Kirsikkapuisto

On se kummallista. Jopa rakas puolisonikin hymyilee minulle. Sen takia, koska mieleni muuttuu kuin tuuliviiri.

Kun olin venäjän kielen ja kirjallisuuden opiskelija Jyväskylän yliopistossa, minulle tärkeiksi tulivat Tolstoin tekstit. Voi että ihannoin Tolstoita! Venäläisen taiteen museossakin Pietarissa kävin suurin piirtein polvistumassa tuon ihanuuden muotokuvan edessä.

Opiskeluaikoina Tshehovin lukeminen oli minulle pakkopullaa. Minusta ei voinut olla mitään tylsempää kuin novellit ja näytelmät. Kirsikkapuisto, yäk! Lokki, yäk! Vanja-eno, yäkyäk!

Sitä se puolisoni hymyilee, koska nykyisin kannan kirjastosta kotiin pelkästään Tshehovin teoksia. Otan takaisin sen, mitä opiskeluaikana en ymmärtänyt. Rakkaallenikin olen sitä sanonut, että olinko minä tosiaan opiskeluaikanani ihan ääliö??? Rakkaani sanoo, että ei, sinulla oli vain erilainen vaihe elämässäsi.