Totta se on: minusta oli eilen tosi mukava touhuta pihahommia, leikellä omenapuita ja muuta vastaavaa! Krookukset näyttivät hienoilta ja iloisilta puskiessaan reippaina esille harmaasta ja osittain lumisesta ympäristöstään. Villapipot ja lapaset kuivuivat ulkona pyykkinarulla. Ja tänään näin siilin piipertävän pihassamme ja vein sille Sulon nappuloita aamupalaksi. Jos nyt taas vajoan johonkin masennuksen syövereihin, niin ainakin muistan, että olen oikeasti nauttinut edes yhdestä kevätpäivästä! Eilen suunnittelin jopa ikkunanpesua, mutta se taisi olla jo ylireagointia.
 |
| Kuin pieniä, sinnikkäitä aurinkoja |
Tämä päivä ei sitten taas alkanutkaan, siiliä lukuun ottamatta, yhtä hyvillä mielin: Olen jo monta kertaa aikaisemmin päättänyt ja vannonut kautta kiven ja kannon (siis itselleni), että en enää koskaan milloinkaan kuuna kullan valkeana puutu mihinkään kielikukkasiin Facebookissa. No, mitenhän taas kävi. Hohhhoijaa. Miksi, voi miksi en osaa olla kunnolla! Nyt on hirveän huono omatunto, kun menin sörkkimään yhtä kapulakieli-ilmausta. Mutta kun se oli NIIN mehevä! Se oli kuin suoraan kapulakielioppikirjasta tai kielenhuollon oppikirjan ”kammottavimmat esimerkit” -kohdasta. Ja nyt minua kaduttaa ja hävettää, kun mikä minä muka olen irvailemaan toisille???!!!! En yhtään mitään enkä kukaan. Muutenkin työtön luuseri maanmatonen, joten voisin pitää suun supussa ja sormet kurissa, juu. Ja ketä hei kiinnostaa ja mitä väliä muutenkaan? Ei ketään paitsi minua, koska minulla ei ole elämää.
Tänään odotan, toivon, kyttään puhelinta. Yritän ylittää myös tuon kynnyksen, joka erottaa olkkarimme ulkomaailmasta. Jospa saisin tänäänkin jotain oikeaa aikaiseksi, näkyvää. Ainakin nuo loput pipot ja hanskat narulle.
 |
| Aamuhämärissä hra, nti tai rva siili <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti