuulostaa mukavalta.
Syksyä vähän minäkin kauhistelen, kun meinaa taas masennus saada otettaan. Paljon muuta en ole jaksanutkaan kuin blogin kirjoitusta ja muiden blogien lukemista. Jotain pieniä kotihommia, siinä kaikki.
Mutta oli tosiaan iloinen yllätys kun näin, että olet päivitänyt blogiasi. Koita jaksaa, hienoa kun teillä on suunnitelmia!
Sulo ei antaudu edelleenkään kaveeraamaan koiran kanssa! Hyvin sujuu rinnakkaiselo, kun Tarmo ymmärtää pysyä ainakin metrin turvaetäisyydellä. Mutta on se turvaetäisyys jo huomattavasti pienentynyt. Jos Tarmo yrittää lähestyä Suloa liian innokkaasti, Sulo tekee sitä kohti valehyökkäyksen, eli ottaa pari kiireaskelta Tarmoon päin. Silloin koiraa viedään! Yleensä pelkkä Sulon mulkaisu riittää karkottamaan Tarmon muutaman metrin takavasemmalle. Mutta tärkeintä, että mahtuvat nyt kuitenkin samaan huusholliin, nukkuvatkin meidän kanssa samassa huoneessa: Sulo sängyssä ja Tarmo sängyn alla (ei uskalla nukkua sängyn vieressä olevalla pedillään, koska pelkää, että Sulo voi hyökätä sängystä sen päälle).
PoistaViitasaarelta on n. 100 km Jyväskylään, Kumpumäki on siellä koilliskulmalla Viitasaarta, sieltä on n. 130 km. Meiltä Uuraisilta on Jkl:n keskustaan n. 38 km. On se Arton tontti ihan kaunis, pellon laidalla ja joen rannassa, mutta todellakin keskellä ei mitään. Sieltä on ison tien varteen yli kilometri, joten eipä tarvitsisi pelätä koiran jäävän heti auton alle, jos päästää sen irti. Täällä meillä on tiet niin lähellä, ettemme metsässäkään uskalla laskea Tarmoa vapaaksi. Siellä Kumpumäessä se aina juoksentelee vapaana, mutta eipä tuo silti ole kauemmas lähtenyt.
Kiitos, kun vielä tulit lukemaan minua, vaikka tämä on minulta jäänyt retuperälle. Meinasi voimat loppua tuossa työn loppumetreillä, kun alkoi vähän turhauttaa tämä työttömäksi jääminen, tai pelottaa oikeastaan. Jaksamista sinulle myös!
Voimia sinne ja asioilla on tapana järjestyä. Johdatusta asuntoasiassa!
VastaaPoistaKiitos! Kyllä täytyykin mennä johdatuksen voimin tuossa asuntoasiassa, sillä ei voi loppujen lopuksi tietää, onko milläkin ratkaisulla minkäkinlaiset hyvät ja huonot puolet. Siirin koulumatkat sieltä korven keskeltä ovat tällä hetkellä se asia, mikä eniten sydäntä kouristaa (Venla meinaa jo lähtä kouluun muualle ensi vuonna). Tässä meillä on koulu näköetäisyydellä, sieltä pitäisi ensin kulkea ison tien varteen yli kilsa metsän keskellä ja siitä sitten taksilla. Itselläni oli tuollainen kouluunkulku pinenä, niin tiedän, ettei se ole aina kovin hauskaa pimeässä ja sateessa tarpoa yksin pitkin metsiä. Mutta katsotaan, tuleeko noista suunnitelmista yleensä yhtään mitään.
PoistaEn tiedä onko jo kaikkien tiedossa että elettyäni sivukylällä ja metsien keskellä perheeni kanssa eläessäni, kaipaan aina sitä samaa ja vielä syvemmälle metsään. Olisi niin hyvä vastapaino työllekin. Ja remmiräyhääjäkoirien omistajalle ja erakkoluonteelleni. Yksinkin sinne muuttaisin heti.
VastaaPoistaIhanan rohkaisevaa lukea tuo! Olen itsekin erakkoluonne, johtuneeko nimenomaan siitä, että kasvoin korven keskellä ja todellakin YKSIN. Sisarukset olivat kymmenisen vuotta vanhempia kuin minä eikä kavereita asunut 10 km:n säteellä. Metsässä sitten itsekseni leikin mielikuvituskavereiden kanssa. Jos sinne Kumpumäkeen päätyisimme, siellä olismme tosin korven keskellä, mutta luullakseni sosiaalinen elämä olisi sata kertaa vilkkaampaa kuin täällä! Ja ainakin tiedän varmaksi, että eläimet ja isäntä olisivat elementissään :D Minä taas olen onnellinen, jos näen, että rakkaani ovat onnellisia.
PoistaKiva kuulla sinusta.
VastaaPoistaRohkeutta vaan muuttoratkaisuun. Mekin muutimme taloudellisista syistä tähän kotiin ja tyytyväisiä ollaan oltu. Kyllä huoli pienenee kun talous ei rassaa koko aikaa. Kumpikin tytär(nyt jo kolmekymppisiä) sanovat tykänneensä taksikyydeistä kouluaamuina, vaikka taksitolpalle olikin matkaa. Täytyy vaan sitten huomioida iltakuljetukset harrastuksiin ja kavereille. Meillä kävi paljon tyttöjhen kavereita yökylässäkin ja se oli minusta mukavaa, eivät luuhanneet kylillä.
Pienen kodin edut ovat huomattavat; ei keräänny liikaa roinaa, kotona on vaan tarpeellinen, perhe on lähellä, ei ole liikaa siivottavaa ja luonto on lähellä.Nykyään ihmisillä onkin ihan liikaa tilaa. Yksi ystäväperhe joutui rakennusviranomaisten kanssa hankaluuksiin, kun halusivat rakentaa 100neliötä, yhden vessan, pihasaunan ja puulämmityksen. Perhe on kuusihenkinen ja hyvin mahtuvat kauniiseen taloonsa.
Onnea vaan noihin kotimietteisiin.
Ihanan rohkaisevaa luettavaa, kiitos! Noita samoja pluspuolia nousee koko ajan esille omassakin mielessäni. Ja harrastuskuskaushan meille on tuttua jo yli kymmenen vuoden ajalta, tytöt kun opiskelevat harmonikansoittoa, jonka isompi aloitti tosiaan sen 10 vuotta sitten. Äänekoskelle roudaamme heitä vähintään kerran tai kaksi tai useammin viikossa 28 km suuntansa.
PoistaTäytyy tämä talo vain saada myytyä ennen kuin mitään muuta pystyy tekemään uuden suhteen. Katsotaan, miten kaikki muovautuu :-)