10.2.2014

Kaikkee...

Olen ollut viime aikoina kuin halvaantunut koko tänne kirjoittamisen ja myös lukemisen suhteen. On tapahtunut joitakin ikäviä asioita, niin että olen sitten vain sulkeutunut omaan pieneen piiriini. En tosin tiedä miksi, sillä kirjoittaminen tänne ja teidän blogienne lukeminen auttaa ja helpottaa oloa. On vain ollut niin tyhjä olo ja tunne, ettei ole mitään annettavaa. Ja ettei halua ajatellakaan mitään.

Mieheltäkin meni sitten työpaikka. Eräänä kauniina aamupäivänä, kun olin juuri Tarmon kanssa hiki päässä lenkillä, soitti mies töistä ja sanoi, että heillä on puolen tunnin päästä tiedotustilaisuus ja käskettiin juuri pistää koneet seis. Firma on kuulemma mennyt konkurssiin. Siitä kahden tunnin päästä mies oli jo kotona työttömänä. Sillä tavalla päättyi hänen 26 vuoden työrupeamansa Fenestran ovitehtaalla. Aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta ja puskista tuli se. Kaikki työntekijät, koko henkilökunta, irtisanottiin. Tuolta tehtaalta, jossa mieheni työskenteli, potkaistiin pihalle yli 150 henkilöä. Siihen loppui haaveilu pinkistä pikkutalosta joen rannalla Kumpumäessä. Monet muutkin haaveet samoin tein.

Toinen asia, joka kalvaa ja kaivaa, on pikkutytön terveys. Hänellä on särkenyt päätä jo pitemmän aikaa ja nyt noin kuukauden ajan joka päivä aamusta iltaan. Lisäksi häneltä tulee verta nenästä harva se päivä. Nyt viikonloppuna, kun hän oli isänsä luona, oli pitänyt soittaa ambulanssi, koska verta oli tullut suihkuamalla eikä vuoto ollut tyrehtynyt millään. Ei kuitenkaan tullut sairaalareissua siitä, vaan lopulta verentulo oli saatu loppumaan.  Kahdesti Siiri on käynyt verikokeissa, joista ekoissa ei ollut mitään vikaa ja toisten tulokset saamme huomenna. Lääkäri määräsi alkuun fysioterapiaa, kun kuuli lapsen harrastavan harmonikansoittoa. Kerran on tytär siellä käynyt tähän mennessä, eikä se ainakaan vielä heti auttanut. Liikunnan tai hapenpuutteen syytä tuon päänsäryn ei ainakaan pitäisi olla, sillä tyttö ulkoilee, luistelee ja hiihtää ainakin pari tuntia joka päivä (minäkin siinä sivussa innostuin retkiluistelusta, ja koira myös). Arvaatte varmaan, mitä minä kauhulla pelkään…   No, lääkäri sanoi, ettei (muka) panttaa magneettikuvaukseen lähettämistä, mutta tutkitaan nyt muut vaihtoehdot ensin. Kyse on tietysti terveyskeskuslääkäristä. Pitäisi totta kai mennä yksityiselle, mutta kun ei kerta kaikkiaan pysty;  fysikaalinen hoitokin on tiukassa saada maksettua, vaikka Kela siitä osan korvaakin.

Tällaisen kuvan sain puhelimeeni, kun tilanne siellä iskän luona oli ohi ja verenvuoto tyrehdytetty.


Jatkamme kuitenkin tavallista elämää ja tavallisia touhuja tietenkin. Yritän tehdä opintoja, vaikka ajatukset eivät pysy kasassa. Rauhoittavaa ilmapiiriä työhuoneessani edistää tuo ”työkaveri”. Sen nukkumakori on sivupöydällä; siinä se lepäilee tai niin kuin kuvista näkyy, istuu työpöydällä tai makaa hyllyn päällä tähystämässä tielle J



Runebergin päivänä leivoin torttuja, joihin käskettiin laittaa ”paljon hilloa ja kuorrutetta”.


Eilen juotiin tietysti mitalikahvit! Leivoin pikaisesti pienen kakun, joka syötiin melkein kokonaan het' kertalaakista. Hieno suoritus se Enni Rukajärven, ja niin kivan oloinen tyttökin hän on kuin mikä!


Tässä piiperoiseni. Siirikin hieman vähemmän verissä päin ja Venlalla uusi otsis.

Peace!
 Nyt alan sitten ottaa selvää, mitä kaikille blogi-immeisille kuuluu. Toivottavasti teillä menee paremmin kuin täällä. Tai no, enhän tosin edes tiedä, miten meidän laitamme on: jos Siirillä ei ole päässä syöpää tms. ja kivut saadaan hoidettua, ei meilläkään ole mitään hätää. Talous katastrofissa, mutta se on vain aineellista.

Loppukevennys: Minutkin saatiin sitten painostuksen tuloksena ”nykyaikaan” ja hommaamaan älypuhelin. Äitikin oli juonessa mukana ja rahoitti osaksi puhelinhankinnan. Ollaan sitä niin keskittyneenä tässä kikkejä laittelemassa, hahhah! (Kikit ovat sellaisia ilmaisia viestejä.)

Huhhuh, meniköhän  nyt oikein...

27 kommenttia:

  1. Jopas teillä tapahtuu... Olenkin jo usein kaivannut Saretskan päivityksiä ja toivonut mielessäni, että siellä on kaikki hyvin.

    Tuosta nenäverenvuodosta ja päänsärystä. Voisiko olla, että tyttö on saanut päänsärkyynsä Aspiriinia tai muuta lääkettä, jossa on aineosana aspiriini? Jos näin on, niin kokeilkaa olla antamatta enää mitään aspiriinipitoisia särkylääkkeitä, sillä ne lisäävät verenvuotoa. Tai ne eivät tietysti suoraan lisää verenvuotoa, vaan estävät veren hyytymistä ja sen vuoksi vuodot ovat runsaampia ja niitä on vaikeampi saada tyrehtymään.

    Toiseksi, onhan Siiriltä mitattu verenpaine ja kartoitettu migreenin mahdollisuus? Kohonnut verenpaine ja migreeni noin nuorella ovat toki harvinaisia syitä, mutta eivät mahdottomia.
    Kohonnut verepaine (voi johtua päänsärystä/ migreenistä) taas lisää helposti nenäverenvuotoja. Samaten myös talvisin kuiva huoneilma, eli kannattaa rasvata ihan vaikka vaseliinilla tai Bebanthen- rasvalla nenää sisältä.

    Aurinkoa päiviisi kaikesta huolimatta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas mukava, jos joku kaipailee. Välillä haluaisin itsekin unohtaa olemassaoloni.

      Siiri ottaa Pamol F 500:sta särkyyn, se on parasetamolivalmiste. Mutta ei kai sitäkään olisi hyvä jatkuvasti käyttää. Verenpaineen olivat ainakin ambulanssimiehet mitanneet, lääkäri ei mitannut, kun kävimme siellä. Siitä mittaustuloksesta ei kukaan kyllä maininnut mulle mitään... Migreeniä tutkitaan, koska hänen isällänsä on, ja nimenomaan nuorena kohtaukset olivat kovia. Kiitos vinkistä tuosta nenän rasvaamisesta! :)

      Poista
  2. Voi kamala, toivottavasti tytöllä ei oo mitään ikävämpää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä minäkin toivon, aina tulee pelättyä pahinta.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Aika synkkähän tuo nyt on, mutta päivä kerrallaan.

      Poista
  4. Olen tosiaan kaivannut kuulumisia sieltä päin!
    Toivottavasti Siirin tilanne selviää parhain päin. Itselläni oli kasvuiässä melkoisia nenäverenvuotoja, lopulta poltettiin jotain suonia. Migreeniäkin oli ja silloin kohtaukset oli tosi rajuja.

    Tosi paska juttu, että Artonkin tuo meni. Meillähän oli silloin muutama vuosi sitten sama tilanne, molemmat olimme työttömiä. Sitten minä sain tämän sairaseläkkeen ja mies jatkoi pöytälaatikkoyritystään. Nyt saadaan edes talon velasta korot maksettu, onenksi korot ovat matalalla.

    Mutta usko Saretska vaan, jotain tulee aina uutta, kun noin moni ovi sulkeutuu. Mutta tärkeintä on Nyt, että siirin tilanne hoituu.

    Sulo ottaa lunkisti:-)

    Halaus ja lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
  5. Voi miten ihanasti sinä osaat sanoa, kiitos! Tuli itku. Minäkin halaan sinua. ♥

    VastaaPoista
  6. Hei, löysin tänne toisen blogin kautta;) Meitä työttömiä ja "tarpeettomia" näyttää tulevan Suomeen joka päivä lisää. Vähän näyttää tää maan tilanne huonolta jo. Vielä puhutaan ja haikaillaan hyvinvointivaltiosta ja työurien pidentämisestä ja väkeä laitetaan pellolle.
    Mie putosin työmarkkinatuelle vasta ja opetellaan tulemaan tosi vähillä toimeen, mies on pienellä eläkkeellä. Usko on jo mennyt, että töitä löytyisi (yli 55 v).

    Toivotaan että tytön vaiva saadaan selville. Ja korjaantuu. Iteki olin lapsena "aneeminen" ja verta vuosi usein nenästä. Pakkaset ja kuiva ilma kuivuttaa limakalvot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, että löysit tänne, tervetuloa!
      Niinpä niin, kohta meitä työttömiä on enemmän kuin töissäkäyviä, näyttää vähän siltä. Työmarkkinatuella ei tosiaankaan ole hurraamista, ei se riitä mihinkään. Yritetään sinnitellä kuitenkin ;)

      Ei tunnu tulevan selkoa tytön vaivasta. Veisin heti yksityiselle, jos olisi rahaa. Kenkuttaa, että isänsä ei vie, vaikka hänellä riittäisi rahkeet. Pelottaa.

      Poista
  7. Hei, löysin sun blogisi kun kävin Rantiksella kommentoimassa. Matalaksi mielen vetää kun tulee työttömyttä ja huoli tietysti lapsen terveydestä. Meillä tytöllä oli noita nenän verenvuotoja ja on jonkin verran vieläkin, mutta onneksi ovat jo hieman harvemmin. Tuosta päänsärystä jos se on takaraivolla ja yleensä pääntakana on se useimmiten lihasjännityksestä johtuvaa. Otsalla jumputtava voi olla migreeniä. Myös silmien kunto voi olla yksi tekijä. Vaikka tilanne ei ole teillä paras mahdollinen niin terveys on tallella ja teillä on toisenne. Voimia ja jaksamisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys ja kiitos!
      Tytöllä särky on otsalla ja aina samassa kohtaa. Silmät on tutkittu ja nyt yritetään sitä fysikaalista lihasjännityksiin. Jos se ei auta, niin sitten kai saa lähetteen "oikealle" lääkärille tuolta TK:sta. Hampaatkin katsotaan taas uudestaan ensi viikolla, ettei ole purentajuttuja.

      Poista
  8. sirpa11.2.14

    Onpas teillä ollut kaikenlaista. Onneksi nuorilla ihmisillä on harvoin pahanlaatuisia juttuja. Pidetään kovasti peukkuja.

    Meilläkin lama näkyi, kun mies joutui pakkolomalle joulukuussa. Onneksi pääsi helmikuussa jo töihin. Kuinka kauaksi aikaa, sitä ei tiedä. En osaa muuta sanoa kuin paljon voimia teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään ihan kauheasti sitä pahanlaatuista.

      Minunkin mieheni oli "säännöllisesti" pakkolomilla aina joulun seutuun ja heinäkuussa joka vuosi. Sentään oli kuitenkin aina vielä työmaa tallella, mihin palata. Nyt tuli sitten lopullinen stoppi.

      Kiitos voimantoivotuksista!

      Poista
  9. Anonyymi11.2.14

    Harmillisia uutisia :(
    Meilläkin tytöllä oli rajua nenäverenvuotoa. Kokeilimme A-vitamiinitippaa (suihketta) kosteuttamaan nenää. Joko se tai aika auttoi.

    Ottakaa nyt päivä kerrallaan, vaikka tilanne ei helppo olekaan. Löytäkää iloa pienistä asioista. Ja toisistanne. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy yrittää muistaa tuo päivän kerrallaan ottaminen, muuten meinaa tulla liian kova paniikki. Viime yönä jo valvoin aamuyön, mikä on kohdallani tosi harvinaista. Olen sellainen tukki nukkumaan yleensä.

      Poista
  10. Hei, pitkästä aikaa.
    On sulla kurjia kuulumisia. Tuota työttömyyttä pidän vain harmina, mutta tytön sairastelu, se on kurjaa. Toivottavasti saatte pian selvyyttä asioista. kyllä tk:ssa on täällä ainakin ihan hyvät lääkärit ja nuorten jutut otetaan tosissaan. Minä kärsin migreeneistä nuorena ja noita nenäverenvuotojakin oli usein. Onneksi polttivat, niin vuodoista päästiin. Tyttärellä on kaveri, joka koko yläasteen kärsi hirveistä migreeneistä ja sai estolääkkeen, mutta paras oli sokeriton ruokavalio ja suklaa laukaisi heti kohtauksen. Nyt A on 32vuotias ja äiti ja migreenit jäi ainakin toistaiseksi synnärille.
    En minä halua vähätellä työttömyyttä, mutta kun on jo seitsemäntoista vuotta elänyt pienellä eläkkeellä (samoin puoliso) niin tiedän mitä rahattomuus on. Meidän käteenjäävät eläkkeet on niin pienet, ettei niitä kehtaa edes sanoa. Onneksi on asumistuet omistusasuntoihinkin ja toimeentulotuki ja muut avut. Olen joutunut hakemaan seurakunnaltakin, mutta näillä mennään, eikä minulta puutu mitään. Onneksi meillä on edes eläkkeet, jotka tulevat joka kuukausi, epävarmuus on pahinta. Koteja on menetetty ja lapset harrastivat vaan ilmaisia juttuja, kaikki myytiin, mitä vaan voitiin esim, auto ja tyttären moottoripyörä. Ja tytöt lähtivät aikaisin omilleen. Onhan tämä takkuamista, mutta älä lannistu. katso ympärille ja ajattele mitä kaikkea sinulla on ja vaihtaisitko sen rahaan. Tuon asia opettelu on kestänyt, mutta nyt olen tyytyväinen melkein aina. Joskus, kun kotihoidontuella elävä tyttö haluaisi jotain adalle tai tulevalle, harmittaa kun ei ole rahaa ostaa. Onneksi on kirpparit, sieltä ostan, mutta vain kun on pakko.
    Tsemppiä ja voimia. Muista, sinä olet rikas, sinulla on perhe ja eläimet ja koti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi, siitä sain toiveikkuutta! Ihana muutenkin kuulla sinusta pitkästä aikaa.
      Kyllä tässä joutuu ainakin talon myymään, sehän oli tiedossa jo aiemminkin. Olemme kuitenkin luvanneet Venlalle, että tässä asutaan siihen saakka, kunnes hän ensi syksynä lähtee muualle kouluun (siis tietenkin vain siinä tapauksessa, että pääsee). Tekisi mieli pistää pää pensaaseen, sillä tykkään ihan kauheasti tästä talosta ja tontista, heti alkaa ahistaa, kun ajattelen, että pitää lähteä. Äiti antoi taas rahaa musiikkiopiston maksuihin, joten sekin pääsee onneksi jatkumaan. Kunhan vain tuo Siiri paranisi eikä olisi mikään kuolemantauti, niin muulla ole nyt oikeastaan väliä.

      Poista
    2. Kodin myyminen on ikävä juttu. ensimmäistä kun jouduttiin myymään, itkin ihan kamalasti, en halunnut nähdä ostajia, enkä käynyt sielläpäin neljään vuoteen. Sen jälkeen myimme asuntoja vain parempaan muuton vuoksi, mutta sitten tuli unelmien paikka meren rannalta. Asuimme siellä viisi vuotta ja se oli upea,ihana ja meille liian kallis. Mies sen vielä itse rakensi ihan kokonaan. Sitä joskus haikailen ja yksin vähän itkeskelenkin, mutta näin on kuitenkin paras. Mies on paremmassa kunnossa, viina on jäänyt ja tyttäret asuvat samoilla seuduin. Olen tyytyväinen, vaikka joskus purnaankin. Kun vaan asiat olisivat edes näin.
      Toivotaan, että Siirin asia selviää nopeasti ja tyttöä päästään hoitamaan. Onneksi nyt on hyvät hoidot kaikkiin ja voihan olla ettei mitään teinisairauksia kummempaa löydykään. Toivottavasti:)

      Poista
  11. Vielä tätäkin kautta:
    ONNEA SULOLLE 13.2.2014 !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo kiittää ja kehrää :)

      Poista
  12. Voi, Sulolla on kanssani sama merkkipäivä. :-)
    Ensin ajattelin kyseessä olevan Sulon synttäripäivän, mutta sattuneesta syystä muistin, kenellä on 13. helmikuuta nimipäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on hyvä synttäripäivä, paljon onnea! :-)

      Poista
    2. Kiitos :-)
      Tänään saan tosiaankin juhlia syntymäpäivääni. Tosin juhlistan sitä "isommin" vasta sunnuntaina.

      P.S. Sekoititkohan ehkä ylemmän kommenttini Mananan postaukseen ja hänen merkittävään päivään?

      Poista
    3. Kohta kai kadotan päänikin.... :(

      Poista
  13. Sulolle Onnittelut! Mahtava kissa on hän. Elämän aallokoissa kuitenkin omat rakkaat ovat ne kaikkein tärkeimmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sanoo Sulo! Hyvää ystävänpäivää!

      Poista