10.1.2015

Olen elossa!

Onnellista tätä vuotta kaikille teille, jotka luette tätä! On pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Mielessä olette olleet, mutta kai nuo voimavarat ovat niin rajalliset, että ovat menneet jokapäiväisen elämän pyörittämiseen.  Sehän on nimittäin sujunut aivan kunnialla J En tarkoita, etteikö olisi ollut vaikeuksia, mutta niistäkin olen selvinnyt ilman romahduksia. Oikein hienosti oikeastaan.

Syksy on mennyt enimmäkseen työn merkeissä. Olen laittanut itseni täysillä likoon, ja minusta on sukeutunut henkeen ja vereen JNV:läinen. Tuntuu melkein pelottavalta sanoa tämä, mutta tykkään työstäni! Saako sitä tykätä työstä, voiko sanoa, että töissä on kivaa? Onko se sitten enää oikeaa työtäkään? Täytyy tunnustaa se, että joskus joitain hommia tulee tehtyä kotikoneella vapaa-aikanakin. Ihan huvikseen.  Ja jotkut työpäivätkin tuntuvat silkalta hauskanpidolta, esimerkiksi loppiaisena olin kauden aloituksessa Jumppatorilla myymässä jumppakortteja vapaaehtoisten avustamana, ja tuntui kuin olisin ollut mukana kivoissa talkoissa. Päällikön luvalla kävin siinä välillä jumpassakin, oli hauska ajatella, että tässä sitä vaan kuntoillaan palkan edestä. Palkkahan ei tosiaan päätä huimaa, mutta ei urheiluseura pystyisi sitäkään maksamaan ilman palkkatukea. Palkan päälle saan työttömyyspäivärahaa, koska olen osa-aikatyössä. Sillä rahalla ostaa jo bensat työmatkoihin.

Tässä kun on päässyt työnsyrjään kiinni, on entistäkin selvemmin käynyt ilmi, miten hirmuisen tärkeää se työ ihmiselle, ainakin minulle, todella onkaan. Henkinen tilani ja mielenterveyteni on parantunut ja voimistunut niin paljon, että aloimme yhteistuumin terapeuttini kanssa alasajaa terapiaani. Kolmas Kelan tukema vuosi päättyy muutenkin heinäkuussa, mutta nyt olemme jo harventaneet käyntejäni yhteen kertaan kuussa. Ei ole ollut enää mitään ruodittavaa, lähinnä olemme jutelleet kuin ystävät keskenään juttelevat. Huomasin, että samat asiat voisin keskustella ihan vaikka puolison kanssa. Ilman veloitusta. Mielialalääkettä en ole tarvinnut elokuun jälkeen. Kyllähän minua joskus masentaa, mutta se ei ole mitään sairautta enää, vaan tiedän tunteen ajan kanssa menevän ohi enkä ajattele kuolemaa ainoana poispääsynä kurjasta olosta.

Asuntoasiamme on edelleen vaiheessa. Puoliso pitää työvuorojensa aikana Tarmon kanssa kortteeria siellä vanhempiensa tyhjäksi jääneessä talossa Kumpumäessä ja minä täällä Uuraisilla Siirin ja Sulon kanssa tai pelkän Sulon silloin, kun lapsi on iskäviikolla. Venlahan muutti lukion musiikkilinjan perässä Tampereelle. Hän viihtyy siellä tosi hyvin, mielestäni jopa liiankin hyvin, sillä minulla on kova ikävä ja haluaisin nähdä häntä useammin. Välillä on niin kova ikävä, että sydän meinaa haljeta.

Siinä mieheni vanhempien talossa ilmeni pahoja kosteusvaurioita, joten senkin kanssa on nyt pähkäiltävää, että mitä tehdään. Korjausarvio on nimittäin melko suolaisen hintainen ja pitäisihän siitä talosta jotain maksaakin. Tämä talo ei ole vieläkään myynnissä, mutta nyt aiomme vihdoin viimein tarttua toimeen ja laittaa myyntiin. On liian kallista lämmittää ja ylläpitää kuuden huoneen ja keittiön taloa pelkästään yhtä tai kahta ihmistä varten. Tien puolelta katsottuna varmaan usein näyttää, ettei täällä asu ketään, kun sen puoleiset huoneet ovat tyhjillään ja pimeinä melkein aina.

Tällaista näin pikaisesti ja päällisin puolin elämääni nyt kuuluu. Ei mitään suuria kohokohtia eikä toisaalta kamalia katastrofejakaan. Tilannetta leimaa eniten tämä perheen hajallaan olo. Se on jonkinmoinen vaikeus (vai pitäisikö käyttää muoti-ilmaisua ”haaste”), mutta olen sen takia oppinut sietämään yksinoloa ja myös nauttimaan siitä. Nytkin olen yksin – tai siis kaksin Sulon kanssa – kun mies ja koira ovat Kumpumäessä  ja Siiri Venlan luona kylässä Tampereella. Ei huolinut äitiä mukaan, huoks.

Saretska jumppatorilla myymässä jumppakortteja. Seuran
puheenjohtaja venyttelee.

11 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla sinustakin, ja vielä mukavampaa, että hyvin menee :) Onneksi sulla on Sulo siellä aina kaverina, ettei tarvi ihan yksin taloa asustaa... mieki oon niin onnellinen näistä koirista, vaikken yksin asukaan.

    Tosin myyntiin tejän se talo pitäisi kipin kapin laittaa, kun myyntiajat on todella pitkiä tällä hetkellä. Ja kosteusvaurioista taloa ei kukaan ostaisi, joten hyvin pieni hinta pitäisi olla sillä Kumpumäen talolla... jollekin perikunnalleko se täytyy maksaa, vai mikä järjestely siellä on? Kannattaa tosiaan kysellä kiinteistönvälittäjän arviota myös, ettette vaan maksa liikaa.

    Miten sun töissäkäynnin laita sitten on, jos on vielä tuo työpaikka ja muutto tulee? Sulla työ paransi mieltä, mulla eläke teki sen :) hoitosuhde lopetetaan keväällä, viimeinen hoitoneuvottelu ollee toukokuussa. Eikä tunnu pahalta, kuten viimeksi kun suunnittelivat sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin mukava kuulla sinusta :-)
      Juu, myyntiajat ovat täälläkin pitkiä, vaikka tämä muuttovoittokunta onkin. Kai ne ihmiset rakentavat mieluummin uutta kuin ostavat vanhan. Tiedän kyllä ainakin yhden perheen, joka on kiinnostunut, ovat etsimässä isompaa taloa ja nimenomaan täältä kylän keskustasta. Olen jutellutkin asiasta kaupassa käydessäni (perheen äiti on kaupanmyyjä). Se Kumpumäen talo on mieheni vanhempien omistuksessa, he muuttivat sieltä pois, koska ovat jo aika huonossa kunnossa mollemmat. Me olemme varmaan ainoat, jotka ostaisivat sen talon, on se niin huonossa kunnossa ja tosiaan ne koskeusvauriot vielä. Paikka on kyllä ihana järven rannalla.
      Jos talomme nyt myytäisiin, en muuttaisi täältä vielä mihinkään. Olemme senkin suunnitelleet, että jäisin sitten Siirin kanssa tänne Uuraisille johonkin pieneen vuokra-asuntoon. Sulo varmaan muuttaisi Arton ja Tarmon luo. Haluan olla tämän JNV:n työsuhteen loppuun saakka ja Siirin luona.
      Ihana, että sinunkin henkinen hyvinvointisi on nyt terässä, kun sait eläkepäätöksen. On selvät sävelet, ei tarvitse olla epävarmuudessa koko ajan.

      Poista
  2. Anonyymi10.1.15

    Kyllä se kummasti helpottaa elämää kun on vakituiset tulot, palkka tai eläke. Minä ainakin nautin nyt kun saan olla eläkkeellä, eikä ole pakko mihinkään:)

    Hyvää vuoden 2015 jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Minulla on niin pieni palkka, että se ei hirveästi talouttamme kohenna, mutta tärkeintä on henkinen puoli, että tuntee olevansa tarpeellinen.

      Venla on monta kertaa meinannut tulla käymään sinun luonasi, mutta taitaa olla opiskelijalla niin kiire, ettei vieläkään ole edistynyt teille asti...

      Poista
  3. Oikein mukava lukea että olet viihtynyt töissä hyvin. Sehän on aivan kadehdittava tilanne kun tykkää työstään. En voi sanoa samaa omastani viime vuodelta :) Vaikka lisätulot ovatkin välttämättömiä olleet.
    Hyvää jatkoa niin työssä, kun asumisen järjestelyissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ollut monta paikkaa, joissa en ole viihtynyt, mutta nyt on ihana työyhteisö ja mukavat asiakkaat, joten en voi valittaa. Toivottavasti sinullekin osuu hyvä työpaikka kohdalle. Eivät minun työtehtäväni aina niin upeita ja kiintoisia ole, mutta että saa olla ihmisten parissa ja jopa tehdä jotain hyödyllistä, se on palkitsevaa.

      Poista
  4. Kiva, että kirjoitit pitkästä aikaa ja ihan positiivisia(kin) kuulumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos, että tulit vielä lukemaan, vaikka häippäisin niin pitkäksi aikaa. Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  5. Kyllä se on niin että kummasti alkaa piristää kun saa jotain vakituista kodin ulkopuolista ohjelmaa kalenteriinsa. Minä en ole vielä töihin tai kouluun asti päässyt, mutta aloin ratsastamaan ja samalla tietysti myös hoitamaan nyt säännöllisesti ystäväni hevosta, kyllä jo se monen tunnin tallilla puuhastelu tekee terää. Nostan hattua sinulle kun olet päässyt työelämään käsiksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla sinusta! Hienostihan sinä pärjäät, ja eläinten hoitaminen on paljon tärkeämpää hommaa kuin minun toimistotouhuiluni. Kouluun ja töihinkin ehdit vielä vaikka miten monta kertaa <3

      Poista
  6. Tulinpa kurkkaamaan tännekin, kun viimeksi unohdin, vaikka piti. Oikein kiva asia, että olet saanut työn josta pidåt,,,se on ihan tärkeintä!
    Itsellä on mennyt tää alkuvuosi sairastellessa, niin en ole sijaisuuksiakaan ottanut ja pitempään olen jo pähkäillyt mitä niiden kanssa teen...Mukavaa jatkoa sinne <3

    VastaaPoista