14.8.2015

Huomaan nakertavani kynsiäni

Huomaan sormieni hakeutuvan suuhuni. Hermot ovat niin kireällä, että vinkuu. Tällä viikolla olen joka aamuyö herännyt siihen, että maha on kuralla ja täytyy hypätä äkkiä ylös ja juosta p**lle. Sitten valvon siihen saakka, kun kello soi. Ilmeisesti elämäni on todella helppoa, sillä tämä hermojen menetys johtuu Micran-romusta.

Micra ei tullut kuntoon kyläsepällä. Otin sitten (ex-puolison) neuvosta vaarin ja vein auton merkkikorjaamoon. Sitä ennen alkuviikon köröttelin töihin, vaikka aiheutin välillä kaupungissa liikenneraivoa tökötellessäni risteyksissä ja liikennevaloista lähtiessä. Punaisissa valoissa odotellessani syke nousi huimiin lukemiin, kun jännitin, pääsenkö valojen vaihtuessa sujuvasti lähtemään vai hyytyykö rottelo heti lähdössä. Päästyäni lopulta työpaikan parkkipaikalle verenpaineeni oli niin korkealla, etten kuullut muuta kuin suhinaa korvissani. No, selvisin työviikosta ja eilisaamuna vein helpottuneena Micran siis korjaamolle. Siellä korjaamonmies ihanan luotettavasti sanoi heidän korjaavan autoni tuossa tuokiossa: ”Jäätkö odottamaan?” En tietenkään voinut jäädä, vaan sanoin hakevani auton töiden jälkeen ja kävelin siitä sen kolmisen kilometriä työmaalle. He lupasivat ilmoittaa, kun auto on valmis. No, ei kuulunut ilmoitusta. Lopulta, kun alkoi jo olla aika lähteä talsimaan töistä korjaamolle päin, että ehtisin ennen sulkemisaikaa, soitin sinne varuilta. Asia nyt olikin sitten niin, että vikaa ei ollut löytynyt. Laskua erinäisten osien vaihdosta oli jo syntynyt 180 euroa, mutta ei toimi. Micra jäi siis sinne, minä tulin bussilla Uuraisille. Mitähän tästä seuraa? Ei siinä muuta, mutta minulta loppuvat rahat. En pysty maksamaan kallista remonttia. Lapsella alkavat ensi viikolla soitto- ja lauluharrastukset, joihin pitäisi päästä kolmena iltana viikossa. Tunnit ovat Äänekoskella, jonne on matkaa 25 km eikä julkista liikennettä. Minulla alkavat syyskuun alussa klo 18:aan työpäivät, jolloin linja-autolla pääsee kotiin klo 22. Puren täällä kynsiä ja hikoilen.

13 kommenttia:

  1. Elämä eo aimna kohtele meitä parhjaalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveän pinnallistahan se on menettää yöunet ja hermonsa yhden auton takia, mutta kun tuo vaikuttaa niin paljon koko jokapäiväiseen elämääni. Jos olisi vain rahaa korjauttaa vaikka miten kalliiksi käyvä vika tai ostaa parempi auto, niin ei olisikaan mitään hätää. Mutta kun muutenkin mennään taloudellisesti kestokyvyn äärirajoilla, niin se siinä on se paha juttu.

      Poista
    2. EIIII!!! Se ei ole pinnallista menettää yöuniaan tuon takia. Menettäisi moni muukin ja pähkäilisi aivan yhtälailla ongelman kanssa.

      Poista
  2. Kunpa se olisikin "vain" se auto. Sen takia voisikin sanoa, että niin pieni murhe.
    Yleensä siihen liittyy niin moni muu asia, joten se ei tosiaankaan ole pieni murhe.
    Ymmärrän täysin stressisi ja älä missään nimessä vähättele sitä. Se on ongelma. Jollekulle muulle, joka asuu kaupungissa tai taajamassa hyvien kulkuyhteyksien päässä kaikesta, se olisi paremminkin rahallinen ongelma.

    Toivon sydämestäni, että vika löytyy pian ja on korjattavissa kohtuullisella hinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lämpimistä sanoistasi :-)
      Alan tässä jo rauhoittua, sillä oli eilen vähän muuta ajateltavaa, onneksi.

      Poista
  3. Anonyymi14.8.15

    Monenlaista harmia aiheuttaa auto, kun etäisyydet on tuollaiset. Tiedän tilanteen, kun kesällä olin lähdössä viemään miestä Taysiin, niin auto ei lähtenyt käyntiin. meinasi tulla hätä. Onneksi pikkukorjaamosta tuotiin virtaa akkuun.

    Mutta tuo merkkikorjaamo ei minusta ole hyvä ajatus. Minä ainakin lopetin aikoja sitten rahan syytämisen niille. Tutkivat vikaa ja koko ajan juoksee tuntitaksa. Mutta enää sille ei sinun kohdalla voi mitään. Itse käytän pikkupajaa, jossa korjataan edukkaasti ja asiantuntemus on parempaa kuin merkkiliikkeissä. Jos vaan saat sen tingittyä sieltä pois pienimmäälä mahdollisella rahalla, niin etsi joku pikkupaja.

    Mutta muista, että vaikka tuntuu kuinka epätoivoiselta, niin asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, myöhäistä katua, kun kaketsit jo housuissa :-(
      Vika ei tullut kuntoon, lasku 380 euroa.

      Poista
  4. Komppaan Rantista; asioilla on tapana järjestyä. Ei varmaankaan nyt lohduta, mutta kun täältä kaukaa ei muutakaan voi...

    Raha-asioita usein vähätellään, mutta kun rahan puute on todellinen, se tosiaankin vaikuttaa elämään monella tasolla, myös ihmissuhteisiin. Tiedän tämän omasta kokemuksestani.

    Toistan itseäni, mutta: yritän näillä sanoilla lohduttaa, kun en täältä kaukaa muutakaan voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Meilläkin oli suunnitelma, että käydään syyskuussa mieheni kanssa jossain kahdestaan parisuhdetta hoitamassa, laivalla vaikka, mutta miehen kesälomarahat menevät nyt autoremontin maksuun, vaikka vika ei tullutkaan kuntoon.

      Poista
  5. sirpa14.8.15

    Mukavaa, kun Uuraisten likka on taas "maisemissa" :) Tosi kurja toi autojuttu. Maalla asuvana kolmivuorotyöläisenä olen itsekin täysin autosta riippuvainen, joten ymmärrän murheesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, ihana kuulla sinusta myös!
      Niin. Harmittaa ihan sietämättömästi suoraan sanottuna.

      Poista
  6. Joo, ei ole maalla-asujan elämä helppoa ilman autoa... ja mun mielestä korjaamon ei pitäs ottaa mitään maksua, jos ei saa autoa kuntoonkaan. Voihan ne hittovie vaihtaa vaikka sivupeilitkin ja laskuttaa ne, mutta ei se autoa kuntoon saata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ei se vika kuntoon tullut, lasku 380 euroa. Huomenna otan mieheni matkaani ja menen yrittämään neuvottelemaan laskusta samalla, kun haen auton pois.

      Poista