Juhlat hellan takana

Huomenna on esikoisen rippijuhlat. Määräaikaisena työntekijänä saan ottaa lomaa töistä sitä mukaa kuin sitä kertyy, ja otin kolme päivää tähän ennen juhlia siivouksia ja leipomuksia varten. Olenkin ahkerasti kuurannut mm. varastoa ja hellantauksia sekä keittiön laatikoita, vieraat varmaan kököttävät kyseisissä paikoissa. Muuten koti onkin yhä vielä melko kaaoksessa, koiran kakkoja ja pissejä tietty putsailen sitä mukaa lattioilta kuin niitä ilmaantuu. Jotenkin on kuitenkin usko kova siihen, että huomenna koti on juhlakunnossa valmiina ottamaan vastaan lapsen suvun, eli omani ja eksän perheen sekä tytön kavereita ja poikakaverin äiteineen ja kummeineen, jotka sattuvat asumaan ihan tuossa naapurissa. Kirkkoherrakin varmaan pistäytyy sekä nuorisotyöntekijä ja isoset. Eksä tuli kiitettävästi järjestelyihin mukaan ja hommasi avukseni ent. pitopalveluyrittäjän, joka tulee kokkaamaan ruoat ja tarjoilemaan. On tuntunutkin oudon helpolta pelkästään leipoilla makeita tarjottavia. Niitä onkin sitten sen seitsemää tai enemmänkin sorttia, pikkutyttökin kun leipoi vielä eilen suklaapikkuleipiä ja isot tytöt jo pari viikkoa sitten ison kasan lusikkaleipiä. Itse tein kahta lajia kuivakakkua, raparperipiirakkaa, hillopikkuleipiä, vanhanajan unelmatorttua ja tänään täyttelen lakka- ja mansikkatäytekakut sekä pistän mansikkarahkahyytelökakun yöksi hyytymään. Raili tuo vielä lisäksi pullapitkon.

Rippityttö palasi eilen leiriltä. Kiva oli kuunnella, kun hän pitkin iltaa lauleli leirillä oppimiaan lauluja. Kampaajakin kävi laittamassa tukat kuntoon, mies on siisti ja komea, meidän naisväen hiukset värikkäät: tyttären irokeesi sai pirteän pinkin ja lilan raidoituksen, mulla on tummalla pohjalla pari räväkänpunaista raitaa, pikkutytölläkin lila raita. Ollaan oikein kauniita ja komeita ;-) Rippilapsi pukeutuu hempeän pinkkiin prinsessamekkoon, ja pinkin otin myös kodin koristeluväriksi: servietit, kaitaliinat ja noutopöydän kukkalaite noudattavat pinkkiä teemaa. Aamulla käyn itse tai laitan apujoukot poimimaan luonnosta vaaleanpunaisia kukkasia ruokapöytien maljakoihin. Tänään haetaan vuokra-astiat nuorisoseuralta ja samoin vuokrattavat kaksi ruokapöytää tuoleineen kylätalolta. Pöytäliinat mankeloitin pesulassa, joten ei tarvitse silitelläkään. Onhan noita verhoja tässä silitettykin harva se ilta. Laiskimus pesetin isommat matotkin pesulassa, josta tuli aika iso lasku. Nyt ei sitten teekään mieli laittaa koko mattoja lattialle, sillä arvatenkin eräs Tarmo-niminen koira käyttää niitä mielellään vessanaan. Laitan ehkä vain avarimpiin lattiakohtiin matot.

Tarmo on kasvanut hurjaa vauhtia. Viikko hänen kasvustaan on jäänyt nyt ikuistamatta kameralla, sillä tytöllä oli kamerani mukanaan leirillä. Kova poika on Tarmo menemään ja hyvä haukkumaan :D Nyt se on alkanut haukkua Suloakin, sitä kun harmittaa, että Sulo ei antaudu läheiseen tuttavuuteen. Sulo puolestaan katsoo alta kulmiensa mokomaa räkyttäjää. Kiinnostavin saalis Tarmon mielestä on vessaharja. Jos vessan ovi jää auki, kohta on komea seisontahaukku käynnissä. Ehkä vessaharja muistuttaa jotenkin supia? Tai haiskahtaa sille. Hihnassa olemme jo Tarmon kanssa lenkkeilleet, tässä yhtenä päivänä kävimme mm. ilahduttamassa kirjaston väkeä. Pitäähän lapsen tutustua äiskänkin harrastuksiin eikä vain iskän metsästyshommiin! Koko kirjaston henkilökunta tuli pihalle ihastelemaan poitsua, ja kun seuraavana yönä Tarmo oli syönyt mieheni kirjastonkirjan, ei miehelle koitunut siitä mitään sanktioita, koska koiramme on kuulemma niin söpö!

Sellaista eloa täällä Mansikkamäessä tällä hetkellä. Tästä päivästä tulee arvatenkin kiireinen, kun tuo normisiivous on tosiaan jäänyt tekemättä kaiken takanurkkien puunauksen tiimellyksessä ja koiran temmeltäessä. Juhla tulee kuitenkin huomenna joka tapauksessa, esikoiseni konfirmaatio! Koska Venla on rippilapsista kaikista pienin, kulkee hän kuulemma etummaisena kulkueessa. Jo pelkkä mielikuva tyttösestäni valkeassa albassa kulkemassa kohti kauniin kirkkomme alttaria saa palan nousemaan kurkkuuni. Minun rakas punkkarini! Jo niin iso.