9.6.2013

Juhlat juhlittu

ja mukavaa oli. Ei meinaa itsekään uskoa, mutta täytyy todeta, että oli oikein mukava tavata entisen puolison sukulaisiakin pitkästä aikaa. Kaikilla oli hyvä ja iloinen juhlamieli, ja oli niin ihana nähdä, kuinka monet ihmiset rakastavat Venlaa. Kirkkoherran kanssa jutellessani hän totesi, että voin olla todella ylpeä tyttätestäni. Tietenkin minä olen, onnellinen ja ylpeä.

Meinasihan minulla juhlavalmisteluissa vähän pinna kiristyä sitten loppumetreillä. Eilen alkoi tuntua, että koti ei sittenkään meinaa siistiytyä juhlakuntoon ajoissa. Piti vielä kaiken kiireen keskellä käydä isossa marketissa Jyväskylässä asti mansikkaostoksilla, siinä meni arvokasta aikaa karseasti. Samoin astioiden roudaamiseen meni yllättävän paljon aikaa. Ja kun olimme saaneet pöydät ja tuolit sisään, ei suunnittelemani järjestys käynytkään, vaan piti alkaa veivata huonekalujen järjestystä uusiksi. Kaiken keskellä Tarmo vaati (ja sotki) tietenkin oman osansa. Illalla aloin täyttää kakkuja joskus yhdeksän maissa ja uupelo alkoi jo hiipiä jäseniin. Mutta kun meillä oli oman sakin lisäksi vielä yökyläläisiä, jotka hekin auttoivat ja juttelivat samalla mukavia, hommat luistivat siihen malliin, että puolilta öin päästiin jo petiin. Aamulla ei tullut edes kiire, kun hommat tehtiin porukalla loppuun. Sitten sainkin jo aivan rauhassa lähteä kirkkoon nauttimaan konfirmaatiojuhlasta, kun juhla-apu jäi kotiin ruokaa laittamaan ja Tarmoakin vahtimaan samalla.

Konfirmaatiomessussa oli leppoisa tunnelma. Iloinen ryhmähenki näytti vallitsevan riparilaisten ja ohjaajien kesken ja siitä kertoi kirkkoherran puhekin. Oli myös riemuisaa laulaa tuttuja, kauniita virsiä. Kävin ehtoollisellakin, vaikka en kirkkoon kuulukaan. Oli sellainen fiilis.

Kotona meillä oli vieraskirjan mukaan 38 vierasta. Venla oli kutsunut lähisuvun lisäksi ystäviään, poikaytävän äiteineen ja meitä vastapäätä asuvine kummeineen sekä meidän omat naapurimme molemmilta puolilta. Hyvä koktaili se oli, koska kaikki näyttivät viihtyvän. Ruoka oli herkullista ja sitä oli riittävästi, ja omatkin leivonnaiseni onnistuivat ja maistuivat. Kohokohta minun mielestäni oli poikaystävän esittämä, hänen itsensä tekemä biisi Venlasta.

Nyt sitten jälkiä siivoillaan ja aletaan palauttaa vuokrattuja astioita, pöytiä ja tuoleja. Paluu arkeen ja viikon päästä menemme itse vieraaksi rippijuhliin veljeni luo. Vähän haikea ja tyhjä olo. Juhlista on  muistot vain sekä niiden lisäksi pöydän täydeltä lapselle tuotuja ruusuja, kortteja ja lahjoja. Niisk.

Rippilapsia, joista yksi aivan erityinen :)

Ensimmäisellä ehtoollisella
Mummin kaa, siis minun äitini
Juuso esittää Venlasta kertovaa biisiä.


Tässä otetaan ihan vain rippikakkua,
ei sen vakavampaa :D
Äitin kaa

2 kommenttia:

  1. Anonyymi10.6.13

    Kauniit juhlat ja kaunis rippilapsi! Onnea vielä ja kaikkea hyvää Venlan elämään!!

    VastaaPoista
  2. Ihanat juhlat ja kaunis punkkari-prinsessa. Onnea ja siunausta nuoren elämään.

    VastaaPoista