On tämä elämäni tosiaan säälittävä ja pieni, sen huomaa
taas. Minulle, jos kenelle, voi aivan reilusti tokaista, että ”hanki elämä”, ja
on siinä ihan oikeassa.
Tuli elämää suurempi ongelma tänään yhdestä pyykinpesusta.
Olin nostelemassa koneesta puhtaita vaatteita kuivumaan ja kuinka ollakaan,
kaikki vaatteet olivat sitten kivasti nenäliinasilpussa ja -nöyhdässä. So what?
Ei muuten mitään so what, vaan minulla kertakaikkisesti ryöpsähti yli äyräiden.
Kuuma raivo, pettymys ja turhautuminen vyöryivät sisimpääni ja nostivat
epätoivon kyyneleet silmiini. Onneksi muita perheenjäseniä ei ollut kotosalla,
sillä siinä tapauksessa perhe olisi saanut varmastikin yllättävän ja kiihkoisan
huutomyrskyn päällensä. Tiedän, aivan kohtuuton reaktio pikkuasiaan, mutta minulle tuo
taskuun unohtunut nenäliina edusti välinpitämättömyyttä, kunnioituksen puutetta
ja töideni halveksuntaa. Kun kerran oleskelen vain tässä kotosalla kaiket päivät,
niin jotenkin se vain on mennyt siihen, että hoidan käytännössä kaikki kodin
askareet. Varmaan perhe on ihan tottunut siihen ja pitää automaattina, että
hommat tekeytyvät. Niin siinä pyykkikoneen ääressä sitten hyökyi mieleeni, että
voi *&¤#!!!!!, jos minä aina kaikkien pyykit pesen, viikkaan ja jakelen
kauniissa pinoissa puhtaina omistajilleen, niin SEN VERRAN VOISI ITSE KUKIN HUOLEHTIA,
ETTÄ TARKISTAA NE TASKUNSA EDES!!!!!
Että voi,voi Saretskaa, kun sillä on hankalaa tämä elämä!
Nyt tekee mieli laittaa tähän vielä oikein ruma kuva itsestään. Josta näkyisi, miten typerä ja pikkumainen (v****mainen) Saretskan keskenkasvuinen sielu on.
 |
| Oikein aikuismaisuutta kerrakseen |
Olen sen verran kaukana, että uskallan kommentoida.
VastaaPoistaOn muuten tuttu juttu. Minäkin oen saanut raivarin kerran kun mies oli jättänyt paitansa taskuun nenäliinan. Se oli sillä kertaa liikaa, se kuuluisa piste iin päälle. Aivan kuin sinulla nyt!
Mutta pura mieltäsi ja itke, ethän sinä mikään perheen talouskone ole. Onneksi sait kirjoitettua asian tänne.
Muuta en osaa sanoa, kun nämä maanantait on jotenkin syvältä, vaikka eivät eroa mitenkään muista viikonpäivästä. Kaikki samaa sohjoa;(
Oli se eilinen maanantai tosiaan hankala päivä. Minulla meni jotenkin kaikki päin mäntyä, mitä yleensä teinkin. Vähän nyt nolottaa tuo eilinen päivityskin ja etenkin kuva (Sari eskarilainen tai 4 vee...)
PoistaTuttu juttu. Olen poksahdellut paljon paljon pienemmistäkin asioista.
VastaaPoistaNykyään kykenen jo hieman paremmin hillitsemään itseni.
Muistan ikuisesti ensimmäisen räjähtämiseni tässä suhteessa. Ihme, että mies ei ottanut heti välimatkaa. Olimme käyneet ostoksilla, mies (silloinen tuore poikaystävä) pakkasi ostokset laatikkoon. Olivat ihan sikin sokin siellä laatikossa ja joku hapankermapurkki oli tietysti alimmaisena eli kansi rikki ja kermat ties missä...
Siitä seurasi ensimmäinen isompi poksahdukseni. Poikaystävä vain katseli vieressä ja kysyi tyynesti, että hakeeko hän uuden purkin, koska se vaikuttaa hyvin olennaiselta ainesosalta kokkauksiani varten.
Jälkikäteen tietysti hävetti tuo reaktioni. Mutta eipä se jäänyt viimeiseksi.
Kai niitä on luvassa jatkossakin. Cipralexit kyllä tuntuvat tasaavan näitä juttuja oikein mukavasti. Mutta tasaavat siinä samalla koko tunne- elämää ehkä turhankin paljon. Jossain vaiheessa olisi kiva pystyä elämään täysin ilman dopingia.
Hyvä, että muillakin menee hermot välillä pikkuasioista, enpähän tunne olevani ihan friikki :D Voin hyvin kuvitella, että menis hermot tuollaisen smetanahommankin takia.
PoistaMinulla ei ole nyt ollut masennuslääkitystä enää moneen vuoteen, vaikka välillä on aika rankkoja kausia ja tosiaan myös noita ryöpsähdyksiä, että ovet paukkuvat. Terapia on auttanut tunnereaktioiden säätelyssä tosi paljon, mutta nyt on se ongelma ollut syksystä asti, ettei ole varaa käydä kuin kaksi kertaa kuussa 45 min. Ei olisi sitäkään, mutta perhe "pakottaa": kaikki ovat valmiit tinkimään mistä vain, että minä saan käydä terapiassani (varmaan oman hyvinvointinsa takia, haha).
Meillä se meni toiste päin. Mies pesi pyykkiä ja laittoi mun vitivalkoiset työsukat värillisen pyykin joukkoon --> hirvee raivari. Ja kuten Simpukallakin hävetti jälkeenpäin.
VastaaPoistaPs. Susta ei saa rumaa kuvaa tekemälläkään :)
Mulle sattuu aika usein vastaavia sukkajuttuja, manailen sitten itseäni sen takia (tai mielessäni syyttelen muita, että joku saakeli varmaan oli piilottanut ne sukkansa paidan tms. sisään). Arvaapa, nolottaako koko tuo eilinen päivityksenikin, oikein 4-vuotiaan tasolle kun pitää vajota, huokaus!
PoistaVoi itku, miten ihanasti sanoit, kiitos! ♥
Meillä joku oli pudottanut vessapaperirullan pesukoneen reunalta koneeseen (mitä helkuttia se siellä teki) ja pyykit nöyhdässä. Raivarin lisäksi kärsin taloudellistakin tappiota kun maripaitaa ei saanut puhtaaksi ja se meni matonkuteisiin.
VastaaPoistaOhhoh, tuo oli jo "taitavasti" tehty! Onpas mukava lukea näitä muittenkin kommelluksia ja varsinkin tuosta, että toisetkin saavat raivareita, vaikkei kyse olisi ihan elämästä tai kuolemasta :D Sinulla sentään oli vähän enemmän aihettakin, kun kallis paita meni pilalle.
PoistaKyllä joskus kiehuu yli, aina siitä selviää kuitenkin.
VastaaPoistaOn ehkä muutama koneellinen tullut pestyä pyykkiä uudelleen tuon saman nenäliinan takia ;) Senpä takia yleensä tutkin kaikki taskut ennen koneeseen laittoa. Taskuihi jää työkaluja, nauloja yms.Mie pesen pyykit kiltisti, koska muut (mies) ei osaa käyttää konetta. Joskus se oli laitanut työvaatteensa koneeseen, niin tietysti kännykkä oli taskussa. Sai sitä sit kuivatella ite. Ja on niin ikivanha kone, jotta jos se särkyis sen laittaessa pyykit pyörimään, niin sit mie vasta oisin vihanen. Täytyy käsitellä konetta kiltisti,jotta pysys kunnossa pitkään vielä.
Minä en yleensä ikinä tutki taskuja, koska olen nimenomaan teroittanut sitä tälle porukalleni, että sen verran jokainen hoitakoon itse. Kyllä ne taas vähän aikaa sen muistavat...
PoistaKännykkähomma on jo vähän pahempi, vaikka eihän siitä muu pyykki onneksi piloille mene, hihi! :D
Sori, mutta nauratti sun kuva. Kun murheet ja huoli painaa, joku näennäisesti pikku juttu saa kupin keikahtamaan nurin. Samoja fiiliksiä täällä,vaikka eri syistä. Kiukuttelu auttaa vähän.
VastaaPoistaHyvä, jos nauratti :-) Minua pelkästään nolottaa, mutta olkoot tuossa. Laitan jonkin nätimmän kuvan vaikka Sulosta seuraavaan päivitykseen :D
PoistaSepä se juuri, että on niin herkillä kaikesta muusta ja sitten jokin korsi on vain liikaa. Kyllä se taas helpotti :D
Noista kaupan pakkaussessioista olen minäkin sen verran kiehunut, että nykyään, jos olemme yhdessä kaupassa, pakkaan aina itse.
VastaaPoistaSitten noista Cipralex-masennuslääkkeistä. Aikoinani minäkin söin niitä. Meni kyllä kaikki tunteet, en tuntenut iloa enkä surua, elämä oli kuin zombina olisi kulkenut. Nyt en ole syönyt neljään vuoteen enää mitään, käyn vain siellä ryhmäterapiassa.
Entinen mies oli niin tarkka pakkaamisesta, ja on kuulemma yhä, että loppujen lopuksi oikein pelkäsin pakata kasseja kaupan kassalla, kun olimme yhdessä ostoksilla. Aina oli joka tapauksessa jokin purkki väärässä kohti :D
PoistaKyllähän noita raivareita tulee kaikille. Se on sitä elämää =) . Meillä minä pyykkään ja mies imuroi. Kumpikaan ei osaa käyttää "toisen" konetta. Nythän teilläkin on mies kotona, joten hänelle osa hommista. Toki lastenkin täytyy oppia, mutta ymmärrän kyllä että tuleehan sitä itse paljon tehtyä, kun on kotosalla. Toivottavasti purkaus auttoi ja tunnelmasi on nyt kevyempi!
VastaaPoistaMies tekee kyllä ihan osansa hommista, oma vikani vain, kun olen niin karsean tarkka ja nipottaja, ettei minulle meinaa kelvata kuin oman työni jälki... Ja lapsetkin oikein nauttivat esim. kokkaamisesta ja leipomisesta, kunhan minä olen poissa keittiöstä päällepäsmäröimästä.
PoistaNyt on todellakin kevyempi tunnelma :D