Lomilta tultu ja silleen

Ihan kuin tässä muuta olisi yleensäkään kuin ”lomalla”. Pitkäaikaistyöttömän elämähän on yhtä lommoo vuan, eikö L Miehelläni sentään vielä huuli lävähtää tästä työttömyydestäkin, hän siellä Rauhalahdessa tokaisi kerran, että kyllä tässä lomassa on sitten ihana asia, että ei tule ainakaan työhommat mieleen, haha! Kun ei ole niitä töitä :D

Loma meni tosi nopeasti ja meillä oli haaskoo. Tarmo ensimmäisenä päivänä haukkui jonkin verran, mutta pääsääntöisesti oli kuitenkin ihan kiltisti. Reipas poika (nimipäiväpoika) ♥ Oli siellä paljon muitakin koiraperheitä, mutta ketään toista pystäriä en nähnyt.

"Lössisen" perhe lomailee. Hotskuhuone. Meillä oli kahden
makuuhuoneen huoneisto. Matto tuotiin kotoa, tietystä syystä. 

Meni tosiaan viisi päivää hujauksessa, kun ohjelmaa oli aamusta iltapuhteille saakka. Emme me mihinkään järjestettyihin ohjelmiin osallistuneet, vaan ihan itse järjestimme menomme. No paitsi Jätkänkämpän perinneillassa olimme, ja minä kävin siellä kuntotestissä, tulos: olen keskikuntoinen lievästi lihava. Ei välttämättä aivan sitä, mitä toivoin, mutta kylmä totuus. Tietysti, kun olen aloittanut kuntoni kohottamisen syksyllä täysin nollasta, se keskikuntoinen olotilakin tuntui vallan mainiolta, huippukunnolta minusta. Nyt olen taas tapettu mato ja täi tervassa, kun flunssa jyllää päällä ja Arto hoitaa koiran lenkit.

Jätkänkämpällä on mm. tällainen karhu.

Siirin päänsärky ei ole asettunut. Ensi viikolla on keskussairaalassa aika neurologille, jospa siitä jotain alkaisi selvitä. Lomalla tyttö touhusi ihan reippaasti, mutta tottahan toki se vetää mehuja pois, jos koko ajan päähän jomottaa. Ajoissa siis olimme aina iltaisin takaisin hotskulla lepäilemässä.

Rauhalahden maisemissa lenkillä

Hauskimmista hetkistä voisi ottaa esille suuren keilailuturnauksemme, johon läksimme rehvakkaasti vedonlyöntien kera. Taisteluparit olivat minä vastaan Venla ja Siiri vastaan Arto. Vetoina oli, että jos minä voitan Venlan, hän tarjoaa mulle suklaamokkalaten, jos häviän, minä ostan Venlalle tietyn vaatteen yhdestä rättikaupasta, jossa kävimme Ikean reissulla edellisenä päivänä. Jos Siiri voittaa Arton, Arto ostaa Siirille kengät samaisesta kaupasta. Ja en nyt muista, mitä Siirin piti ostaa Artolle, ehkä karkkipussi. Ihan epäreiluhan se koko kisa oli siinä mielessä, että Arto on ennenkin keilannut ja me tyttöjen kanssa olimme ekakertalaisia. Mulla ja Venlalla pallo meinaisi mennä aina minne sattuu, mutta Siirillä sujui oikein hyvin saati Artolla, joka oli ihan pro. Kyllä siinä riitti naurua ja huutoa ja varmaan pieruakin, kun tämä perhe keilasi. Meikä taisi olla ainakin kerran mahallaan siellä radalla. Lopputulos oli kuitenkin se, että Arto voitti, mutta joutui silti hankkimaan ne tennarit Siirille, ja minä voitin ja tarjosin ne suklaakahveet. Mitenhän se niin menikään…

Karu tulostaulu

Mikä tyyli, waaauuu (tämä on jo toisena keilailtana)!

Kylpylässä kävimme läträämässä joka päivä, sekä kuntosalilla, luontopolulla ja tietenkin syömässä seisovasta pöydästä monta kertaa päivässä. Lomaamme kuuluivat ateriat neljä kertaa päivässä, mutta iltapalalla emme käyneet kuin kerran, sillä yleensä läksimme päivälliseltä vasta vähän ennen iltapalan alkua. Yhden päivän vietimme shoppailemassa, jolloin lounas jäi väliin. Muuten kyllä nautimme kiitettävästi ruokatarjoiluista. Tarviihan sitä syödä hyvin, kun kuntoilee kaiket päivät, hihi!

Niin vauhdikasta ruokailua, ettei kamera perässä pysy. Jätkänkämpällä.

Ihaninta koko lomassa oli yhdessäolo. Ei tarvitse olla edes mitään erikoista tekemistä ollakseen hauskaa, kun saa tosiaan vain lomailla perheen kanssa. Koti-, työ- tai kouluhommat eivät sotke hauskanpitoa. Emme jatkuvasti kaikissa menoloisissa menneet koko sakki yhdessä, vaan jakauduimme vähän kiinnostusten mukaan, esim. Arto ulkoili Tarmon kanssa naisväen kierrellessä kaupoilla. Ja se piti tietysti kokeilla, että mitä Tarmo tuumaa, jos näkee meidät uimassa. Eli me tytöt menimme kylpylään ulkoaltaaseen, ja Arto toi Tarmon lenkillä sinne altaan vierelle. Tarmo oli aivan ihmeissään, kun me siellä höyryävän lämpöisessä altaassa polskuttelimme ja kutsuimme sitä. Meillä on halvat huvit :D

Kukkokojulla

Mualiman napa eli Kuopion tori

Nyt sitten tosiaan arjessa taas, ja arki alkoi Venlan ja minun osalta flunssan kourissa. Olipas hyvä tuuri, että lomalla saimme sentään kaikki olla terveinä. Siirin päänsärkyä jos ei lasketa. Niin, ja Sulo oli reissumme ajan hyvässä hoidossa äitini luona. Vähän se ensin mökötti, kun tulimme perjantaina hakemaan, mutta aika pian antoi anteeksi ja tillusti ja kehräsi taas minulle :-)

Reipas kissanhoitaja, 81 vee.

Sulon mielipaikka mummolassa on kaapin päällä.