Pikaloman vika päivä

Olipa todellinen pikaloma: neljä päivää viime viikolla ja tällä viikolla tämä päivä. Huomenna sitten töihin taas. Pitikin ympätä kaikki kesäreissut muutamaan päivään, joten aikamoista haipakkaa mentiin. Ensin kävin yhden yönseudun reissulla Helsingissä Siirin kanssa, sitten muutama päivä kotona kipeitä kinttuja parantelemassa, eilen jo huristeltiin Pori Jazziin.

Meillä oli pikkutytön kanssa Helsingissä huisin kivaa. Asuimme keskustan hotellissa ja pyynnöstä saimme oikein kylpyammeellisen huoneen, jollaista Siiri toivoi. Ensimmäisenä päivänä kävimme Ateneumissa ja shoppailemassa, toisena päivänä Linnanmäellä ja taas shoppailemassa. Matkustimme junalla  kaksikerrosvaunun yläkerrassa, kuten tytskä toivoi. Mulla oli toisen päivän iltana kotiin lähtiessämme jalat jo niin poikki, että tuskin kykenin kävelemään. Jotenkin töpöttelin menemään nilkuttaen. Ei hauskanpidosta selviä ilman huviveroa näköjään.

Eilen teimme retken Poriin jatseille ja pääasiassa Vesa-Matti Loirin konserttiin. Siiri otti mukaan bestiksensäkin, aikuisen lipulla kun sai yksi alle 12-vuotias tulla festarialueelle. Meillä oli matkassa mukana kylmälaukullinen ja korillinen eväitä sekä tietenkin viltti retkialustaksi. Saimme hyvät paikat, sillä tulimme Kirjurinluodolle jo ajoissa iltapäivällä. Sitten söimme eväitä, kiertelimme aluetta, pötköttelimme nauttimassa auringonpaisteesta ja musiikista. Pidin kovasti malilaisesta Amadou & Mariam  -kokoonpanosta. Musiikki oli ihanan rytmikästä afrikkalaistyyppistä, ja taustatanssijoita oli kiva katsella.

Vihdoin illansuussa sitten odotus palkittiin Veskun ja orkesterinsa esiintymisellä. Menin puoli tuntia ennen keikan alkua jo varaamaan paikan lavan edestä, olinkin sitten samoin kuin Venla aina kertoo keikoilla käymisistään  ”eturivissä keskellä”. En nyt sen yksityiskohtaisemmin tässä selosta kuin että oli aivan huikeaa, liikuttavaa, koskettavaa...  Kannatti lähteä Uuraisilta varta vasten Veskun takia Poriin, näin sanoin eräälle freelance-toimittajallekin, joka siinä kuvaili Vesa-Mattia juttuansa varten.

Kotiin palasimme Porista jo ennen puoltayötä, ja nyt tänään olen sitten keitellyt miehen aamulla poimimista vatuista hilloa. Huomenna duuniin, angst. (Vaikka tietenkin pitäisi riemuita, kun nyt kerran on se duunipaikka, mihin mennä.)

Turistina Helsingin humussa

Maailmanpyörästä näkyy kauas.

Tahdoin Mariolleni kaveriksi Luigin, mutta en osannut ampua
tykillä tarpeeksi hyvin: hyllyyn jäivät nämä Linnanmäen kojuun.

Joku ihme friikki Loiri-fani keksiä mussuttamassa.

Hyvää musaa ja auringonpaistetta Kirjurinluodolla.



IIIKKK!! Pääsin näin läheltä katsomaan ja kuulemaan tätä :)