24.7.2015

Koirakuskaaja

Tuo otsikko tuli vain siitä, kun Siirin kanssa luemme aina vahingossa väärin ohjelman Koirakuiskaaja nimen. Olenkin ollut tässä kesälomani ajan sellainen koirakuskaaja, sillä Tarmo on ollut nyt meidän kanssamme täällä Mansikkamäessä, kun isänsä on vielä töissä (haha, ”isä” on siis Arto). Artolla alkaa kesäloma nyt tulevana sunnuntaina klo 24. Heidän työvuoronsa kannalta tosi typerästi, sillä toisella vuorolla alkaa loma jo perjantaina aamuvuoron jälkeen. Meillä on siis koko kesänä ruhtinaallinen yksi viikko yhteistä lomaa.

Juhannuksen sentään vietimme ihan kaksin & Tarmo Tammi-Suvannolla.
Kävimme soutelemassa ja kalassa Heinä-Suvannolla ja Suvantojärvellä.

Minä olen lomaillut juhannuksesta lähtien, ja Siirin kanssa olemme viettäneet oikeasti laatuaikaa. Päiviimme on kuulunut Tarmon kanssa lenkkeilyä noin kolme tuntia päivässä (vähintään), leipomista, leipomista, leipomista ja leivonnaisten syömistä, Britain’s best bakery -ohjelman katselua (jokainen jakso, ja siinä tapauksessa koneelta, jos ei satuttu olemaan oikeaan aikaan kotosalla). 

Nämä teimme, kun Venla oli tulossa kotona käymään.
Alkukesälomasta teimme pienen matkan, risteilimme Tallinnaan ja sieltä palatessamme olimme yhden yön Helsingissä. Reissullamme keskityimme tapamme mukaan ruokapuolen asioihin. Laivalla kävimme illastamassa buffet’ssa sekä tietenkin meriaamiaisella. Ehkä olemme hirveitä moukkia, mutta se illallisbuffet oli meidän mielestämme aivan ihana ja loistava. Maistelimme parhaan kykymme mukaan kaikkea herkullista, mutta minultakin loppui jaksaminen niin pahasti kesken, että juustot jäivät mielikuvaharjoittelun tasolle. Harmitti kauheasti. Suoraan sanottuna en olisi ihan siltä istumalta uskonut sitäkään, minkä ruokamäärän yksi hernekeppimäinen 13-vuotias tyttö saa kupuunsa mahtumaan. Valehtelematta lapsi veti viisi lautasellista, täysiä sellaisia, eikä muuten jättänyt tähteitä. Sitten kyllä olimmekin aivan ähkyjä, jouduin avaamaan Siirin kengännauhatkin, koska hän ei kyennyt kumartumaan. On ehkä rahvaanomaista touhua, mutta vähätpä siitä, meillä oli ihanaa!

Pääsin Tallinnassa kunnon suklaaostoksille.

Helsingissä kävimme luonnontieteellisessä museossa, jossa Siirillä olisi mennyt helposti vaikka koko päivä lukiessa selostuksia ammoisista ajoista, mutta turistipaljous häiritsi keskittymistä, joten käynti oli aika pintapuolinen raapaisu. Ateneumissa kävimme katsomassa Tarujen kansat -näyttelyn, joka oli vaikuttava! Sitten vietimme sen tämän kesän ainoan kuuman hellepäivän Suomenlinnassa, jossa tietysti tärkeimpänä kohteenamme oli taas herkkupaikka, venäläistyylinen kahvila Samovarbar. Siiri kun on teeharrastaja, paikka oli hänelle just paras: siellä oli oikein erityinen teelista, jolta sai valita teelaadun monien mahdollisuuksien joukosta. Ja juomamme nautimme kakkupalan kera, tietenkin:


Ihanan kodikas se Samovaaribaari on.

Samovaareja mitä erilaisimpia kymmenittäin!

ON SULO ELOSSA! Miten minä yleensä itse eläisin tai kirjoittelisin mitään, jos elämäni valo olisi sammunut pois! Sulo on kesän lapsi, hän nauttii elämästään, kun on lämmintä eikä lumi tassuja palella. Nyt kesän aikana hän ei tosin paljon meistä orjistansa perusta, koska hän nukkuu kaiket päivät ja heräilee vasta illansuussa hieman seurustelemaan ja pyrkiäkseen ulos yöhommiinsa. Aamulla sitten istuu kauniisti tuossa terassinpöydällä ikkunan takana ja pyytää päästä tupaan (näyttää tosi söötiltä, kun vain suu aukeilee eikä kuulu ääntä). Sitten annan hänelle aamupalan, jonka jälkeen hän ehkä sallii seurustella kanssaan pienen hetken ja painuu koriinsa unille. Rakas <3.

Sulo on siellä missä huvittaa :D.
Nyt minulla on kaamea tuska sydämessäni Sulon takia, koska lähdemme sunnuntaina Punkaharjulle lomanviettoon. Arto sai edullisesti vuokrattua ammattiliittonsa mökin sieltä, ja minä, Siiri, Ronja (Siirin paras ystävä) sekä Sulo suuntaamme täältä sinne sunnuntaina, Arto tulee Viitasaarelta Tarmon kanssa maanantaina ja Venla poikaystävänsä Jerryn kanssa Tampereelta tiistaina. Olemme Punkaharjulla perjantaihin saakka. Niin miksi minulla on tuska sydämessä Sulon takia? Koska minua pelottaa, että Sulo karkaa siellä ulos mökistä ja häviää ikuisiksi ajoiksi. Ja koska minua säälittää kuljettaa sitä tuntitolkulla kuumassa Micrassa kuljetuskopassa (n. neljä viisi tuntia). Voi kunpa joku tulisi asumaan meille ensi viikoksi ja hoitaisi Suloa samalla! En vain keksi ketään. Kiinnostaisiko sinua loma Uuraisilla?

Sulo-rakkaani päivälevolla juuri hetki sitten kuvattuna.
Korvien asennosta näkee, että valokuvaus häiritsee herraa.
Noista matkoista muuten sen verran, että vaikka rahaa on tosi vähän, niin kun etsii kaikkein edullisimmat tarjoukset joka asiassa, pystyy kuin pystyykin ehkä järkkäämään jotain, kuten minä tuon Tallinnan–Helsingin-reissun Siirin kanssa. Aloitin tarjousten metsästämisen jo huhtikuussa, silloin ostin Onnibus-liput Helsinkiin 8 €/2 hlöä. Kun sitten tuli VR:n kesätarjous, hommasin paluuliput Hki–Jkl 14 €/2 hlöä. Risteilyn ostin myös tarjouksesta ja hotelliyöpymisen Helsingissä samoin. Koko reissu oli varattu ja maksettukin jo toukokuun alkupuolella, vaikka matkustimme heinäkuun alussa. Tuliaisiin ja sen semmoisiin tietysti kului rahaa, vaikka ostimmekin oikeastaan vain makeisia Kalevin suklaapuodista. No, Artolle toin kalliin viskipullon syksyn kaatoryypyiksi (tosin hän juottaa sen yleensä aina ”pojille”, kun ei itse pahemmin alkoholia käytä).  Luonnontieteelliseen museoon menimme ilmaisaikana (kuukauden ensimmäinen torstai) ja Ateneumiin ei lapselta pääsymaksua peritäkään. Kaikki mahdolliset alennukset tutkin etukäteen, jotta osaamme hyödyntää ne. Nytkin kun lähdemme isolla porukalla sinne Punkaharjulle, otan ruokatarvikkeet mukaan ja kokkaan suurimmaksi osaksi ruuat itse. Tai siis kokkaamme yhdessä, en aio ryhtyä miksikään keittiömarttyyriksi, joka passaa muita niska limassa.

Ai niin, ja olihan minulla ihan aikuistenkin reissu tässä alkukesälomalla! Kävin serkkuni kanssa Tampereella humputtelemassa ja tietenkin Venlan luona. Venla muutti kesän alussa poikaystävänsä kanssa yhteen asumaan, heillä on oikein sievä kaksio Peltolammilla. Virva-serkun kanssa kävimme humputtelemassa kaupungilla, terassilla ja kuuntelemassa Venlan bändin keikkaa Matonpesufestareilla (hih).

Serkukset viihteellä


Monessakohan punkbändissä on haitaristi?
 Lapsuudenkodissanikin olemme ehtineet pikaisesti pyörähtää. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin kuin yhden yönseudun, mutta tällä kertaa emme pystyneet sen kauemmin olemaan. Kävimme kuitenkin mansikassa ja lämmitimme saunan. Tarmokin sai olla pihassa vapaana, ihanaa.

Äitini luona on hyviä metsämansikkapaikkoja.

Uljaat saunanlämmittäjät ;-)

 Sitten ensi viikon jälkeen on paluu töihin. Nyt kyllä sanon suoraan, että ankea paluu, sillä työsuhteeni ei jatku toista vuotta, koska täytyy saada uusi, halpa palkkatukilainen tilalle! Motivaatio meni, ei auttanut mitään, vaikka annoin koko sielunikin sille s####nan voimistelup*****le. Silleen. Mur.
  


16 kommenttia:

  1. Anonyymi24.7.15

    Kesäsi kuulostaa mukavalta.
    Mutta se kai on selkeä sääntö, että palkkatukityöhön on otettava aina eri henkilö, sama ei voi jatkaa. harmi sinulle, mutta jonkun toisen tilaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, palkkatuella täytyy tosiaan ottaa uusi henkilö, mutta toiminnanjohtajamme esittikin hallitukselle, että työsuhdettani jatkettaisiin toinen vuosi, vaikka palkkatukea ei minusta enää saisikaan. Työtehtävänihän ei ole nimeltään palkkatukityö vaan toimistosihteeri. Minulle tarjottiin, ja tietysti suostuin, vielä loppuvuodeksi sitten projektisihteeriksi kisoja varten, mutta toimistosihteerin tehtävään otetaan palkkatukeen oikeutettu henkilö.

      Poista
  2. Nyt on niin paljon työttömiä, että on vain oikeus ja kohtuus, että sama työtön ei kahta kertaa pääse palkkatukityöhön. Siis samaan tehtävään.
    Minäkin olin noin vuoden palkkatukityössä ja elättelin toivoa jatkosta. Mutta ymmärrän oikein hyvin, että uudelle työttömälle on suotava mahdollisuus.

    Matkoista olen heittänyt toiveen jo aikoja sitten. Palkka, jonka tuosta työstä sain meni kaikki mitä elämisestä jäi, vanhoihin velkoihin, joita oli pakko työttömänä ottaa. Shoppailua ei voi harrastaa, eikä juurikaan kiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuperäinen tarkoitushan palkkatuella oli, että organisaatio sen turvin uskaltaisi matalammalla kynnyksellä työllistää ihmisen ensi alkuun ja tukijakson päätyttyä palkkaisi saman henkilön¨(vakinaiseen työsuhteeseen) kokonaan omalla kustannuksellaan. Sitten ajan saatossa tuosta palkkatukityöllistämisestä kehittyi tuollainen kierrätysautomaatti, joka se nykyisin useimmmiten on. Meidänkin työpaikassamme oli halua siihen suuntaan, että seuraan olisi saatu sitoutunut, hengessä mukanaoleva ja tunnollinen sihteeri, mutta ne henkilöt, jotka eivät toimiston arkityötä ole näkemässä, tahtoivat toisin. En koe olevani hirveä riistäjä, vaikka tavoittelin itselleni pitempiaikaista työsuhdetta kuin palkkatukijakson verran.

      Poista
  3. Onpa tosiaan harmi tuon työpaikkasi kanssa. Käsittääkseni viihdyit paikassasi tosi hyvin.

    Olisiko teillä siellä esim. 4H- kerhosta nuoria, joita voisi kysyä pientä korvausta vastaan hoitamaan Suloa? Muistelen, että Rantiksella on toiminut kukkien- ja siilienhoidon kanssa hyvin se systeemi. Itse pelkäisin myöskin tuota samaa, että rakas kaveri lähtee tutkimusmatkalle vieraaseen ympäristöön, eikä palaakaan takaisin.
    Kaverini kissalle kävi näin, joskin kissa löytyi sitten puolisen vuotta myöhemmin. Oli reppana paleluttanut häntänsä niin, että siitä jouduttiin amputoimaan 3/4 pois. Mutta oli onneksi muuten säästynyt pahimmalta.

    Tulee aina niin kotoisa olo, kun kerrot tuosta Tammi- Suvannosta. Oma tyttönimeni kun on Suvanto. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, Simpukka! Olemme palanneet Punkaharjulta, ja siinä Sulo-hommassa löytyi niin ihana ratkaisu, että Siirin kaverin äiti (sen tytön, joka oli meidän matkassa reissulla), hoiti Suloa ja oikein mielellään vielä! Meinasi kuulemma viedä koko Sulon itselleen, kun se on niin ihana :-) Kävi monta kertaa päivässä täällä meillä ja leikki Sulon kanssa jne. Laittoi minulle puhelimella kuvia, miten menee :-) Se oli aivan täydellinen onnenpotku!

      Poista
  4. Nämä muka työllistämistä helpottavat jutut on työnantajille vain mahdollisuus teettää työtä maksamatta palkkaa!!! Ja lisää suunnitellaan varsinkin nuorille koko ajan. Valtion elättämiä orjia.
    Toivotaan, että jotain mukavampaa olis tulossa sillä saralla sulle.

    Ihania kuvia ja mukavan kuuloista elämää kyllä muutoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta. Meilläkin toimari on lähinnä nolona nykyisin, koska ensin lupaili jatkosopimusta, mutta ilmainen työntekijä oli kuitenkin houkuttelevampi vaihtoehto. Tuossa työssä on vain se jännä juttu, että seuran tapahtumat ja työt vaihtelevat vuodenkierron mittaan, joitakin juttuja, kuten isoja kisoja, on vain kerran vuodessa. Joten ihan kiva, kun just oppii homman, niin uutta putkeen vaan.

      Kuvat ovat kesän kohokohtia, ei tämä elämä ihan noin ihanaa ole jatkuvasti ;-)

      Poista
  5. Kyllä minäkin olen monta kertaa ajatellut että mitähän sinulle kuuluu.... Ihana Sulo, on niin entisen Otto-rakkaani näköinen :) Entisen kissan nimittäin...

    VastaaPoista
  6. Voi miten valoisa kirjoitus sinulta! Mukavaa kuulla, että teidän kesänne on sujunut kivasti!

    Olen kuikuillut silloin tällöin, josko sinulta tulisi päivitystä; ja tänäänhän sen näin! Olen itse harrastajanäyttelijä, ja kesäni on kulunut tuolla ulkonäyttämöllä näytellen ja laulaen, enkä paljoa ole täällä blogimaailmassa ehtinyt käydä. Näytökset loppuivat viime lauantaina ja nyt on hetki aikaa lueskella täällä enemmänkin, kun talvinäytelmän harjoitusten alkuun on pari viikkoa! :D

    Toivon sydämestäni sinulle hyvää jatkoa työn suhteen, ja muutenkin kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää yrittää löytää ne kohokohdat elämästä :-)

      Sinulla on ihana harrastus! Pienessä mielessäni olen useinkin haaveillut harrastajateatterista, mutta ei ole kenttia riittänyt. Ja laiska.... Mikä teillä oli näytelmänä?

      Poista
    2. Meidän näytelmä oli ihan kantaesitys: Lasse Pöystin elokuvan perusteella dramatisoitu Kummituskievari. Mikäli olet joskus elokuvan nähnyt, niin sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä tämän meidän näytelmän kanssa, siis muuta kuin itse juoni ;D

      Näytelmä on todellinen farssi, todella vaikea näytellä. Mutta me onnistuttiin! Näytelmän dramatisoi meidän ohjaaja Mika Nikander, joka on "oikealta" ammatiltaan oopperalaulaja. Hän on minun hyvä ja rakas ystäväni. Ja mulla oli oikein pääosa, olin Kievarin emäntä Manta! ;D

      Poista
    3. Niin, ja jos sinua kiinnostaa ja olisi mahdollisuus, harrastamaan vaan näyttelemistä! Se antaa tosi paljon ja tuo uusia ystäviäkin. Minä olen harrastanut tuota jo yli 30 vuotta ja nyt taisi olla viimeinen kesä. (talvella siis vielä menen). Olenhan jo yli kuuskymppinen, mutta tuo harrastus pitää nuorena!

      Poista
    4. Siis piti olla "kanttia" tuo sana kommentissani, mutta varmasti ymmärsit.

      Onneksi olkoon pääosan esittämisestä! Huipullahan se on hyvä lopettaa, jos tosiaan aiot nyt ensi kauden jälkeen lopettaa. Vaikka eiköhän se veri vedä sinne teatterilavalle, mitä olen teistä taiteilijoista ymmärtänyt :-)

      Poista
    5. Jaa että oikein taiteilija ;D

      Juuri noin, huipulla on hyvä lopettaa! Vaikka koskaan ei pidä sanoa lopullisesti ei... Vaan laulamista en lopeta niin kauan kuin henki pihisee!

      Laitoin sulle s-postia... ;D

      Poista