Muka salainen, mutta kaikkien tietämä haaveeni on jo vuosia ollut perustaa Jaltaan oma pieni kahvila. Ei se suinkaan sijaitsisi rantabulevardilla, siinä on liian kalliit liikepaikat. Jossain keskempänä kaupunkia ja hieman syrjemmässä turistipaikoista. Tarjoaisin siellä hyvää aamupalaa ja suomalaista sekä slaavilaistakin ruokaa. Ihania piiraita ja kakkuja tietenkin. Pientä suolaista. Kodikkaasti ja melko pienissä puitteissa. Talvisaikaan asiakaskunta koostuisi paikallisista kanta-asiakkaista, jotka oppisin tuntemaan ja joiden kanssa olisi kiva turista päivänpolttavista asioista. Kesäisin turistitkin löytäisivät kuppilaani. Maine mainioista herkkumuonistani toimisi parhaana markkinointikeinonani. Tänä aamuna olisin riemuinnut kesän tulosta ja nostellut jo ani varhain ulos ne muutamat pöydät ja tuolit, joista kahvilani terassi muodostuu. Kulkukissoille samalla aamumaidot. Rakkaani olisin varmaan pyytänyt menemään asioille hankintoja varten. Kahvit kiehumaan, teet hautumaan, sämpylät ja croissantit paistumaan…… Huoh!
Muun muassa tällaisella sitä pysyy elossa köyhä ja työtön. Haaveita ilman mitään realistisia toteutumismahdollisuuksia. Haaveita, joissa ei ole mukana niitä karseita vaikeuksia, mitä tuossakin kulttuurissa väistämättä kohtaisin. Pakoa ankeasta siivouspäivän aloituksesta. Pakoa tosielämästä. No ehkä sitä joskus vielä pääsee edes pikaisesti käymään siellä Krimillä, JOS saisi töitä ja palkkaa ja pystyisi sitten pulittamaan halpalentoyhtiön lippuihin sen noin 600 € kahdelta hengeltä. Ehkä joskus. |
| Pakopaikka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti