Rojekti ja lempivaate

Lupasin itselleni vuoden alussa, että yritän taas jatkaa kunnon kohottamista, jonka syksyllä ensin innokkaasti aloitin ja sitten se lopahti ennen joulua. Jos on nollakunto pohjalla niin kuin minulla, sen kohottamiseen ei paljon vaadita. Vaaditaan kylläkin lannistumattomat kannustajat, jotka patistavat lähtemään neljän seinän sisältä kävelylle tai salille. Pakkolomalainen puoliso ja pikkutytär ovat hienosti tuota hommaa hoitaneet, ja olenkin käynyt pari kertaa viikossa salilla ja ainakin kerran hiihtämässä ja kävelyllä. Hyvä minä! Tunnenkin itseni taas fyysisesti pirteämmäksi ja ehkä jopa vahvemmaksikin, mutta. Siis MUTTA: Mitä himputtia? Mahamakkarat kasvavat vaan entistäkin huimempaa vauhtia! Tämä on tosi epäreilua.  Luulin, että tässä varmaan ihan tikuksi muuttuu, kun niin ahkerasti liikuskelee, vaan ei: käykin näköjään päinvastoin. Tätä menoa jos jaksan kuntoilla, en enää kesällä mahdu kuntosalin ovesta sisään, kun yrkäilen reenaamaan. Ei sille mitään mahda, että ruoka maistuu, kun on huhkinut punttien parissa tai saanut raitista ilmaa reippaillessaan. Kuitenkin, eikö sen energian pitäisi palaa liikunnan mukana? No, periksi ei anneta kuitenkaan. Kuuntelen mieluummin oloani kuin katselen makkaroita ja kuhmuroita peilistä. Olo ainakin kertoo, että liikunta tekee hyvää. Ja mukavaakin se on hauskassa seurassa.

Kirjoittelen tätä taas aamutuimaan kahvikupin ääressä yöhousut jalassa ja villatakki päällä. Yöhousut ovat lempivaatekappaleeni. Vaatteisiin en rahaa juurikaan sijoita, ei ole mahdollista, mutta hyviä yöhousuja pitää muutamat olla! Lämpimiä ehdottomasti, flanellisia tai tavallisia puuvillaisia. Minulla on punaruudulliset, musta-pinkkiristikkaiset, pelkät pinkit ja vaaleansini-valkopilkulliset. Käytän yöhousuja yleisasuna, vaihdan ne yleensä päälle heti kotiin tultuani. Mukavaa. Ei siis tarkoita, että olen juuri noussut ylös tai menossa jo nukkumaan, jos iltapäivälläkin tepastelen kotona yökkärissä. Lastenkin kaverit jo tietävät tuon. Sitten kun lähden kauppareissulle, vetäisen yöhousujen päälle vain toppahousut, tadaa! Ne ovatkin nro 2 lempivaatteeni: keväällä tuntuu NIIN vaikealta siirtyä toppahousuista tavallisiin tuulipuvunhousuihin.

Muistan, kun naureskelin nuorempana, kun yksi tätini piti sisälläkin aina pipoa päässään. Ovatkohan nämä vaatekummallisuudet jotain periytyvää lajia J