Mummin kissantylleröt

Kävimme eilen Venlan luona Tampereella. Olikin aivan hirveä ikävä Venlaa, kun emme olleet nähneet toisiamme viimeksi kuin elokuussa siellä kummipojan häissä. Ja kaikeksi ihanuudeksi veljeni tytär Noora Joensuusta oli siellä serkun luona kylässä: hän on melkein kuin oma tytär minulle. Voi että oli ihan paras päivä! Joskus sitä saa olla onnensa kukkuloilla, vaikka ulkopuolisesta ehkä näyttäisi, että mitä ihmettä tuossa nyt on: yksi pikku retki Nääsvilleen vain.

Tarmo on aina innoissaan, lähdettiinpä ihan mihin vain. Aina se töröttää tuossa penkkien välissä, mikä ei tietenkään ole turvallista eikä millään muotoa sallittavaa, tiedän.

"Hieman ärsyttävää, kun sä aina sojotat sen kameras kanssa siinä."

Kävimme menomatkalla Pirkanmaan parhaassa leipomossa hakemassa tuliaisleivoksia.

Tv:stä tuttu leipomo Cafe Herkkuhetki Orivedellä.

Erilaiset namit leivokset jaoimme keskenämme niin, että kaikki saivat
maistaa kaikkea :)

Tyttöset. Siiri ryhtyi hetimmiten perunateatteriin
isosiskon avuksi. Kuvakulmani on jostain kumman syystä
lattianrajasta :D

Mutta siis apua, ne pikkukissat ovat aivan ihania! Voi itku, sydämeni halkesi onnesta ja rakkaudesta, kun ne mirrit näin J! Mikä ihaninta, koko konkkaronkka tulee tänne ”mummolaan” syyslomalla. Mutta se hieman mietityttää, mitä Sulo mahtaa tuumata, se kun otti silloinkin hatkat, kun Tarmo tuli meille. Mutta kyllä Sulon täytyy totutella sukulaisiinsa, ei voi olla niin itsekäs aina, ettei hyväksy ketään muuta.

Tarmo-raukka oli hirmu hämillään pienistä kissoista. Sitä pelotti ja jännitti hirveästi, mutta samalla se oli kiinnostunut ja utelias. Kyllä Tarmosta ja Läjästä ja Luciferista tulee kavereita varmasti, kun saavat vähän enemmän yhteistä aikaa.  

"MIKÄ tuo on?!" Tarmo on juuri tullut ovesta sisään. Pikkumirrit
näkevät tässä koiran ensimmäistä kertaa elämässään.

Aika jännittävää ja pelottavaakin puolin ja toisin.

Eihän yhtään söpöjä, eihän? Kullat ♥

Lepotauko

"Onko pakko kuvata koko ajan, menisit hitsiin nyt jo siitä"

Joten syyslomaa odotellessa tässä. Vaikka palkka työssäni onkin tosi minimaalinen eikä se ole kiva asia, on ihanaa, kun toimisto on kiinni silloin, kun koululaisetkin lomailevat. Saan viettää lomaviikon nuorteni ja eläinten kanssa, jee! Ja muuten, se Läjän nimi ei tarkoita mitään sellaista läjää, mikä ehkä mieleen juolahtaa, vaan se on erään punkbändin johtohahmon taiteilijanimi. Että sieltä se juonensa juurtaa, hyvä nimi ♥ J

Kissamummi

Minusta tuli eilen tällaisten veijareiden ”mummi”, kun Venla kaikista kielloistani ja varoituksistani huolimatta otti kaksi pikkukissaa. Kesäkuusta asti hän on käynyt näitä jo katsomassa ja hoitamassa, ja ilmeisesti vielä alkuviikkoon asti tulossa oli vain yksi kpl kissoja, mutta minä sitten, kun olin jo antanut periksi kissa-ajatukselle, totesin, että ota sitten samantien kaksi, kaksi on parempi kuin yksi, niin eilen tuli viestin liitteenä kuva näistä siskoksista. Hohhoijaa :D Tässä ovat Läjä ja Lucifer. Ensin, silloin kesäkuussa, melkein itkin, kun kuulin Läjän nimen, mutta nyt olen jo tottunut eikä se tunnu huonolta nimeltä. Luciferin kuulin vasta eilen, se on tuo musta tytteli. 

Lucifer ja Läjä tutkimassa uutta kotia

Ruokakin jo kelpaa

Minä pesen siskokissan päätä <3

Mä oon Läjä

Mä oon Lucifer

Laitoin Siirin tutkailemaan tilannetta sinne Tampereelle. Siellä hän on nyt aivan ekstaasissa pikkumirreistä. Tosin epäilen, onko enää, sillä viimeksi kun illalla sain raporttia, pennut hilluivat ja vetivät rallia ympäri asuntoa. Ovat saattaneet pitää tyttöä hereillä kaiken yötä, hihi.

Kamalasti olen huolissani, että miten se lapsi osaa hoitaa kissansa. Onhan meillä toki aina ollut kissa, mutta minähän se siitä olen ollut vastuussa. Tosin itsekin olin 17, kun otin ensimmäisen oman kissani, Viljon, ja hyvin meillä meni. Asuin silloin yksin kerrostaloyksiössä, ja valjaissa ulkoiltiin ja Viljo oli minun tärkein ja rakkain ystäväni. Koko suku muistelee vieläkin Viljoa, se oli niin ihana ja viisas kissa. Epäiltiin, että se oppii vielä puhumaankin, koska se todellakin ymmärsi kaikki, mitä sille sanoi.

Vähän huonosti minä nukuin, kun niitä kissa-asioita mietin. Tutkailin vielä illalla sängyssäkin eläinlääkärintaksoja, tyttökissan sterilaatio maksaa aivan kamalasti. Ja se vielä kertaa kaksi. Täytyy ruveta säästämään, jotta saadaan sitten leikkuuasiat kuntoon, ei niin kovinkaan pitkän ajan kuluttua.

Niin, ja miksikäs minä itse en lähtenyt Siirin kanssa sinne lapsisaunaisiin (”lapsisaunaiset”-sana tarkoittaa Savossa samaa kuin rotinat)? En uskaltanut. En halua nähdä niitä vauvoja vielä livenä, koska pelkään, että sydän särkyy, kun en voi tuoda niitä kotiin tullessani J.