On se kummallista. Jopa rakas puolisonikin hymyilee minulle.
Sen takia, koska mieleni muuttuu kuin tuuliviiri.
Kun olin venäjän kielen ja kirjallisuuden opiskelija
Jyväskylän yliopistossa, minulle tärkeiksi tulivat Tolstoin tekstit. Voi että
ihannoin Tolstoita! Venäläisen taiteen museossakin Pietarissa kävin suurin
piirtein polvistumassa tuon ihanuuden muotokuvan edessä.
Opiskeluaikoina Tshehovin lukeminen oli minulle pakkopullaa.
Minusta ei voinut olla mitään tylsempää kuin novellit ja näytelmät.
Kirsikkapuisto, yäk! Lokki, yäk! Vanja-eno, yäkyäk!
Sitä se puolisoni hymyilee, koska nykyisin kannan
kirjastosta kotiin pelkästään Tshehovin teoksia. Otan takaisin sen, mitä
opiskeluaikana en ymmärtänyt. Rakkaallenikin olen sitä sanonut, että olinko
minä tosiaan opiskeluaikanani ihan ääliö??? Rakkaani sanoo, että ei, sinulla
oli vain erilainen vaihe elämässäsi.
Hienoa, että jaksat noita lukea.
VastaaPoistaMinulla alkaa olla jo keskittymisvaikeuksia dekkarienkin kanssa.