"Saretska täällä..."

Aloittelen kirjoittamisen perusopintoja. No ei kai tuo ole kummoinenkaan asia, että ihan mainita pitää? Mutta kerron kuitenkin, mitä romuksi mennyt itsetunto teetti tuonkin aloittamisen suhteen. Meinasi olla sekin  taas Saretskalle elämää suurempi asia ja kompastuskivi.

Ensimmäinen tehtävä opinnoissa oli niinkin vaikea kuin itsensä esitteleminen verkkoyhteisössä muille ryhmän jäsenille. Luin siinä ensin muutaman opiskelijakollegan esittelyt: toinen toistaan pätevämpää porukkaa. Mikä aiheutti sen, että aloin hirveästi ihmetellä, että millä ilveellä oikein olen päässyt kyseisiin opintoihin! Varmaan taas jotenkin vahingossa, on kai sattunut jossain iso virhe. Miten tällainen maan matonen muka voisi olla mukana tuollaisessa erinomaisessa sakissa? Nyt saattekin sitten kaikki nauraa: meikä purskahti itkuun.

Itkin siinä omaa surkeuttani ja mitättömyyttäni ja saatoin itseni lähes hysterian partaalle, kun oikein velloin kurjuudessani: en ole saanut elämässäni mitään merkittävää aikaiseksi eivätkä kirjoittamisen yritelmänikään ole olleet yritelmiä kummempia. Toiset ovat menestyneet kaikessa ja tavoitteet korkealla, kirjan kirjoittaminen tai muuta syvällistä. Sama kai tässä, kun heittää hanskat tiskiin heti alkuunsa. Mutta kun se puoliso kustansi ne opinnot jo etukäteen, vaikka muuhunkin ne rahat olisi tarvittu…

Soitin rakkaalleni töihin ja sanoin hänelle, että älä naura minulle, mutta tämä on aivan kamalaa, kun en minä pysty edes esittelemään itseäni siellä verkkoyhteisössä. Ei tuu mittään koko opinnoista, niin! Ei se puoliso nauranut yhtään. Löysi taas oikeat sanat kannustamaan tätä reppanaa. Uskotteli jopa, etten vahingossa sinne kurssille päätynyt, kun oli se pääsykoekin (mutta silti epäilen, että jonkun muun kirjoitus on sotkettu omani kanssa, siitä ne pisteet).

Loppujen lopuksi sain kerättyä rohkeuteni ja syntyihän se pieni esittely Saretskasta: ”Olen 46-vuotias hullu humanisti.. blaablaablaa... Tavoitteeni näille opinnoille on, että oppisin kirjoittamaan.” Niin että eka tehtävä on suoritettu. Mitähän tässä seuraa, kun siirrytään ihan oikeisiin asioihin? Huoks.