Mutta nytpä täytyy kehua naapuriaan: Satuin tietämään, että
eräs rouva täältä Mansikkamäestä käy Saarijärvellä töissä ja kysyin häneltä
kimppakyytiä. Tosin hän on johtavassa asemassa, joten työaikansa eivät ole niin
säännölliset kahdeksasta neljään kuin minun harjoittelussani, mutta hän lupasi
ottaa minut kimppakyytiin aina, kun vain voi. Jippii! Korvaan hänelle bensoja
ja hän saa minusta NIIN kivan matkaseuralaisen (juupa juu).
Sitä minä vain itsessäni ihmettelin, että kun vihdoin olin
saanut sen harjoittelupaikan ja olin marssimassa kyseisestä isännöintitoimistosta
parkkipaikalle, minulla ei ollut yhtään iloinen vaan tyhjä olo. Onko tässä jo
pää ja elimistö niin tottuneet ainaiseen stressiin jostain vaikeuksista, että
ei osaa olla, jos ei koko ajan angstaa tai ole stressistä hulluuden partaalla?
Tein tässä muuten yhden vöyhötyksen, jota olen miettinyt
varmaan pari vuotta, mutta päättänyt siirtää sen siihen hamaan tulevaisuuteen,
kun on töitä ja rahaa harrastaa mokomia vöyhötyksiä: otin tatuoinnin. Koska en
taida työllistyä kuuna kullan valkeana, niin menköön viimeisetkin
siemenperunat, heh. Alun perin ajattelin sitä Sulon kuva -tatskaa, mutta sitten
yht’äkkiä tajusin, mikä se minun kuvani olisi: tietenkin ankh, elämän avain!
Minustahan tuli Egypti-fani kerrasta, kun näin pyramidit, ja hyvähän se on olla
tuo avain matkassa, että pääsee sitten kissojen taivaaseen. Kotiavaimissakin
minulla on avaimenperänä pikku ja isompi ankh.
Niin että viidenkympin villityksessä tässä varmaan jo
ollaan. |
| Tässä se tekeytyy... |
 |
| Lopputulos. Nyt hihattomia toppeja hommaamaan! :D |
Onneksi olkoon sekä harjoittelupaikan, että uuden tatskan johdosta. Minulla on tuossa samassa kohdassa kuuta ulvova susi (käsivarteni ei tosin ole noin sievä ja timmissä kunnossa ;D Sen otin, kun selvisin sairausjaksosta, johon luulin kuolevani. Kämmenselkään laitatin rukousnauhan risteineen, kun jouduin eläkkeelle. Onpahan edes jotain, mistä pitää kiinni...Taitavat aika monille aikuisille olla eräänlaisia voimakuvia nämä tatuoinnit.
VastaaPoistaKiitoksia! Ei se käsivarsi ole tosiaankaan timmissä kunnossa, vaan mies osasi ottaa kuvan hyvästä kuvakulmasta: siis hämäystä :D Niin, tatskoilla on tarkoituksensa! Kyllä se Sulon kuva edelleen kovasti houkuttaa, mutta toisaalta... Ehkä seuraava tatska voisi olla linnea borealis eli vanamo: sen varpu ja hento kukka vois näyttää hienolta esim. ranteessa tai nilkassa, hmmm... Tuo kasvi symboloi minulle monta mukavaa asiaa :) Voi ei, iskikö tässä nyt jokin tatskakuume!
PoistaOnnea harjoittelupaikasta, isännöinnitoimistossahan on monipuolisia hommia! Ja kyytikin vielä järjestyi, ainakin joinain päivinä, hienoa! Törkeen kallista se bussimatkustus;(
VastaaPoistaTatuointi on kyllä kaunis. Itse en ole koskaan uskaltanut (?) moista ottaa. Pelottaa, että kadun seuraavana päivänä. Välillä olen kyllä asiaa pohtinut.
Kitoksjakkitoksjak! Ihan mielenkiintoista mennä sinne isännöintihommiin. Joku jos vielä maksaisi...
PoistaKyllä minuakin jännitti mennä tatskattavaksi, juuri tuosta samasta syystä, jonka mainitsit. Mutta sitten ajattelin, että tottuuhan siihen kuitenkin kohta siihen kuvaan eikä muista koko asiaa. Ei ainakaan vielä kaduta (torstaina kävin).
Jos sinulla on jokin kuva mielessäsi, niin ota vain se tatuointi! Ei tässä elämässä noita iloja niin paljon ole. Onhan se pieni kohokohta ja jännitysmometti. :)
Sulo on vähän katkera, kun en nyt ainakaan vielä tatskauttanut hänen kuvaansa. Ehkä myöhemmin :)
Ei mulla tatskoja vastaan ole kunhan ei mun kropassa vain ole mitään. Osin johtuu siitä että edellisessä työpaikassani jokaisella kollegalla oli ruusua ja hevosta... jessus senkin naisen mies voi kuvitella olevansa hevosen kanssa... hupsis...
VastaaPoistaMutta harjoittelupaikan suhteen yritä olla rennompi ja muuta muutenkin omaa työkuvaasi sellaiseksi että siinä jaksaa ja loppujen lopuksi on itsevarmempi. Tosin mitä minä neuvon vaikka noin tein ja teen 75% entisen työpaikan panoksesta vaativuutta vaativia tehtäviä, olen uupumassa.
Siis usko pois kuitenkin että vähempi on parempi. Ja jos se ei riitä niin syy ei ole sinussa. Vaan tässä nyky raadollisessa maailmassa.
Eipähän ne tuolla tule minua työllistämän, vaikka kuinka vetäisin ihteni piippuun työn paljoudella: seuraava harjoittelija minun jälkeeni on jo sovittu ja tulee olemaan viikon kanssai yhtä aikaakin. Kolahti kyllä tuo sanomasi, sillä tapanani on aina tehdä täysillä ja ottaa hirveät paineet kaikesta.
PoistaHyvä olisi, jos toteuttaisit itseesikin omaa ohjettasi! Se uupuminen kun voi olla sitten niin totaalista, että siitä ei muutaman viikon sairauslomalla selvitä: saattaapi männä koko työkyky. Jaksamista sinulle ♥
Saathan sinä CV:hen siitä kohdan... harjoittelusta.
PoistaJoo, ei pysty eikä kykene... itsekään. Tai vajaalla olen oppinut tekemään ja ihmetellyt että riittää... se vain etten kykene sanomaan työlle täysin ei ilman ns. lupaa. Sitä vailla minä olisin.