Eräilemässä

Oltiin vaihteeksi eräilemässsä. Tietenkin siis Tammi-Suvannolla. Hiihtelimme kämpälle pari kilometriä parkkipaikalta, lankomies (onko miehen veli lanko vai mikä?) oli käynyt tekemässä ladun valmiiksi edellispäivänä. Hyvä oli siis hiihdellä kaikkien rinkkojen ja pulkkien ja romppeittenkin kanssa. No, minulla ei ollut kannettavanani kuin se oma rinkka, mutta miehellä painavan rinkan lisäksi vielä pulkka perässä ja siinä moottorisahasta lähtien kaikenmaailman kamat. Oli nimittäin puuntekotalkoot. Taisi se husbandin pulkka välillä mennä nurinkin päin siellä ladulla, mutta tavarat oli hyvin sidottu kiinni, joten ei paljon tahtia haitannut.

Satuin onnekseni ennen Tammelle lähtöä maanantaina hoksaamaan, että yhden kirjoitustyön deadline olisi tänään keskiviikkona eikä ensi sunnuntaina, kuten olin luullut. No, himputti vieköön, ei auttanut muu kuin ottaa ihan vanhanaikaisesti kynä ja paperia mukaan. En olisi jaksanut kantaa vielä tietsikkaakin ja sitä paitsi, ei se olisi siellä kauan edes pelittänyt. Niinpä sitten heti kämpälle päästyämme istuin tiukasti penkille pöydän ääreen ja aloin sommitella sitä juttuani. Harmi vaan, kun tehtävässä sai käyttää vain rajallisen määrän merkkejä ja kuka niitä nyt alkaa kynällä kirjoitetusta sepustuksesta laskea! Ja harmi vaan nro 2, kämpässä oli jopa paljon kylmempi kuin ulkona pihalla. Mutta silti, pakkohan se homma oli tehdä äkkiä alta pois, että pääsi sitten saunanlämmitys- ja muihin hauskanpitohommiin. En nimittäin osallistunut puuntekoon – noloo…

Siinä sitten vierähtikin pari tuntia lähes huomaamatta, kunnes tajusin, että kädet ovat jo niin könttäjäässä, ettei kynä tahdo pysyä kädessä. Niin ja takapuoli oli suunnilleen jäätynyt penkkiin kiinni. Auts. Puuhella ja kaasulämmitin eivät hetkessä lämmitä isoa tupaa. En sitten saanutkaan itseäni lämpimäksi kuin oikeastaan vasta illalla saunassa. Ihme, ettei tullut mitään tautia, rakkotulehdusta tms.Kai. Siinä jäi talkoolaisilta soppakin saamatta, aina muulloin olen keitellyt työmiehille ja -naisille talkookeiton. Nyt paistelivat makkaraa ja keittivät itse kahvitkin tulilla. Olinpa huono, huono emäntä! Mutta kirjoitus tuli tehtyä, tosin melkein puolet liian pitkä. Jouduin hirmuisesti karsimaan sitä, kun nyt tänään naputtelin koneelle. Ei siitä tullut hyvä, mutta ainakin sain palautettua ajoissa.
Mukava siellä Tammella on aina käydä. Olisin saanut eilen varmaan hyviä kuviakin, mutta kun kamera on lasten mukana Tallinnassa. Otin vanhalla kännykänromullani muutaman kuvan, mutta ne ovat aika suttuisia. Mies nappasi ”hienon” kuvan minusta hellanlämmityksessä :D Ja tuon puunkaatokuvan.

Niin ja lapioivathan pojat onneksi polun huussillekin, ettei tarvinnut kokeilla, miten onnistuu huussinreiällä istuminen sukset jalassa.

Pojat hommissa

Saretska lämmittää

Tuvan katolta lähti jo vähän lumia

Uimaan olisi päässyt.En tarjennut. Pojat kyllä kävivät.