Kismerä ylilissu

Sanat ovat niin ihania ja hauskoja! Aloitin aikoinaan, siis muinoin melkein vuosi sitten, tämän bloginkin pohtimalla hankiainen-sanaa. Alkaa olla kohta muuten taas ajankohtainen asia tuo. Hankiaiset siis, EI hangenkierät, hohoo!

Tässä yhtenä päivänä opin taas uuden sanan. Jotain kokkailimme perheen kanssa tässä keittiössä, ja siinä mieheni tuumasi, että aika kismerää, taisi olla sitruunamehu tai vastaava. Täh? Ensimmäisen kerran kuulin tuon sanan, vaikka tässä jo vuosia on eräitäkin sanoja vaihdettu saman katon alla. Kismerä tarkoittaa siis jotain hapanta ja kitkerää keskisuomalaisen puheessa. Aika ihanan kuvaava sana. Suukin menee sitä lausuessa samaan muotoon kuin sitruunamehun hörppäämisen jälkeen.

Teini tuli TET-jaksolta Helsingistä ja kertoi junassa tavanneensa oikean ylilissun. Oli kuulemma kyseinen ylilissu kovasti päivitellyt jostain, että ”ou em džii!” kädet huiskien.Tavallisen peruslissunhan kaikki tietävätkin, tuosta ylilissusta nousi heti silmieni eteen oikein elävä mielikuva  J Keksiköhän se teini ihan itse tuon sanan kuvaillakseen tapaamaansa henkilöä, minä ainakin kuulin sen ekan kerran.

Mahtava tämä suomen kieli! Tänään on muuten suomalaisessa kalenterissa Sulon nimipäivä. En olisi itse muistanutkaan, mutta pienempi tyttö lähetti heti aamulla kukonlaulun aikaan isänsä luota tekstarin ja käski onnitella Suloa. Täytyy varmaan leipoa nimipäiväkakku kissan kunniaksi J