Säätäminen jatkuu

Kiitos teille, ihanat ihmiset, kommenteistanne edelliseen kirjoitukseeni. Viikko oli niin uuvuttava, että en jaksanut edes vastata teille erikseen, mutta tietysti olen lukenut kommenttinne heti ja olen hyvilläni, että vielä luette ja kommentoittekin ja tsemppaatte ja olette hengessä mukana <3.

Auton kanssa jatkuu sama säätäminen. Kun haimme Micran, huoltamonmies vakuutteli, että kyllä se auto nyt toimii huomattavasti paremmin kuin ennen remonttia, enää nykii vain, kun ykkösellä kovasti kaasuttaa. No, saimme alennusta oikein 40 euroa, vau. Ajelin siitä sen pari kolme kilsaa töihin, ei mitään, kyllä toimi. Läksin sitten iltapäivällä kotiin päin, ja kotimatka olikin sitten tuskien taivalta, sillä auto hyytyili ja nyki pahemmin kuin koskaan ennen, ihan kaikilla vaihteilla ja vaikka ei olisi kaasutellut lainkaan. Sammui kahdesti. Piti vielä siitä suoraan lähteä viemään Siiriä soittotunnille, ja kyllähän me sieltä hengissä kotiinkin selvisimme, vaikka kerran auto hyytyi keskelle risteystä, josta meidän piti mennä yli.

Nyt en uskalla enää ajella Micralla mihinkään. Tein Nissanin korjaamolle kitkerän reklamaation, jossa vaadin työtunneista maksuja takaisin, koska autoa on rikottu lisää eikä korjattu. Sieltä sitten sanottiin, että he eivät palauta rahoja (no olipa yllätys), mutta he korjaavat autoa uudestaan, kunhan tuon sen sinne. Tänään pitäisi se viedä sinne, mutta en tiedä, miten uskallan lähteä ajamaan tuolla. Ja jotenkin en usko, että ne osaavat korjata autoa nyt, kun eivät ole osanneet tähänkään asti. Kuitenkin taas jotain valohoitoa ja yrittävät sitten rahastaa taas. En tiedä... Toisaalta ei ole enää rahaa viedä Micraa mihinkään muuallekaan korjattavaksi. Iso huok.

Ostin itselleni seutulipun ja nyt olen kulkenut bussilla töihin. Pomolle sanoin, että minä en muuten sitten pysty syyskuussa olemaan niitä kuuteen asti työpäiviä. Ajattelin, että eipä mulle enää potkujakaan voi antaa, kun työsuhdekin on vain syyskuun loppuun. Viimeinen iltapäiväbussi lähtee klo 16.45, joten siihen saakka pystyn pitämään toimistoa auki. Pomo oli vain, että ok, pidetään toimisto auki joka päivä klo 16.45 asti. En voi kyllä moittia mun päällikköä. Sitten olisi sunnuntaina 30.8. jumppatori, en pääse sitäkään pitämään, täytyy etsiä joku muu (sunnuntaina ainut bussi kaupunkiin lähtee klo 13). Sitten olisi ensi viikon torstai-iltana ohjaajien kaudenaloitustapahtuma, jossa pitäisi olla avaimia jakamassa ym., en pääse sinnekään. Kyllä auton puuttuminen täällä korvessa haittaa toimintoja aika oleellisesti. Mutta onneksi eksä, siis Siirin isä, lupasi kuljetella Siiriä soittotunneille, kunnes autoasiani saadaan kondikseen. Ja onhan se minunkin mies joskus satunnaisesti maisemissa, kun on hänellä vapaapäiviä.

Mutta silti. Silti. Tänään menen puolison kanssa elokuviin. Nih.