Onneksi oli tämä päivä tässä kaiken huolehtimisen välissä. Olen jotenkin laittanut itselleni päälle sellaisen huolehtimisvaihteen, että jatkuvasti sydän kurkussa stressaan jostain: Tarmon tulo, rippijuhlat, siivoukset, ikkunoiden pesu.....
Tänään oli anoppini 80-vuotisjuhlat. Olo helpottui ja huojentui huomattavasti, kun siellä kävimme. Anoppini ja muutenkin koko mieheni suku ovat aivan ihania ihmisiä, heidän parissaan rentoutuu, vaikka ei haluaisikaan! Sanoinkin miehelleni kotiin ajellessamme, että en kyllä yhtään ihmettele, miksi sinusta on tullut niin ihana. Anoppini tänään esimerkiksi kehui ulkonäköäni niin, että väkisin meinasin herahtaa itkuun: oma äitini ei koskaan ole puhunut minulle niin kauniisti (saati ex-anoppi, hih).
Nyt tässä jaksaa varmaan paremmin paneutua siivoiluihin sun muihin hössötyksiin, kun ei ole aivan niin viulun kieli kireällä.
Ja Tarmon tuloon yksi viikko...
Voimia sinne kaikkeen touhuiluun! Hyvä on pitää välipäivä stressaamisessa :)
VastaaPoistaSaretska, istu rauhassa vaikka tuolille ja mieti mikä kaikki on elämässäsi hyvin. Laita silmät kiinni. Ihanat lapset, ihana mies, anoppikin;) sekä mahtava kissa ja kohta Tarmokin. Jatkanko?
VastaaPoistaYmmärrän kyllä stressisi kun kaikkea on yhtaikaa, vaan pysähtyminen ja hetken lepo voi vähän helppottaa.
Oikein hyvää kevään jatkoa,
sinnitellään;)
Asiat menevät painollaan ja turhia stressaamatta:)Neuvoo yksi neuroottinen stressaaja ja huolehtija.
VastaaPoistaRantista kannattaa kuunnella, sillä on aina hyvää sanottavaa, kun vain osaisi ottaa opiksi.