Millan antoi minulle tällaisen hienon tunnustuksen ja
haasteen. Kiitos! Tuo oikein kannusti taas kirjoittamaan tänne, kun olen ollut
aika lamassa viime aikoina. Äitini sanoo, että ”on kuin lamanen täi”. Sellainen
minä olen viime ajat ollut. Haaste on siis sellainen, että pitää kertoa
kahdeksan seikkaa itsestään ja haastaa samaan mukaan kahdeksan blogia. Yritän.
1. Minulla on ensi viikolla syntymäpäivä! Iloitsen
vanhenemisesta, en ole koskaan kokenut siitä minkäänmoista kriisiä. Koko ajan
toivon ja odotan, että aikuistuisin jollain lailla. Saattaa jäädä toiveeksi.
2. Olen erakko. Nautin ihmisten seurasta ja seurustelusta
sopivan pieninä annoksina, sitten väsyn. Siksikin varmaan ystävyys- ja
kaveruussuhteet ovat retuperällä.
3. Perhe on elämäni keskipiste ja voimavara. Yritän olla liikaa
hehkuttamatta maailman upeinta puolisoa ja mainioimpia lapsia, koska ”kell’
onni on, se onnen kätkeköön”, saattaa vaikka salama iskeä päähän :D Joskus (usein)
kuitenkin sorrun kehuskelemaan erityisesti lapsillani. Piirre, jota inhoan muissa
ihmisissä, heh.
4. Asuin ja työskentelin n. neljä vuotta Venäjällä ja
Ukrainassa. Opiskelin Pietarissa Neuvostoliiton hajoamisen aikaan. On mitä
muistella ja mistä kertoilla juttuja lapsille.
5. Juureni ovat Savossa ja olen läpeensä savolainen. Puhun yhä
levveetä savon murretta, vaikka olen asunut melkein 30 vuotta muualla.
6. Olen asunut Uuraisilla 14 vuotta. Tunnen edelleen olevani
ulkopuolinen täällä, vaikka ihmiset ovatkin enimmäkseen aivan mukavia.
7. Olen laiska. Aina pitäisi jonkun olla patistamassa esim.
kuntoilemaan, että perseeni hievahtaa penkistä. Kaiken aloittaminen vaatii hirveää
ponnistelua, hommat ovat aina aloitusta vaille valmiita. Tänäänkin pitäisi siivota, mutta kun en saa aloitettua.
8. Liioittelen, dramatisoin ja ylireagoin kaikkea. Puolisoni
mukaan minun kanssani ei olekaan tylsää. Mutta minkäs sille mahtaa, kun tuo
mielikuvitus tahtoo olla hieman vilkas ja teppostelee aina välillä.
Melkein kaikki lukemani blogit on taidettu jo haastaa mukaan, mutta haastan puolestani nyt Vauhkon, kirsian ja Karhuttaren .
Tuo erakkomaisuus on tasapainoilua... tosi ystävät ymmärtää kyllä. Itsekin saan ihmisistä tarpeeksi töissä.
VastaaPoistaKiitos ja vastattu on.
VastaaPoista