12.10.2014

Elämä on

Blogikirjoittaminen ja blogien lukeminenkin on jäänyt pitkäksi aikaa, sillä olen tarvinnut käyttää voimani, kaiken aikani  ja keskittymiseni arjen uusiin asioihin sekä vanhojen, hieman vaikeiden ja raskaiden asioiden kunnialla hoitamiseen. Kaiken kaikkiaan minulle kuuluu hyvää. Mitä sinulle kuuluu?

Olen nykyisin töissä. Moni tietysti tuumaa tästä työpaikastani, että eihän se mikään oikea työpaikka ole, koska se on vain vuodeksi, palkkatuettu ja osa-aikatyö. Eikä siitä jää käteen paljon enemmän rahaa kuin Kelan tuesta. Mutta tiijättäkö työ mitä? Minä olen onnellinen ja ylpeä työstäni! Olen Jyväskylän Naisvoimistelijoilla toimistosihteerinä. Kun huomasin nimeni ilmestyneen nettisivujemme yhteystietokohtaan, tuijotin sitä vedet silmissä ja suupielet korvissa taatusti viisi minuuttia. Joku varmasti sanoo taas, että on filosofian maisteri alas vajonnut, kun tuollaisesta ”toimistorotan” hommasta riemuitsee. Antaa sanoa vaan. Olen ylpeä, että saan olla edustamassa tuollaista organisaatiota, palvella iloisia asiakkaita sekä omia, reippaita ohjaajiamme ja joukkueitamme. Sitten, jos olisin tupakkayhtiön tai turkistarhan palveluksessa (joihin en kyllä menisikään), voisin hävetä työpaikkaani. Liikunta on iloinen ja kannatettava asia, ja olin kyllä melko yllättynyt valinnastani tuohon tehtävään, sillä ulkomuodoltani en välttämättä ole ihan joukkuevoimistelun tai kilpa-aerobicin kasvot, hahaa! Mutta ei ehkä tarvitsekaan, koska toiminnanjohtajamme on, hän kilpailee itse Vaniljat-joukkueessa ja valmentaa nuoria.

Syyskuussa työaikani oli sellainen, että parina päivänä viikossa toimisto oli auki kuuteen saakka illalla. En olisi noina päivinä pääsyt kotiin kuin vasta iltakymmenen bussilla, joten meninpä ja ostaa pätkäytin pikku, pikku autosen! Vieläpä ja jopa aivan samanlaisen kuin kasikymppisellä äidilläni on. Keräsin kaikilta luottokorteiltani viimeiset luotonjämät yhteen ja sain kokoon rahat viisitoista vuotta vanhaan Micraan. Se on ihana! Nyt pääsen huristelemaan mieleni mukaan ja kuljettelemaan tytärtä harrastuksiin, vaikka puoliso ei olisikaan kotosalla. Ja harvoinhan hän on. Meillä jatkuu edelleen tämä välivaihe, jossa mieheni (+ Tarmo) pitää kortteeria Kumpumäessä vanhempiensa talossa ja minä Siirin (+ Sulo) kanssa täällä Mansikkamäessä. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, kun aletaan muuttoja yms. järjestää. Pelkästään Siirin kannaltakin tilanne on enemmän kuin hankala.

"Kolmas lapsemme" Noora kuljettajana ja Venla kyydissä.
Micra saa kyytiä ;-)
Uudesta työpaikastani  yksi esimerkki, miten reilu  meininki siellä on: Ensi viikolla, kun on syysloma, kaikki pitävät lomaa ja toimisto on kiinni. No, mutta eihän minulle lomia ole vielä kuukaudessa kertynyt. Tavallisessa työpaikassa olisi sanottu, että minun pitää tulla hoitamaan toimistohommia normaalisti joka tapauksessa, koska kyllä siellä todellakin töitä riittää. Mutta meillä päällikkö sanoi, että kaikki ovat lomalla. Joulunäytöksestä ja sen sellaisista tulee sitten ylityötunteja vastaavasti. Minusta tuo tuntui niin uskomattomalle, että lupasin jonain päivänä ensi viikolla käydä ainakin pesemässä toimistomme ikkunat, koska ikkunanpesusta on puhetta ollut. En muutenkaan tunne lainkaan olevani vielä loman tarpeessa, mutta onhan se ihana olla kotosalla, kun Venlakin tulee sieltä Tampereelta, ihanaa! Työviikkoni ovat muuten sellaisia, että olen töissä 7,5 tuntia päivässä  maanantaista torstaihin ja perjantait ovat vapaata.

Hei, mitähän teille kaikille kuuluu? Nyt alan lukea sitä. 
Niin, ja vielä sellainen uusi asia elämässäni, että leivoin eilen ihan ensimmäistä kertaa viinereitä! Ette ikinä usko, mutta niistä tuli aivan suussasulavia! Laitan vaikka ohjeenkin tässä jossain vaiheessa J

Viinerit, nam.



17 kommenttia:

  1. Ihanaa, mahtavaa, loistavaa Saretska! :-)

    Mä en taatusti ainakaan kuulu niihin, jotka ajattelevat työsi olevan jollain tavoin vähempiarvosta kuin joku opintojasi vastaava työ. Työhön kuuluu niin paljon muutakin kuin asema ja koulutus (tai palkka). Jos työ on vielä mielekästä ja ympärillä on kiva porukka, niin se on aina hyvästä. Oon mielettömän iloinen kanssasi tästä paikasta.

    Meillä on Suomessa lähisuvussa parikin hyvää esimerkkiä siitä, että joku on siirtynyt tekemään täysin jotain muuta, mihin on aikaisemmin kouluttautunut. Eräs sukulaismies on viralliselta koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri ja toimi aikoinaan pitkään lukiossa liikunnanopettajana. Jossain vaiheessa leipiintyi, totesi haluavansa pitää liikunannan pelkästään harrastuksena. Hän pelasi itse 1. divisioonassa jalkapalloa, valmensi 2. divisioonassa pelaavaa joukkuetta ja täytti siten liikunnallisen puolen elämästään. Työelämässä siirtyi lihanleikkaajan työhön ja teki sitä omasta vapaasta tahdostaan viimeiset 30 vuotta. Ei ihan tavallinen uravalinta sekään, mutta hän oli tyytyväinen työhönsä ja elämäänsä, eikä siihen ollut kenelläkään mitään sanomista. Sanoi itse voittaneensa tuolla valinnallaan paljon enemmän työmotivaatiota ja elämänlaatua. Olen varma, että moni pyöritteli aikoinaan päätä hän valinnalleen ja takuulla kuuli kommentteja, miten tulee katumaan ja palaamaan takaisin "kunnon" työhön.

    Mä en arvosta ihmisiä, jotka määrittelevät itsensä tai toiset ihmiset työn "arvokkuuden" tai tittelin kautta. Itse saan kuulla jatkuvasti anopiltani, miten haen liian helppoihin työpaikkoihin. Viittaan kuitenkin kintaalla niille puheille, sillä hänellä ei ole aavistustakaan niiden työpaikkojen työnkuvista, joihin olen hakenut. Enemmän osoittaa mun silmissäni tyhmyyttä se, että kovaan ääneen laukoo noita faktojaan tietämättä asioista mitään.
    Mutta ne tyhjät tynnyrit... You know. ;-)

    Onnea myös suloiselle Micrallesi ja paljon mukavia kilometrejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas mukava kommentti ja tosi mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa!
      Anoppisi vaikuttaa tosi symppikseltä, hrrr, puistattaa. En yleensäkään ymmärrä, millä meriiteillä ihmiset kokevat oikeudekseen puuttua ja arvostella toisten valintoja tällaisissa asioissa. Saisiko se anoppisi mielestään siitä jotain hohtoa itseensä, jos hakisit niitä töitä, joita hänen mielestään pitäisi. Jos välittää toisesta, niin kannustaa häntä nimenomaan tekemään elämässään sitä, mitä asianomainen itse haluaa.
      Sukulaismiehellesi terkkuja ja hatunnosto♥

      Poista
    2. Heh, täytyy kertoa terkkuja sukulaismiehelle. Hän on ihana tyyppi ja tavallaan ollut itselleni isähahmo, sillä omaa isäänihän minä en tunne. Samaten tyttärensä ovat mulle aivan mahdottoman rakkaita. Ovat mua huomattavasti nuorempia ja niitä olen koko nuoruuteni hoitanut. Toisin sanoen myös kasvanut heidän kanssaan jalkapallokentän reunalla. :-D

      Anoppi on joo... Aikas omalaatuinen ihminen. Mulla on häneen sellainen viha- rakkaussuhde. Olen onnellinen, ettemme siihen samaan taloon päätyneet asumaan. Hän on varsinainen hobbypsykologi ja se on joskus jotain aivan järjetöntä tulkintaa. Vahva persoona vahvoine mielipiteineen, vaikka ei aina asioista oliskaan mitään hajua.

      Poista
  2. Anonyymi12.10.14

    Onnea kovasti työpaikasta vieläkin! Sehän kuulostaa tosi mukavalta paikalta, lomaakin sait. Ja vuosi on pitkä aika, jos ajattelee työttömänä oloa. Minusta tärkeintä on oma asenne. Sinäkin olet heti iloinen ja onnellinen työstäsi, joku toinen voisi marmattaa, että vaan tällanen. Mutta ei se todellakaan ole vaan, tosi hienoa!

    Ja autonhan pitää olla punainen, että näkyy tiellä! Turvallisia kilometrejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitoksjakitoksak! Olen tosiaan iloinen, ja nyt tuntuu energiaa riittävän arjen askareisiinkin paljon paremmin kuin työttömänä ollessa.

      Poista
  3. Anonyymi12.10.14

    Onnea työpaikasta! Kuulostaa todella hyvältä ja sinulle sopivalta. Itsekin olen ollut palkkatuella hommissa ja se on yhtä arvostettavaa kun mikä tahansa muukin. Olen varma että pikkuhiljaa myös muut asiat järjestyvät. Hyvännäköinen auto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pidän tosiaan kovasti asiakaspalvelutyöstä ja siitä vaihtelevuudesta, mitä tuolla on. Ja siitäkin, että on koko ajan pieni kiire, se pitää virkeänä :-)

      Poista
  4. Hienoa! Vaikka onkin määräaikainen, niin se on sentään TYÖTÄ! Se varmasti vaikuttaa itsetuntoon suotuisasti. Ja autokin tuli sitten hankittua :) Micra on niin söpö auto, mie oon aina niitä katellu "sillä silmällä", mutta mies pitää niitä huonoina talviajossa, eikä oo suostunu ajatukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, heti on sellainen olo, että on helpompi olla ihmisten kanssa, kun ei koko ajan pelkää sitä kysymystä työpaikasta. En olekaan mikään erakko, hohoo!

      Minäkin vähän mietin sitä talviajettavuutta, kun Micraa ostattelin, mutta halusin ehdottomasti pienen auton, koska vihaan ison auton parkkeeraamista parkkihalleissa jne. Tässä eräänä päivänä tein Micralla jopa hienon taskuun peruutuksen kaupungissa, hyvä minä! Ajelen sitten talvikeleillä oikein varovasti :D Niin, ja kun ei tuo mies ollut silloin kotosallakaan, kun autokuume ja työpaikka iskivät päälle, niin se autonosto oli enää ilmoitusasia sitten, kun se oli jo tehty:D

      Poista
  5. Marjatta12.10.14

    No niin! Täällähän onkin tapahtunut kivoja asioita! Asiat järjestyvät ja menevät eteenpäin aina, ennemmin tai myöhemmin. Siihen kun vaan jaksaisia uskoa silloinkin kun tuntuu, että kaikki junnaa paikoillaan. Ja kuule, älä sinä ajattele hetkeäkään, mitä muut ajattelevat työsi olevan! Se on sinun työsi, josta tunnut olevan syystäkin iloinen ja piste. Toivottavasti muutkin keskeneräiset asiat alkavat vähitellen ratketa.

    Hyvää syksyn jatkoa ja kurvailuja uudella autolla. Se helpottaa kulkemisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista! Tuntuu se ihmeelliseltä, että välillä nuo käytännön asiat lutviutuvatkin eikä aina jotain hankaluuksia. No, onhan niitäkin tietysti, mutta iloittava on kaikista hyvistä asioista. Mukavaa syksyä sinulle!

      Poista
  6. Onpa mukava kuulla, että viihdyt työssäsi ja Onnea vielä minultakin! Olen minäkin samalla tuetulla palkalla työssä, mikä ei vastaa minunkaan koulutusta (joka ei sekään kyllä ole kummonen). Vaikka usein tunnekin olevani etuoikeutettu ja tarpeellinen, en kunnolla tykkää hommasta. Yritän kestää, aikansa kutakin.
    Hienoa kun olet ostanut autonkin, voi kun joskus sellaseen saisi jostain rahaa ja uskallusta :) Nautinnollista lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta koulutuksen ja työn vastaavuudesta sen verran, että enpä luule, että pärjäisin edes enää koulutustani vastaavissa tehtävissä. En ole mm. aktiivisesti pitänyt kielitaitoani yllä, kohta varmaan lukiolainen venäjän lukija osaa sitä sujuvammin kuin äitinsä :D
      Monesti olen myös ollut sellaisissa työtehtävissä, joista en oikeasti ole pitänyt enkä ole tuntenut niissä työniloa. Joten tiedän ehkä jotain siitä, miltä sinustakin tuntuu. Harmi. Mutta aika aikaa kutakin, kuten sanoitkin, sitten tulee taas jotain uutta ja parempaa.
      Autoilu tosiaan ainakin vie ne viimeisetkin rahat... Käytin just eilen Micran öljynvaihdossa, kun ei ollut mitään havaintoa, milloin sellainenkin olisi tuohon tehty. Niin korjausmies löysi siitä sitten vinon pinon vikoja, jotka olisi laitettava katsastukseen mennessä, yhhhh :-( Mutta on tosiaan ihanaa päästä menemään minne ja milloin tarvitsee mennä eikä tarvitse kysellä muiden kyytejä.

      Poista
  7. Anonyymi12.10.14

    Wauuu! Olipa mahtavaa lukea, että sulle kuuluu noin hyvää :) :) Olen tosi iloinen puolestasi, jee! :)

    En mäkään tee koulutusta vastaavaa työtä. Tai no kyllä mun toinen työ vastaa koulutusta jollain tasolla, mutta palkka ei. Sitten taas työ, jota teen tällä hetkellä enemmän, ei vaadi mitään koulutusta. Mutta enpä ole siellä ainoa, jolla on korkeakoulututkinto :) Näinä aikoina on pääasia, että on töitä ja semmoista, mistä itse tykkää, koulutuksista ja muiden ajatuksista viis.

    Voi kun on söpö tuo punainen Micra :) Auto tuo vapauksia, se on hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä, kiitos!
      Totta joka sanasi. Ei voi mitään, mutta tykkään ihan oikeasti tuosta työstäni, vaikka harmi vaan, ettei siitä paljon makseta ;) Ei seuroilla ja järjestöillä ole kertakaikkiaan rahaa. Ihme, että meidän seurallamme on varaa palkata edes yksikin toimistoihminen, ja palkkatuki onkin siihen varmaan ainoa mahdollisuus. Siksi tuo työsuhde ei jatku kuin sen vuoden, kuten palkkatukikin.

      Poista
  8. Onnittelut palkkatukityöpaikan saamisesta ja onpa herkullisen näköisiä viinereitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos! Kyllä se auttaa mielenterveyttä, vaikka rahapussi pikemminkin entisestään köyhtyy, kun hommasin tuon auton. Viinerit onnistuivat aloittelijan tuurilla :)

      Poista