10.3.2018

Hyvää päivää ja anteeksi!

Jostain syystä blogin kirjoittaminen opiskelun alettua jäi ja nyt, kun tulin katsomaan tänne, olikin tullut monta kommenttia ja kyselyä. ANTEEKSI kaikille, jotka ovat olleet kiinnostuneita elämästäni! En todellakaan arvannut, että jotakuta oikeasti kiinnostaa.

Olen nyt lähihoitajaopintojeni loppusuoralla. Osaamisalakseni valitsin mielenterveys- ja päihdetyön, josta on jäljellä joitakin tehtäviä ja viiden viikon työssäoppimisjakso. Sen jälkeen vielä valinnainen tutkinnon osa, minulla se on vanhusten kotihoito. Tykästyin vanhustyöhön viime kesänä, kun olin kotihoidossa ja palveluasumisessa kesätöissä.

Olen ehkä hieman muuttunut ihmisenä. En koe olevani niin tarpeeton enää mutta riittämätön kyllä. Usein turhaudun itseeni, tiedollisiin ja taidollisiin puutteisiini. Olen onnellinen, kun saan auttaa. Tunnetta on vaikea selittää, mutta tekee mieli aina kiittää asiakkaita. Ja kiitänkin. Tunnen saavani asiakkailtani paljon enemmän kuin he varmaan ikinä minulta. Esimerkiksi eräs rouva harmitteli sitä, että joudun pesemään ja pukemaan häntä, kun hän ei itse pysty, niin yritin selittää hänelle, että se on minulle kunniatehtävä, syy, miksi nousen aamulla ylös iloisin mielin.

Jos joku siis vielä lukee tätä, niin olen tosiaan elossa ja jonkinmoisessa tasapainossakin nykyisin. Kirjoittelen kuulumisia jatkossa, paljon kaikenlaista elämässäni onkin tapahtunut ja tapahtuu. Nyt täytyy yrittää jatkaa koulutehtävää, josta olen luistellut jo luvattoman kauan.

Rauhaa ja rakkautta kaikille teille ♥

Olen ruvennut taas käymään Pietarissa. Tässä Mariinski-teatterissa
pari viikkoa sitten.

8 kommenttia:

  1. Mukavaa kuulla sinusta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tulenkin kurkistamaan myös sinun kuulumisiasi ♥️🙂

      Poista
  2. Hienoa, että olet löytänyt itsellesi uuden ammatin!

    VastaaPoista
  3. Niin, avasin uuden blogin reilu vuosi sitten, muistat minut varmaan 'rannalta' aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti muistan ☺! Kiitos, että tulit kommentoimaan, niin löydän uuden blogisi.

      Poista
  4. Hei! Voi miten kiva kuulla sinusta, ja että uusi ammattisi on niin mieluinen!

    Minä jouduin/pääsin sydämen ohitusleikkaukseen silloin marraskuussa 2016, olinkin jo todella huonossa kunnossa. Leikkaus sujui tosi hyvin (4 ohitusta)mutta sitten kolmen kuukauden kuluttua mulle tuli aivoinfarkti, ja kaikki meni taas uusiksi. Se oli kylläkin lievä infarkti, vain sellainen näkökenttähäiriö jäi pysyväksi. Varsinaisesti muuta muutosta ei tapahtunut kuin että ajokortti meni lopullisesti, mutta mitäs tuosta! Nyt voin suhteellisen hyvin, ja siis pystyn liikkumaan ja tekemään kaikkea, tosin pieniä rajoituksia on.

    Kaikkea hyvää sinulle, seurailen blogiasi taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, onpa sinulla ollut kovia kokemuksia! Onneksi olet toipunut niin hyvin ja toivottavasti kuskeja löytyy läheltä niin, ettei ajokortin puutekaan niin kauheasti haittaisi. Hyvää vointia sinulle ♥

      Poista
    2. Kiitos! Onhan toki tuo mies tossa kuskina, enemmän se ns. luopuminen tuntuu ikävältä, mutta siihen alkaa jo tottua. Painoa on kyllä tullut rutkasti lisää, kun nivelet ja lihakset kipeytyvät lääkkeistä johtuen, eikä oikein pääse rivakasti liikkumaan. Semmonenkin turhauttaa, kun on ikänsä tottunut olemaan hoikka.

      Poista