Tiällä porskutettaan!

Tervehdys teille, rakkaat blogiystävät, pitkästä aikaa! Minulle tuli jo kysymyskin, että olenko lopettanut bloginpidon, mutta en ole. En vain ole kyennyt kirjoittamaan enkä valitettavasti lukemaankaan mitään. Tämä kesä on ollut niin raskas, että kaikki energiat ovat menneet tavallisen arjen mahdollisimman normaaliin pyörittämiseen. Siihen, jotta elämän puitteet perheellä jatkuisivat turvallisina. Ja että pysyisin itse kasassa. On tapahtunut sellaista, että koko elämä eteen- ja taaksepäin näkyy uudessa valossa. Ei ole kuitenkaan tapahtunut mitään lopullista katastrofia, vaan voimme tästä käännekohdasta selvitä ja kasvaa yhdessä ja rakkaudella. Koko perhe. Sillä olemme jokainen elävien kirjoissa, joten kaikki on mahdollista, mikään ei ole liian myöhäistä. En tämän konkreettisemmin voi avata tapahtumia, mutta myllerrystä on siis ollut.

On tässä sopeutumista siihenkin, että lapsi lentää pois pesästä. Viime perjantaina teimme jo muuttoa Venlan uuteen asuntoon Tampereelle. Ei tunnu mitenkään todelliselta, että hän tosiaan muuttaa pois kotoa. Mutta totta se on. Olen kyllä todella onnellinen siitä, miten hienon kämpän hän sai. Asunto on kahden hengen solu, ja toinen asukas on elänyt hyvin siististi, yhteiset tilat olivat oikein puhtaat. Kämppis ei ollut kotona, on varmaan pidempään poissa tavaroista päätellen, mutta niiden vähienkin kamojen perusteella profiloin hänet 24-vuotiaaksi yliopiston venäjän kielen opiskelijaksi. Katsotaan sitten, pitikö profilointini paikkaansa, kunhan kyseinen tyttö palaa kesälaitumilta. Huvittavaa kyllä, jos hän tosiaan onkin ”pikku-Saretska”, jopa kissajulisteita oli seinällä, joten kissafanikin ilmeisesti vielä! Sitten on kyllä kohtalo pelissä, jos noin samis kanssani tosiaan on.

Tässä sitä tehdään lähtöä pois äidin helmoista.

Tältä näyttää iloinen muuttaja :)

Siskokset yhdessä tiskaamassa ja laittelemassa Venlan tavaroita
paikoilleen. Huomatkaa muuten, että Siiri 12 v. taitaa kohta
kasvaa isosiskon ohi!

Minä keskityin Venlan muuttopuuhissa
noihin siivoushommiin.

On siinä laatikkoa ja nyssäkkää! Tässä vaiheessa näytti aika
kaoottiselta, mutta kyllä kaikki tavarat hyvin kaappeihin mahtuivat.
Keittiö on ihanan iso! Ihan toista kuin minun opiskeluaikoinani muinoin.

Mitähän miettii Venla katsoessaan oman huoneensa ikkunasta
Tampereen maisemia? Vielä on sisustus vaiheessa, mutta tärkeimmät, eli
tuliterä koulupöytä ja sänky ovat jo paikoillaan. Ruokapöytä jäi ylimää-
räiseksi, kun kämmpis oli jo tuonut omansa.

Olemme tässä Siirin kanssa elelleet pääasiassa kahdenkesken, niin ja Sulo ja Tarmo tietysti. Mies kortteeraa Viitasaaren Kumpumäessä työviikot. Pikkuhiljaa olemme alkaneet tyhjennellä Rinnerantaa, siis appivanhempien taloa, ja suunnittelemme kovasti tulevia remontteja. Tätä Mansikkamäen taloa emme vieläkään ole laittaneet myyntiin. Mies päättäköön, milloin on aika ryhtyä ”tositoimiin”. Viime viikolla kävimme siellä Rinnerannassa miestäni moikkaamassa, kun saimme sinne kyydin Venlan poikaystävän ansiosta. Siiri tykkäsi tosi paljon ainakin rannasta, siinä kun on kova pohja ja matalaa montakymmentä metriä ennen kuin alkaa syvä. 

Rinnerannan, tulevan kotimme rannassa grillaamassa.
Ja Tarmo tutkii jotain perä pystyssä :D

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana kesä. En tosiaan ole enää mistään kärryillä, koska olen käpertynyt vain omaan lähipiiriini. Eiköhän siihenkin ala muutosta tulla. Vähän kerrallaan.