Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit

7.6.2015

Tuulisena päivänä

Eräs ihana blogisti, tai ei eräs vaan nimenomaan Sanna, kyseli kuulumisiani sähköpostitse ja havahduin toden teolla tähän kirjoittamattomuuteeni. Ja mitä kauemmin taukoa kirjoittamisesta pitää sitä vaikeampi on ryhtyä tuumasta toimeen ja päivittää blogia. Tuntuu, että mitäpä nämä tavalliset asiat ketään kiinnostaisivat, pitäisi olla jotain oikeaakin asiaa. Oikeaakin asiaa mielessä joskus harvakseltaan pyörii, mutta eihän sitä sillä hetkellä ulos saa saati blogiin kirjatuksi. No mutta, täällä sitä vain vielä elossa keikutaan joidenkin harvojen iloksi ja toisten mieliharmiksi.

Asiat tässä huushollissa ovat jotakuinkin entisessä mallissa. Talokauppoja ei ole tehty suuntaan eikä toiseen, vaikka rahavarat eivät todellakaan riitä tämän talon ylläpitoon. Tämä jumiutunut tilanne ei ole pelkän saamattomuutemme syytä, vaan siihen on useitakin käytännön sanelemia perusteita. Parisuhde ei ainakaan suorastaan kukoista siitä, että näemme miehen kanssa korkeintaan parina päivänä viikossa ja yleensä Artolla on vapaapäivä silloin, kun minulla työpäivä. Olen huomannut, että mitä vähemmän näemme toisiamme sitä ärhäkämpi minä olen. Outoa. En tiedä, tuleeko tästä avioliitosta mitään, jos etäsuhdetta jatkuu vuosikaudet. Välillä tuntuu, että olemme lopun alussa. Yhteistä parisuhdeaikaa ei ole koskaan, missään emme käy kahden eikä olisi mahiksiakaan. Ei rakkaus ole mihinkään hävinnyt, mutta usein tuntuu, että voimat ovat.


Nyt jatkan kirjoittamista tähän blogiini useammin, lupaan sen tässä itselleni. Oikeasti sinä Sanna, joka kyselit kuulumisia, olet jotain ihmeellistä. Olen varmaan narsisti tai sen tapainen, kun olen vain itseeni käpertyneenä ollut täällä poterossani eikä ole tullut edes mieleenikään, että joku oikea ihminen blogien takana edes muistaisi olemassaoloani. Olen nyt taas pitkästä aikaa käynyt kurkkimassa teidän blogejanne, ihanaa, että olette täällä, kiitos!

Viimeaikaisia kohokohtia:

Olimme Veskun ja Jyväskylä Sinfonian konsertissa 9.5.
Kävin ojentamassa taiteilijalle ruusun ja konsertin
 jälkeen pääsimme sattumalta juttusillekin <3!

Venla osaa olla niin edustavasti, päinvastoin
kuin minä.

Siiri päätti alakoulun huipputokariin: lukuaineitten
keskiarvo 9,9. Vähän olen ylpeä äiti.
Kauhein tapaus puolestaan viime ajoilta on se, kun kyykäärme pisti Tarmoa kuonoon nyt viime torstaina. Melkein menetimme koiramme, mutta onneksi vastaseerumi ja tiputus auttoivat ja Tarmo selvisi, vaikkakin nipin napin. Rakas.

Tässä Tarmo juuri eläinsairaalasta kotiin päästyään.
Tassussa vielä kanyyli paikallaan, jos olisi tarvinnut
uudestaan lähteä nesteytykseen. Kuonokin vielä
hieman turvoksissa muttei paljon.

23.8.2014

Tänään on onnenpäivä

Tänään on niin iloinen mieliala, mistähän johtuu? No tietysti siitä, että tytär tulee käymään kotona! Kummasti se mielialaa kohottaa, kun tietää saavansa pienen mutta samalla jo (muka) niin ison tytön halaukseensa. Tosin ei siitä niin kovin pitkä aika ole, kun olemme toisiamme nähneet, sillä olin Tampereella käymässä viime tiistaina Venlan vanhempainillassa. Ja ensi viikollakin menen käymään Venlan asioitten tiimoilta siellä, ihanaa! Olen nimittäin nyt kovasti tykästynyt siihen Tampereeseen, siellähän viihtyisi vaikka kuinka! Syksyn ja talven mittaan onkin tulossa Venlan konsertteja ja sen sellaista, joiden takia on taas syytä reissata sinne, kivaa!

Joku voisi ihmetellä, että miten työttömällä on jatkuvasti vara reissata siellä Tampereella. No, ei kyllä olisikaan, mutta syy ei tosiaan ole Jyväskylä–Tampere-välisessä matkassa. Ajatelkaa, onko tämä teistä hieman erikoista: Uuraisilta Jyväskylään 36 km:n matka bussilla maksaa 8,20 meidän pysäkiltä. Sitten puolestaan, kun ostin liput nettitarjouksista, Jyväskylästä Tampereelle (n. 150 km) junalippu maksoi 5 euroa ja bussi Tampereelta Jyväskylään 4 €! Eli pääsen täältä syrjäkylältä läheiseen kaupunkiin ja vain yhteen suuntaan samalla rahalla, millä käyn Jyväskylästä Tampereella edestakaisin! Kyllä muuten kannattaa asua maalla, jos ei ole omaa autoa. Kohta täältä ei edes pääse kaupunkiin varmaan kuin kerran aamulla ja illalla takaisin, sillä koko ajan linja-autovuoroja vähennetään. Nytkin, jos ei ehdi klo 17 lähtevään autoon kaupungista kotiin, seuraavaa pitää odottaa 22:een saakka. Ja tuo on ylellisyyttä, sillä koulujen loma-aikoina viimeinen päivävuoro lähtee jo 15.40. Entä, kun vaikkapa työt loppuvat klo 16? Siinä on pientä sompailua työaikojen kanssa, muistan hyvin omakohtaisestikin viime kesältä. Nykyisin pitäisi jokaisella olla oma auto, jos asuu maalla. Mutta ei kaikilla perheillä  ole varaa pitää monta autoa, jos puolisot ovat vaikka eri paikkkakunnilla töissä (tämmöset työttömät paskathan nyt ei mitään kulkupelejä tarvitsekaan, pysykööt mökissään).

Tänään tosiaan leivon varmaan jotain hyvää. Maistoimme eilen omenoita, kyllä ne jo sen verran kypsiä ovat, että jotain voisi niistä tehdä. Vähänlaisesti niitä on viime vuoteen verrattuna, mutta noita omppupuita on useita, joten eiköhän meidän perheen hillot niistä saa keiteltyä.

Tämä on jokin punakaneli varmaan. Kaunis ja makea. Koko
puuhun tuli tänä kesänä ehkä parikymmentä omenaa.

Muista kuulumisista sen verran, että Tarmo on isäntänsä kanssa päässyt tämän syksyn metsästyskauden alkuun, pakkasessa on jo kaksi sorsaa. Aloituspäivän jälkeen Tarmo makasi onnellisena reporankana vieressäni sängyssä eikä seuraavana päivänä paljonkaan lenkille hötkyillyt. Mutta nuori poitsu elpyy nopeasti ja nyt se on taas metsästyspuuhissa Suvannolla. Ihanaa tietää, että se (ja isäntä) on onnellinen. Myö Sulon kanssa ollaan kotimiehinä nyt ihan kahdenkesken, ei valittamista siinäkään. Laitan tähän vielä kuvan eilisestä siivouspäivästämme. Kuvasta tosiaan näkee, kuka on talon herra: Sulo makasi tuossa rappusella koko ajan, kun kannoin tuosta mattokasasta mattoja puisteltavaksi ja takaisin. Varmasti siinä saa ihminen yli hyppiä, eihän kissa voi siirtyä missään tapauksessa. Eikä tulisi mieleenkään edes vaatia sitä väistymään :D


"Voisitko kiertää niitten mattojesi kanssa
jostain muualta, etten häiriinny!"