Vähän ankeutta ja jotain iloistakin

Ankea mieliala jatkuu. Pikkutytön päänsärky jatkuu. Kävimme taas maanantaina koululääkärillä, joka ei sanonut sen kummempaa kuin edellisviikkoinen terveyskeskuslääkärikään. Fysikaalista hoitoa jatketaan, vaikka mitään apua siitä ei ole ollut enkä edes ymmärrä, miten maksan sen laskun, kun maksun aika tulee. Kertakäynti on 50 euroa, josta saa hakea jälkikäteen Kelalta 20 % takaisin. Tytär tekee neuvottuja jumppaliikkeitä myös kotona ja lopetti varuilta purkansyömisenkin kokonaan, kun lääkäri siitäkin kysyi. Näkö on tutkittu, hammashoitaja katsoo vielä kerran purennan huomenna, vaikka syksyllä sekin on tutkittu. Päänsärky ei vain helpota. Välillä tyttö vääntää itkua ja on aivan harmaa naamaltaan. Välillä taas ihan normaalin oloinen, mutta silti kuulemma koko ajan sattuu. On siinä elämänlaatua, kun päätä särkee monta kuukautta yhtä soittoa.

Ison tytön kanssa kävimme eilen Kaustisen musiikkilukiossa tutustumassa ja tytöllä oli pääsykoehaastattelut samalla. Hän sai täydet musiikkipisteet yhteishaun pohjaksi, hienoa. Ja teki alustavat kurssivalinnat, joihin ilokseni kuului myös venäjän kieli. Koulu vaikutti oikein kodikkaalta ja laadukkaalta, paitsi asuntola. Näimme tosin vain yhden kämpän, mutta se oli ahdas ja pimeä ja kaikkea muuta kuin kodikas.  Yhdessä pienessä huoneessa asuu kaksi oppilasta, asunnossa on kaksi huonetta eli neljä oppilasta samassa kämpässä. Pieni keittiö, jossa ei paljon kokkailemaan mahdu. Ei ihme, että rehtori kertoi koulun ovien olevan auki iltakymmeneen asti, että siellä sitten tehdään läksyt ja harrastetaan. Ei kai siellä asuntolakämpässä voi rauhassa mitään opiskella tai muutakaan. Ei asuntolapaikka sitten paljon maksakaan, 80 euroa kuukaudessa, mikä ehkä juuri ja juuri kattaa asumiskustannukset. Meidän tilanteeseen sopisi niin tosi hienosti. Mutta Venla hakee ensisijaisesti musiikkilukioon Tampereelle, ja siellä ei sitten niin halvalla pääsekään. Ei siellä ole asuntolaa, täytyisi hakea kämppä vapailta markkinoilta. Vuokrat ovat ehkä toista tasoa kuin Kaustisella…  Katsotaan, mitä tuleman pitää. Mukavinta minusta oli se, että Kaustisen opo kehui Venlan todistuksia ja sanoi, että niillä pohjilla on hyvä lähteä lukio-opintoihin, vaikka lisänä on paljon musiikkikursseja. Minusta ainakin se kuulosti siltä, että sinne kouluun olisi lapsi ainakin pääsemässä.

Yksi iloinen uutinenkin: saimme hiihtolomaksi RAY:n tukeman kylpyläloman Rauhalahteen Kuopioon! Ilmoitus myönnetystä lomasta tuli vasta viime viikolla, sillä pääsimme peruutuspaikalle. Rouva, joka ilmoitti asiasta, oli puhelimessa aivan anteeksipyytävän kuuloinen, että pääsemmekö me näin nopealla varoitusajalla lähtemään. No todellakin pääsemme! Ei meillä ole ollut mitään hiihtolomasuunnitelmia. Nyt pääsemme sitten viideksi päiväksi täysihoitoon ja kylpylään rypemään, ulkoilemaan, keilaamaan (en ole ennen keilannut), vaikka kiipeilemäänkin, Kuopioon kaupungille ja tiedä mitä muuta J.  Tarmokin lähtee mukaamme. Sulo puolestaan pääsee mummolaan hoitoon. Hieman huolestuttaa tuon Tarmon kanssa, että haukkuuko se siellä hostellihuoneessa koko ajan, jos naapurista kuuluu ääniä. Saadaan vielä häätö lomalta ekan yön jälkeen L Aina pitää miettiä jotain kauhuskenaarioita, ettei vain liian iloisesti odottaisi tuotakaan lomaa. 

"Haisee kissalta, nam."
Minä vaan lihon ja lihon... Loman jälkeen olen varmaan
vielä läskimpi  buffetpöydissä herkuttelun jälkeen.

Meinasin lopettaa tuohon kuvaan, mutta siitä lomasta sen verran vielä, että siellä on mahdollisuus mittauttaa kuntonsa, minkä aionkin tehdä. Vaikka tosiaan näyn lihovan sitä mukaa mitä enemmän harrastan liikuntaa, niin olen sitä mieltä, että kuntoni pitäisi olla aika kohdillaan. Mielenkiintoista nähdä.